Lukuisa: Katja Kettu: Kätilö

Katja Ketun suunnattoman suosion saavuttanut Kätilö, joka myös palkittiin Blogistanian Finlandialla ja Runeberg-palkinnolla, kiinnosti minua aiheen ja teemojen vuoksi mielettömän paljon. Kielletty rakkaus Lapin sodan alkuvaiheen Suomessa. Suomalainen nainen, joka rakastuu SS-upseeriin. Tarina siitä, mihin kaikkeen ihminen pystyy rakkauden vuoksi.

Lapin sodan tapahtumista ei liene kirjoitettu kovin paljon romaaneja ja vielä vähemmän Lapissa olleista vankileireistä ja suomalaisten ja saksalaisten välisistä romansseista. Minä en ole lukenut aiemmin yhtäkään Lapin sodasta kertovaa kaunokirjallista kirjaa ja senkin vuoksi aihe oli äärimmäisen kiehtova. En yleensä kärsi liioista ennakko-odotuksista muiden mielipiteiden ja blogiarvioiden johdosta. Päätän vain, etten ota sitä asennetta ja luen arvioita varoen. Niin tein Kätilönkin suhteen. Mutta vaikka olisinkin odottanut tältä paljon, tuskin olisin pettynyt. Niin kovan vaikutuksen Kätilö minuun teki.

Sävyltään Kätilö on hyvin suruvoittoinen, harmaa. Toivoa on lähinnä niinä hetkinä kun kirjan päähenkilö Villisilmä kiemurtelee rakkaudessa ja sen kaipuussa. Mustaakin mustempaa on vankileirillä ja Operaatio Navetassa. Mustuudessa mitataan se mihin rakkaus voi yltää ja se tuntuu inhottavalta mutta todelta. Nykyaikana, länsimaisessa hyvinvointivaltiossa kasvaneena, sitä on mahdotonta ymmärtää.

Ketun käyttämää kieltä on joissakin arvioissa hieman kritisoitu. On totta, että Kätilöä lukiessa törmää kaikkiin mahdollisiin ihmisen ruumiinosiin ja eritteisiin kaikilla mahdollisilla nimillä kuvailtuina. Onko näitä tehokeinoja sitten liikaa, se on ehkä makukysymys. Minä en osaa päättää. Ne eivät kuitenkaan alkaneet ärsyttää minua, osa jopa huvitti niin kovasti, että purskahdin nauramaan ääneen ja sitten täytyikin miettiä, että onko tämä nyt ihan soveliasta nauraa tällaisessa kohtauksessa. Ketun käyttämä kieli on muutenkin omaperäistä ja rikasta, sillä siinä yhdistyvät yleiskieli ja Lapin hauska murre.

Kätilö on siis kuvaus sekä sota-ajasta että rakkaudesta. Aluksi en viehättynyt rakkaustarinasta, mutta pikkuhiljaa kirjan edetessä se alkoi näyttää muulta kuin rumalta. Enemmän minua kuitenkin kiinnosti itse sota-aika ja kaikki ne ihmiset, jotka joutuivat siinä olemaan mukana, halusivatpa sitä tai eivät. Opin Lapin sodasta myös uusia asioita, uusia puolia.

Tiedättehän, että joskus se, miten kirja loppuu, on lukijalle äärimmäisen ratkaiseva ja tärkeä seikka. Omasta mielestä huono loppu voi johtaa siihen, että kirjasta tykkääkin paljon vähemmän mitä oli ikään kuin aikomus. Onko loppu avoin vai ei, päättyykö se onnellisesti vai surullisesti. Kätilöhän on tosipohjainen kertomus, joten se tietenkin osaltaan sanelee lopun, mutta joka tapauksessa tarinan loppu on hieno kaikessa yksinkertaisuudessaan.