30.4.2012

Huhtikuussa luettua

http://www.flickr.com/photos/jiiikoo

Huhtikuun aikana sain aikaiseksi luettua kokonaista kolme kirjaa:

Gabriel García Márquez: Sadan vuoden yksinäisyys
Sarah Waters: Silmänkääntäjä
Peter Franzén: Tumman veden päällä

Keväistä lukujumia tai kiirettä tuntuu olleen havaittavissa muillakin kuin vain minulla. Tai lukujumista en sinällään ole kärsinyt vaan kiire on vienyt aikaa lukemiselta. Mutta pari viikkoa vielä, sitten on kesäloman ja kirjojen aika!

Kolmesta tässä kuussa luetusta kirjasta parhaimman tittelin vie Franzénin Tumman veden päällä. Silmänkääntäjä ei jää kauas eikä Sadan vuoden yksinäisyyskään huono ole ja olen tyytyväinen, että luin sen.

Luettuja sivuja kertyi 1341 ja keskiarvo tästä on 447 sivua.

Hauskaa vappua kaikille!

24.4.2012

Peter Franzén: Tumman veden päällä


Näyttelijänä tunnetun Peter Franzénin esikoiskirja Tumman veden päällä odotutti minua pitkän tovin. Toissa kesänä kävin jopa kuuntelemassa tuoretta kirjailijaa Oulun kirjamessuilla, mutta kirja ei vielä silloinkaan lähtenyt mukaani. Mutta hyvää kannatti todella odottaa.

Tumman veden päällä kertoo kipeän rehellisesti pikku-Peten lapsuudesta Kemin maalaiskunnassa 1970-luvulla. Pojan vaiheita seurataan muutaman vuoden ajan, aina siihen asti kun hän päättää ensimmäisen luokkansa. Kirja on täynnä tuokiokuvia lapsuudesta, lapsiperheen arjesta, myös niistä nurjista puolista, ja ne kerrotaan pikkupojan uskottavalla äänellä.

Välillä tarina järkytti minua, välillä ilostutti ja antoi toivoa. Pakostakin aloin miettiä, että mitkä näistä asioista ovat oikeasti tapahtuneet? Tumman veden päällä on siis ainakin osittain omaelämäkerrallinen. Pieni kurkistelun halu yllätti minut, pakko myöntää. No, sitä tapahtuu minulle joskus ihan sellaistenkin kirjailijoiden kohdalla, jotka eivät ole muusta tunnettuja kuin kirjallisuudestaan ja sitä kautta nimestään.

Pete kommentoi ympärillään olevaa maailmaa ja ihmisiä lapselle ominaiseen tyyliin. Kirjan kieli on yksinkertaista ja arkista, aika minimalistista. Kuitenkin voi helposti huomata, että kun Pete hieman varttuu, hänen kuvailunsakin muuttuvat runsaammiksi ja ympärillä tapahtuvat asiat käyvät selkeämmiksi, ymmärrettävimmiksi. Kirja on lisäksi jaettu lyhyisiin lukuihin, joten sen lukeminen kävi nopeasti. Pidin kovasti tästä ratkaisusta yksinkertaiseen kieleen yhdistettynä, etenkin raskaslukuisen Sadan vuoden yksinäisyyden ja juoneltaan kiemuraisen Silmänkääntäjän jälkeen.

Kuten monelle muullekin kirjan lukeneelle, myös minulle Peten lapsuus tuo oman lapsuuteni mieleen, vaikka olenkin 80-luvun lopun lapsia. Lähinnä ne arkiset pienet asiat. Se miten muiden lasten kanssa leikittiin, miltä tuntui, kun jokin asia pelotti tai hämmensi, minkälaista oli asua pienellä paikkakunnalla, jossa kaikki tuntevat toisensa tai miltä tuntui istua isän auton kyydissä kun ajettiin lujaa. Erityisesti talven kuvaukset, talven leikit ulkosalla, toivat elävästi mieleeni oman lapsuuteni kylmät ja kuulaat pakkaspäivät ja punaiset posket.

Kirjasta on tehty näytelmä Kansallisteatteriin, käykääpä tutustumassa sen mielenkiintoiseen toteutukseen Karoliinan Kirjavassa kammarissa. Elokuvakin on tulossa.

Kirjasta lienee kirjoitettu paljon ympäri kirjablogeja, joten linkitän vain ensimmäiset silmiini osuneet arviot: MJAU, Oota, mä luen tän eka loppuun, Kirjoista ja 100 kirjaa.

Kolmas luettu teos TBR 100 -listalta!

✩✩✩✩

Peter Franzén: Tumman veden päällä
Tammi 2010, 320 s.

