14.3.2012

Margaret Forster: Salattuja kohtaloita


Tunnustan heti alkuun, että en tiedä miten suhtautuisin Margaret Forsterin Salattuja kohtaloita -teokseen. Ostin sen kirjaston poistomyynnistä joku aika sitten ja kiinnostuin kirjasta puhtaasti takakannen perusteella. En tiennyt kirjailijasta ennestään mitään enkä ollut koskaan kuullut kyseisestä kirjasta. Luulin myös aluksi, että kirja on fiktiivinen, mutta se onkin eräänlainen muistelma kolmen sukupolven naisista Englannissa, aina 1860-luvulta lähtien. Itse kirjailija kuuluu kirjassa käsiteltävään kolmanteen sukupolveen, joten kirja kertoo siis myös hänen isoäitinsä ja äitinsä elämästä.

Kirjan vahvuuksia ovat ehdottomasti ajankuvaus ja kuvaus työväenluokkaisten naisten arjesta. Nämä kuvaukset kiinnostivat minua eritoten siksi koska ensinnäkin opiskelen historiaa pääaineenani ja toiseksi minua eniten kiinnostavimmat historian osa-alueet ovat sosiaalihistoria, tapahistoria ja sukupuolihistoria. 

Useamman eri sukupolven kuvaus on myös hyvin kiinnostavaa, etenkin jos sukupolvet sijoittuvat jonkin yhteiskunnallisen murroskohdan molemmin puolin kuten tässä kirjassa. Elämä, korostaen vielä naisen elämä, oli 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa aivan erilaista mitä 1950-luvulla. 1900-luvun alun Englantia hallitsi vielä luokkayhteiskunta ja työväkeen kuuluvan naisen elämä oli miltei poikkeuksetta kotiin sidottua. Jo teini-ikäisenä mentiin töihin, esimerkiksi palvelijaksi tai tehtaaseen, ellei sitten ollut tarpeeksi lahjakas vielä opiskellakseen, mutta sekin ura usein tyssäsi naimisiinmenoon, sillä aviovaimon ei ollut soveliasta työskennellä. Naimisiinmenoa seurasi lapset, jotka varmasti toivat iloa ja onnea, mutta jotka kuitenkin sitoivat naisen kotiinsa vielä tiukemmin. Mies oli perheen pää, se joka elätti perheen ja jonka eteen nainen teki kaiken voitavansa.

Tavat ja asenteet kuitenkin alkoivat rajusti muuttua kun Margaret Forster oli nuori. Hänkin teki jo nuorena töitä, mutta lahjakkuutensa ja lujan tahtonsa (hän ei missään nimessä halunnut samanlaista kohtaloa kuin äidillään) ansiosta pääsi opiskelemaan yliopistoon, tapasi tulevan miehensä, ryhtyi kirjailijaksi ja hankki kyllä lapsia, mutta eli Lontoossa aivan erilaista elämää kuin vanhempansa tai isovanhempansa pienessä maalaiskylässä. Toisen maailmansodan jälkeen sukupuolien välinen kuilu alkoi kaventua.

Forster kuvaa mielenkiintoisesti myös naisten välisiä suhteita. Kutkuttavinta kirjassa onkin seurata miten aivan kuin toisessa maailmassa kasvanut Forsterin äiti suhtautuu tyttärensä moderniin elämään jääkaappeineen ja nykyaikaisine uuneineen, tämän lapsenkasvatustapoihin ja tasa-arvoiseen parisuhteeseen. Äiti ei suoranaisesti paheksu uuden maailman elämäntyyliä, mutta ei pidä sitä silti oikeanakaan. Myöhemmin äidin käytöksessä on havaittavissa myös kateellisuuden ja katkeruuden merkkejä.

Kirjassa on kuitenkin huonotkin puolensa. Itse kerronnassa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta tiivistämisen varaa olisi ollut rutkasti. Välillä kirjailija syventyy kertomaan esimerkiksi pyykin pesemisestä ja sen kuivatuksesta aivan liian yksityiskohtaisesti, aivan liian monin virkkein. Turhaa toistoakin on, vieläpä liian lyhyin välein. Nämä tekijät johtivat kohdallani lopulta ihan lukujumiin asti, mutta olen kuitenkin tyytyväinen että luin kirjan loppuun asti.

Pahin asia on silti kirjan alussa kysymyksiä herättänyt salaperäinen nainen, joka kirjailijan isoäidin, Margaret Annin, hautajaispäivänä ilmestyy tämän taloon surevien tyttärien luokse katsomaan, jättikö Margaret Ann hänelle mitään testamentissaan. Tunkeilija tietysti ajetaan pois ja testamentti tarkastetaan. Siellä ei ole mainintaa neljännestä tyttärestä, joksi tunkeilija itsensä oli väittänyt. Tästä oudosta ja mielenkiintoa herättävästä tapahtumasta kerrotaan myös kirjan takakannessa, minusta aika houkuttelevaan sävyyn. Forster on kirjassa sitten selvittänyt kuka tämä nainen oikein oli. Tai selvittänyt ja selvittänyt, mutta voin sanoa, että naisen henkilöllisyyden selvittäminen ei ole kirjassa pääosassa. Takakannen ja alun perusteella odotin hänelle suurempaa roolia. Ehkä hän olikin eräänlainen MacGuffin.

Kirjaa voi kuitenkin suositella aivan hyvin juuri sosiaalihistoriasta, tapahistoriasta, naisten historiasta ja Englannin työväestön historiasta kiinnostuneille, sillä se tarjoaa mielenkiintoisia yksityiskohtia tavallisten naisten elämästä 1800-luvun lopulta 1900-luvun puoliväliin saakka.

✩✩

Margaret Forster: Salattuja kohtaloita (Hidden Lives, 1995)
Suom. Jaana Iso-Markku
Otava 1996, 298 s.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti