31.3.2012

Maaliskuussa luettua

http://www.flickr.com/photos/jiiikoo

Oi voi, maaliskuun luetut näyttää vain kahta kirjaa:

Margaret Forster: Salattuja kohtaloita
Katja Kettu: Kätilö

Luin minä kuitenkin myös pari tenttikirjaa ja Sylvia Plathin Arielin, joita en blogiini ole tuonut ollenkaan esille. Tenttikirjoista en ole ajatellut kirjoittaa blogiin ellei jotain hyvin mielenkiintoista osu kohdalle ja Plathin Arielista en keksi nyt mitään järkevää sanottavaa ja taidankin palata siihen jossain vaiheessa jonkinlaisen runopostauksen muodossa.

Alkupuolella kuuta eräs inhottava tentti vei voimani. Forsterin Salattuja kohtaloita oli minulla pitkän aikaa luettavana ja se ei vienyt mennessään, siksi edistyi niin hitaasti. Ketun Kätilö taas oli huikean hyvä lukukokemus ja ehdottomasti tähänastisen lukuvuoteni paras kirja!

Luettuja sivuja kertyi vaivaiset 646, keskiarvo 323 sivua.

PS. Tässä kuussa pähkäilin myös TBR 100 -listani ja kyseisen "haasteen" edistymistä voi seurata oikealla olevasta sivupalkista. Erään tällä hetkellä luvun alla olevan klassikkokirjan myötä saankin lähipäivinä ensimmäisen listalla olevista kirjoista luettua!

25.3.2012

Katja Kettu: Kätilö


Katja Ketun suunnattoman suosion saavuttanut Kätilö, joka myös palkittiin Blogistanian Finlandialla ja Runeberg-palkinnolla, kiinnosti minua aiheen ja teemojen vuoksi mielettömän paljon. Kielletty rakkaus Lapin sodan alkuvaiheen Suomessa. Suomalainen nainen, joka rakastuu SS-upseeriin. Tarina siitä, mihin kaikkeen ihminen pystyy rakkauden vuoksi.

Lapin sodan tapahtumista ei liene kirjoitettu kovin paljon romaaneja ja vielä vähemmän Lapissa olleista vankileireistä ja suomalaisten ja saksalaisten välisistä romansseista. Minä en ole lukenut aiemmin yhtäkään Lapin sodasta kertovaa kaunokirjallista kirjaa ja senkin vuoksi aihe oli äärimmäisen kiehtova. En yleensä kärsi liioista ennakko-odotuksista muiden mielipiteiden ja blogiarvioiden johdosta. Päätän vain, etten ota sitä asennetta ja luen arvioita varoen. Niin tein Kätilönkin suhteen. Mutta vaikka olisinkin odottanut tältä paljon, tuskin olisin pettynyt. Niin kovan vaikutuksen Kätilö minuun teki.

Sävyltään Kätilö on hyvin suruvoittoinen, harmaa. Toivoa on lähinnä niinä hetkinä kun kirjan päähenkilö Villisilmä kiemurtelee rakkaudessa ja sen kaipuussa. Mustaakin mustempaa on vankileirillä ja Operaatio Navetassa. Mustuudessa mitataan se mihin rakkaus voi yltää ja se tuntuu inhottavalta mutta todelta. Nykyaikana, länsimaisessa hyvinvointivaltiossa kasvaneena, sitä on mahdotonta ymmärtää.
   
Ketun käyttämää kieltä on joissakin arvioissa hieman kritisoitu. On totta, että Kätilöä lukiessa törmää kaikkiin mahdollisiin ihmisen ruumiinosiin ja eritteisiin kaikilla mahdollisilla nimillä kuvailtuina. Onko näitä tehokeinoja sitten liikaa, se on ehkä makukysymys. Minä en osaa päättää. Ne eivät kuitenkaan alkaneet ärsyttää minua, osa jopa huvitti niin kovasti, että purskahdin nauramaan ääneen ja sitten täytyikin miettiä, että onko tämä nyt ihan soveliasta nauraa tällaisessa kohtauksessa. Ketun käyttämä kieli on muutenkin omaperäistä ja rikasta, sillä siinä yhdistyvät yleiskieli ja Lapin hauska murre.

Kätilö on siis kuvaus sekä sota-ajasta että rakkaudesta. Aluksi en viehättynyt rakkaustarinasta, mutta pikkuhiljaa kirjan edetessä se alkoi näyttää muulta kuin rumalta. Enemmän minua kuitenkin kiinnosti itse sota-aika ja kaikki ne ihmiset, jotka joutuivat siinä olemaan mukana, halusivatpa sitä tai eivät. Opin Lapin sodasta myös uusia asioita, uusia puolia.