21.4.2012

Sarah Waters: Silmänkääntäjä


Lontoo ja Englannin maaseutu vuonna 1862. Varkaiden parissa kasvanut orpo 17-vuotias Susan Trinder houkutellaan mukaan suureen huijaukseen, joka liittyy samanikäiseen, myöskin orpoon, rikkaaseen perijättäreen Maud Lillyyn. Mutta kaikki kääntyykin ihan päälaelleen ja mikään ei olekaan siltä miltä se aluksi näyttää.

Sarah Watersin Silmänkääntäjän juonesta ei voi kertoa enempää. Jos yrittäisinkin kertoa siitä tarkemmin (kuten yritin poikaystävälleni), kuulijalla menisi varmasti ainakin puolet ohi, niin monimutkainen juoni tässä kirjassa on. Kuitenkin lukijana pysyin kärryillä ja kirjaimellisesti haukoin henkeäni, kun juoni kääntyili milloin mihinkin suuntaan. Yllätyksiä kirjasta ei puutu.

Kirja vuorottelee Suen ja Maudin näkökulmien välillä. Ne myös limittyvät toisiinsa. Kun tarinassa siirrytään ensimmäisen kerran Maudin näkökulmaan, koittaa pieni suvantovaihe, joka hidasti lukemistani, mutta sen jälkeen mennäänkin taas todella hurjaa kyytiä juonessa eteenpäin. Ja loppu... Minulle kävi samoin kuin Vieras kartanossa -teoksen kanssa, loppuratkaisu oli saatava tietää mahdollisimman pian. Onneksi loppu oli onnistunut.

Vetävän juonen lisäksi Silmänkääntäjän henkilöhahmot ovat onnistuneita ja 1860-luvun Englannin, Lontoon, historiallinen kuvaus on hyvin mielenkiintoista. Kuten Vieras kartanossa -kirjassa, tässäkin kuvaillaan onnistuneesti englantilaista yläluokkaa ja alaluokkaa, molempien toisistansa poikkeavaa tapakulttuuria ja sosiaalisia eroja. Viktoriaanisen Englannin luokkayhteiskunnan historiasta kiinnostuneille Silmänkääntäjä on siis oiva valinta, varsinkin jos juonivetoisuus on vielä toinen houkutteleva asia.

Silmänkääntäjää on pakostakin nyt hieman verrattava Vieras kartanossa -kirjaan, siltä en voi välttyä. Silmänkääntäjä on juonivetoisempi kuin Vieras kartanossa, se on selvää. Silmänkääntäjässä ei kummitella. Vieras kartanossa on minusta silti tunnelmaltaan tiheämpi ja aikakausi, missä siinä eletään, on kiehtovampi. Aikaisemmin mainitsemani suvantovaihe Silmänkääntäjässä tekee siitä ihan piirun verran "heikomman" kuin Vieras kartanossa. Molemmat kirjat ovat tiiliskiviä, Silmänkääntäjä lähes sadan sivun verran paksumpi kuin Vieras kartanossa, mutta yllätyin molempien kohdalla siitä, että ne eivät missään vaiheessa tuntuneet liian paksuilta! Kuten en Vierasta kartanossa, Silmänkääntäjääkään en lähtisi tiivistämään, sillä mitään ylimääräistä siinä ei ole. 

Mutta minkälaiseksi osoittautuu Watersin kolmas suomennettu teos, Yövartio? Minusta on nyt tullut todellinen Waters-fani, joten melkein jännityksellä odotan millainen se on. Ennen Yövartiota täytyy kuitenkin pitää vähän taukoa ja lukea jotain muuta.

Silmänkääntäjällä nappaan toisen pisteen TBR 100 -listalleni. Sitähän voi seurata tuosta oikeasta sivupalkista, heti profiilini alta. Vielä ei olla kummoisissakaan lukemissa, mutta kyllä se siitä kasvaa :)

 
✩✩✩✩

Sarah Waters: Silmänkääntäjä (Fingersmith, 2002)
Suom. Helene Bützow
Tammi 2006, 673 s.

20.4.2012

Liebster!

Täällä vielä ollaan vaikkei kirja-arvioita nyt ole hetkeen tullutkaan! Sama vanha selitys: opiskelukiireet. Tenttejä pukkaa nyt ovista ja ikkunoista, olisi myös sellainen pieni eikä ollenkaan tärkeä sivuaineen pääsykoe... Ajan priorisoiminen tenttien, pääsykokeen, romaanien eli sen kunnon lukemisen sekä ylipäänsä yliopiston ulkopuolisen elämän kesken on ollut haastavaa. Tänään kuitenkin päätin palkita itseni tentin jälkeen eli kotiin tullessani ahmin heti kesken olleen tiiliskivikirjan loppuun. Se olikin melkoinen saavutus tällaiselta hitaalta lukijalta kuin minä, sivuja kun tuli miltei hetkessä ahmaistua yli sata. Arviota kirjasta tulossa tänä iltana tai sitten huomenna, nyt kun pitäisi palata tenttimateriaalien pariin.