Tiedättehän, että joskus se, miten kirja loppuu, on lukijalle äärimmäisen ratkaiseva ja tärkeä seikka. Omasta mielestä huono loppu voi johtaa siihen, että kirjasta tykkääkin paljon vähemmän mitä oli ikään kuin aikomus. Onko loppu avoin vai ei, päättyykö se onnellisesti vai surullisesti. Kätilöhän on tosipohjainen kertomus, joten se tietenkin osaltaan sanelee lopun, mutta joka tapauksessa tarinan loppu on hieno kaikessa yksinkertaisuudessaan.

✩✩✩✩✩

Katja Kettu: Kätilö
WSOY 2011, 348 s.

18.3.2012

TBR 100

Voi minkä teit Kirjavan kammarin Karoliina, kun julkaisit oman TBR100-kirjalistasi! Sisäinen listahulluuteni pääsi valloilleen ja eipä se auta kuin listata myös omat 100 kirjaa, jotka haluaisin joskus lukea.

Kirjat olen valinnut listalle puhtaasti sillä perusteella, että haluan ne lukea - olen halunnut sitä jo kauan tai sitten ihan vain vähän aikaa, sillä ei ole väliä. Olen pyrkinyt kuitenkin siihen, että listan kirjat todella vetävät minua puoleensa, ne ovat sellaisia, jotka haluaisin ahmaista melkeinpä saman tien ellei minulla olisi jo muutenkin kirjoja jonoksi asti. Tai itse asiassa juuri nämä kaikki kirjat ovat sitä koko ajan paisuvaa jonoa. 

Ja selvennettäköön vielä, että osa kirjoista löytyy jo hyllystäni tai on juuri nyt kirjastosta minulla lainassa. Etenkin kirjaston kirjoihin tulee varmasti tartuttua tässä lähiaikoina, joten pääsen vetämään ensimmäiset ruksit listaan. Muutama kirjoista on myös sellaisia, joita ei ole vielä julkaistu, mutta ne julkaistaan tämän kevään aikana.

Tämä on puhtaasti leikkimielinen lista. Olisi hauskaa, jos saisin listan luettua läpi vaikkapa 3-5 vuoden sisään, mutta en ota tätä tosissani, olen aivan liian fiilislukija. Linkitän tämän kirjoituksen blogini sivupalkkiin, joten sieltä on itsenikin helppo seurailla tämän edistymistä!

TBR 100:

1. Johanna Adorján: Rakkaudessa erottamattomat 30.12.2012
2. Louisa May Alcott: Little Women & Good Wives
3. Paul Auster: Sattumuksia Brooklynissa
4. Jean-Dominique Bauby: Perhonen lasikuvussa 15.6.2012
5. Alison Bechdel: Hautuukoti
6. Alan Bennet: Epätavallinen lukija
7. John Boyne: Tarkoin vartioitu talo 6.5.2012
8. Vera Brogsol: Anya's Ghost
9. Frances Hodgson Burnett: Salainen puutarha
10. Cuca Canals: Itke, Alegría
11. Truman Capote: Aamiainen Tiffanylla
12. Suzanne Collins: Matkijanärhi
13. Justin Cronin: Ensimmäinen siirtokunta
14. Michael Cunningham: Tunnit
15. Regine Deforges: Sininen polkupyörä
16. Charles Dickens: Saiturin joulu
17. Marguerite Duras: Sodan vihkot ja muita kirjoituksia
18. Bret Easton Ellis: Amerikan psyko
19. Siiri Enoranta: Nukkuu lapsi viallinen
20. Jenny Erpenbeck: Vanhan lapsen tarina
21. Jeffrey Eugenides: Middlesex 13.8.2013
22. F. Scott Fitzgerald: Kultahattu
23. Fannie Flagg: Fried Green Tomatoes at the Whistle Stop Cafe
24. Susan Fletcher: Meriharakat 14.10.2013
25. Jonathan Franzen: Vapaus 7.7.2012
26. Peter Franzén: Tumman veden päällä 24.4.2012
27. Charles Frazier: Päämääränä Cold Mountain
28. Diana Gabaldon: Muukalainen
29. Paulo Giordano: Alkulukujen yksinäisyys 16.12.2012
30. Anna Godbersen: Erheitä 22.9.2012
31. Sara Gruen: Apinatalo
32. Mark Haddon: Yöllisen koiran merkillinen tapaus
33. Steven Hall: Haiteksti
34. Joanne Harris: Sinisilmä
35. Sami Hilvo: Viinakortti 10.9.2013
36. Eva Ibbotson: A Countess Below Stairs
37. John Irving: Viimeinen yö Twisted Riverillä
38. Kazuo Ishiguro: Ole luonani aina
39. Tove Jansson: Muumipappa ja meri
40. Sadie Jones: The Uninvited Guests
41. Daphne Kalotay: Bolšoin perhonen
42. Helmi Kekkonen: Valinta
43. Milan Kundera: Olemisen sietämätön keveys
44. Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja
45. Janice Y.K. Lee: Pianotunnit
46. Rosa Liksom: Hytti nro 6
47. Astrid Lindgren: Veljeni, Leijonamieli 16.8.2012
48. John Ajvide Lindqvist: Ihmissatama
49. John Ajvide Lindqvist: Ystävät hämärän jälkeen
50. Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla 1-3
51. Jenni Linturi: Isänmaan tähden 6.9.2012
52. Erlend Loe: Muleum
53. Rosamund Lupton: Mitä jäljelle jää 1.3.2013
54. Camilla Läckberg: Merenneito
55. Gabriel García Márquez: Sadan vuoden yksinäisyys 4.4.2012
56. Yann Martel: Piin elämä 1.8.2012
57. George R. R. Martin: Valtaistuinpeli
58. Cormac McCarthy: Menetetty maa
59. Frank McCourt: Seitsemännen portaan enkeli
60. Ian McEwan: Sovitus
61. A.A. Milne: The Complete Winnie-The-Pooh 30.10.2012
62. L.M. Montgomery: Annan perhe 27.7.2012
63. Laura Moriarty: The Chaperone
64. Kate Morton: Paluu Rivertoniin  
65. Paul Murray: Skippy Dies 25.5.2012
66. Joyce Carol Oates: Haudankaivajan tytär 6.1.2013
67. Sofi Oksanen: Puhdistus 17.5.2013
68. Julie Orringer: Näkymätön silta 24.10.2012
69. Emily Perkins: Novel About My Wife
70. Dave Pelzer: Pimeän poika
71. Jayne Anne Phillips: Suojelus
72. Margaret Powell: Below Stairs
73. Terry Pratchett: Valtio
75. Charlotte Rogan: The Lifeboat
76. Alexandra Salmela: 27 eli kuolema tekee taiteilijan
77. Gordon F. Sander: Pelastuneet. Frankin perhe joka selvisi 20.7.2012
78. Sapphire: Precious - harlemilaistytön tarina
79. José Saramago: Kertomus näkevistä
80. Marjane Satrapi: Persepolis
81. Alice Sebold: Oma taivas
82. Diane Setterfield: Kolmastoista kertomus
83. Lionel Shriver: Jonnekin pois
84. Alexander McCall Smith: Morality for Beautiful Girls
85. Angela Sommer-Bodenburg: Pikku vampyyri matkalla
86. Gaétan Soucy: Tulitikkutyttö
87. Mari Strachan: Hiljaisuus soi h-mollissa
88. Märta Tikkanen: Yksityisalue
89. Colm Tóibín: Brooklyn 12.6.2012
90. Guillermo del Toro, Chuck Hogan: Yö ikuinen 31.5.2012
91. Amor Towles: Seuraelämän säännöt 24.12.2012
92. Tomek Tryzna: Tyttö Ei-Kukaan
93. Sarah Waters: Silmänkääntäjä 21.4.2012
94. Sarah Waters: Yöpartio
95. Irvine Welsh: Trainspotting 24.11.2013
96. Kjell Westö: Missä kuljimme kerran 4.9.2013
97. Oscar Wilde: Dorian Grayn muotokuva
98. Sarah Winman: When God Was a Rabbit 22.7.2012
99. Virginia Woolf: Majakka
100. Markus Zusak: Kirjavaras

Suosikkeja, inhokkeja? Yllätyksiä, pettymyksiä? Mitä oikein kovasti suosittelisit?

14.3.2012

Margaret Forster: Salattuja kohtaloita


Tunnustan heti alkuun, että en tiedä miten suhtautuisin Margaret Forsterin Salattuja kohtaloita -teokseen. Ostin sen kirjaston poistomyynnistä joku aika sitten ja kiinnostuin kirjasta puhtaasti takakannen perusteella. En tiennyt kirjailijasta ennestään mitään enkä ollut koskaan kuullut kyseisestä kirjasta. Luulin myös aluksi, että kirja on fiktiivinen, mutta se onkin eräänlainen muistelma kolmen sukupolven naisista Englannissa, aina 1860-luvulta lähtien. Itse kirjailija kuuluu kirjassa käsiteltävään kolmanteen sukupolveen, joten kirja kertoo siis myös hänen isoäitinsä ja äitinsä elämästä.