Mutta sitä ennen vielä Liebster Blog -palkinto, jonka sain ihanalta Katrilta La petite lectricesta Kiitos! Palkinto on tarkoitus antaa eteenpäin viidelle ihanalle blogille, joilla on alle 200 lukijaa. Siispä nakkaan palkinnon eteenpäin seuraaville huippuhyville blogeille:


Rentouttavaa viikonloppua!

4.4.2012

Gabriel García Márquez: Sadan vuoden yksinäisyys


"Vuosia myöhemmin, seistessään teloistusryhmän edessä, eversti Aureliano Buendía muisti kaukaisen illan jolloin hänen isänsä vei hänet tutustumaan jäähän."

Tästä lauseesta alkaa Nobel-palkitun Gabriel García Márquezin Sadan vuoden yksinäisyys, joka vie lukijan pieneen kolumbialaiseen kylään, Macondoon, ja sen yhden perustajista, Buendían suvun ihmisten tarinoiden äärelle. Buendían suku ei ole mikään tavallinen suku. Se on täynnä värikkäitä, persoonallisia hahmoja, jotka ovat tuomittu yksinäisyyteen. He elävät läpi Macondon kylän eri vaiheiden, sen syntymästä kuolemaan, voitosta tappioon.

Sadan vuoden yksinäisyys kertoo Buendían suvun ohella Kolumbian historian vaiheista sadan vuoden ajalta: sisällissodasta, ulkomaalaisten saapumisesta maahan, vallankaappauksista, banaaniviljelmistä ja joukkomurhista. Vallan realistisiin asioihin sekoittuu kuitenkin myös fantasiaelementtejä, joista esimerkkeinä ovat suvun talossa vaeltelevat haamut, työläisen perässä alati liihottelevat keltaiset perhoset ja taivaaseen lentänyt tyttö.

Kirja vei minut mennessään - puoliväliin saakka. Suku ei vielä ollut paisunut suureksi, Macondo kasvoi ja vaurastui ja sen asukkaat saivat vaeltavilta mustalaisilta ihmeteltävikseen kaikenlaisia kaukaisesta maailmasta peräisin olevia tavaroita, kuten magneetteja, suurennuslaseja ja laboratoriovälineitä. Oli hauskaa seurata ihmisten reaktioita näihin uutuuksiin. 

Tarinan puolivälin tienoilla suvun lukemattomat Aurelianot ja José Arcadiot alkoivat mennä minulla sekaisin. Olin aikonut kirjoittaa jonkinmoisen sukupuun tai nimilistan paperille ylös, jotta pysyn hahmoissa mukana, sillä tiesin jo ennestään tarinan sisältävän monia samannimisiä ihmisiä. Olisi tosiaan pitänyt! Olisi ollut myös mukavaa, jos kirja olisi sisältänyt Buendían perheen sukupuun. En tiedä onko sellaista uudemmissa painoksissa, minun kun on vuodelta 1983.

Nimien sekoittuminen toisiinsa ei kuitenkaan häirinnyt itse tarinan etenemistä ja siinä mukana pysymistä kovinkaan paljon. Yleensä pysyin mukana kenestä milloinkin puhutaan, vain heidän taustansa, kuka oli heidän äitinsä ja isänsä, oli unohtunut. Pääasiassa aloin yksinkertaisesti väsyä välillä hieman yksitoikkoiseen sukuun. Useat suvun jäsenistä ovat hyvinkin samankaltaisia persoonia, joten välillä tuntui siltä, että luen jo ennestään lukemaani kohtaa. Minulle jäi myös sellainen olo, että loppupuolella kirjaa huumori ei ollut enää niin vahvasti mukana kuin alkupuolella. Mustanpuhuva huumori on nimittäin yksi kirjan vahvuuksista, ainakin minulle.

Sadan vuoden yksinäisyys on kuitenkin mielenkiintoinen kirja. Maagisen realismin, mahtavan sukutarinan, lukuisten henkilöhahmoja ja historiallisten tapahtumien yhteensovittamisen vuoksi voin vain ihailla kirjailijan mielikuvitusta ja taitoja. Olipahan mieleenpainuva klassikko!

Sadan vuoden yksinäisyydellä avaan TBR 100 -listani!

Lisää ajatuksia kirjasta löytyy muun muassa Raisalta ja Katrilta.

✩✩✩

Gabriel García Márquez: Sadan vuoden yksinäisyys (Cien años de soledad, 1967)
Suom. Matti Rossi
WSOY 1983, 348 s.