Kirjan vahvuuksia ovat ehdottomasti ajankuvaus ja kuvaus työväenluokkaisten naisten arjesta. Nämä kuvaukset kiinnostivat minua eritoten siksi koska ensinnäkin opiskelen historiaa pääaineenani ja toiseksi minua eniten kiinnostavimmat historian osa-alueet ovat sosiaalihistoria, tapahistoria ja sukupuolihistoria. 

Useamman eri sukupolven kuvaus on myös hyvin kiinnostavaa, etenkin jos sukupolvet sijoittuvat jonkin yhteiskunnallisen murroskohdan molemmin puolin kuten tässä kirjassa. Elämä, korostaen vielä naisen elämä, oli 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa aivan erilaista mitä 1950-luvulla. 1900-luvun alun Englantia hallitsi vielä luokkayhteiskunta ja työväkeen kuuluvan naisen elämä oli miltei poikkeuksetta kotiin sidottua. Jo teini-ikäisenä mentiin töihin, esimerkiksi palvelijaksi tai tehtaaseen, ellei sitten ollut tarpeeksi lahjakas vielä opiskellakseen, mutta sekin ura usein tyssäsi naimisiinmenoon, sillä aviovaimon ei ollut soveliasta työskennellä. Naimisiinmenoa seurasi lapset, jotka varmasti toivat iloa ja onnea, mutta jotka kuitenkin sitoivat naisen kotiinsa vielä tiukemmin. Mies oli perheen pää, se joka elätti perheen ja jonka eteen nainen teki kaiken voitavansa.

Tavat ja asenteet kuitenkin alkoivat rajusti muuttua kun Margaret Forster oli nuori. Hänkin teki jo nuorena töitä, mutta lahjakkuutensa ja lujan tahtonsa (hän ei missään nimessä halunnut samanlaista kohtaloa kuin äidillään) ansiosta pääsi opiskelemaan yliopistoon, tapasi tulevan miehensä, ryhtyi kirjailijaksi ja hankki kyllä lapsia, mutta eli Lontoossa aivan erilaista elämää kuin vanhempansa tai isovanhempansa pienessä maalaiskylässä. Toisen maailmansodan jälkeen sukupuolien välinen kuilu alkoi kaventua.

Forster kuvaa mielenkiintoisesti myös naisten välisiä suhteita. Kutkuttavinta kirjassa onkin seurata miten aivan kuin toisessa maailmassa kasvanut Forsterin äiti suhtautuu tyttärensä moderniin elämään jääkaappeineen ja nykyaikaisine uuneineen, tämän lapsenkasvatustapoihin ja tasa-arvoiseen parisuhteeseen. Äiti ei suoranaisesti paheksu uuden maailman elämäntyyliä, mutta ei pidä sitä silti oikeanakaan. Myöhemmin äidin käytöksessä on havaittavissa myös kateellisuuden ja katkeruuden merkkejä.

Kirjassa on kuitenkin huonotkin puolensa. Itse kerronnassa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta tiivistämisen varaa olisi ollut rutkasti. Välillä kirjailija syventyy kertomaan esimerkiksi pyykin pesemisestä ja sen kuivatuksesta aivan liian yksityiskohtaisesti, aivan liian monin virkkein. Turhaa toistoakin on, vieläpä liian lyhyin välein. Nämä tekijät johtivat kohdallani lopulta ihan lukujumiin asti, mutta olen kuitenkin tyytyväinen että luin kirjan loppuun asti.

Pahin asia on silti kirjan alussa kysymyksiä herättänyt salaperäinen nainen, joka kirjailijan isoäidin, Margaret Annin, hautajaispäivänä ilmestyy tämän taloon surevien tyttärien luokse katsomaan, jättikö Margaret Ann hänelle mitään testamentissaan. Tunkeilija tietysti ajetaan pois ja testamentti tarkastetaan. Siellä ei ole mainintaa neljännestä tyttärestä, joksi tunkeilija itsensä oli väittänyt. Tästä oudosta ja mielenkiintoa herättävästä tapahtumasta kerrotaan myös kirjan takakannessa, minusta aika houkuttelevaan sävyyn. Forster on kirjassa sitten selvittänyt kuka tämä nainen oikein oli. Tai selvittänyt ja selvittänyt, mutta voin sanoa, että naisen henkilöllisyyden selvittäminen ei ole kirjassa pääosassa. Takakannen ja alun perusteella odotin hänelle suurempaa roolia. Ehkä hän olikin eräänlainen MacGuffin.

Kirjaa voi kuitenkin suositella aivan hyvin juuri sosiaalihistoriasta, tapahistoriasta, naisten historiasta ja Englannin työväestön historiasta kiinnostuneille, sillä se tarjoaa mielenkiintoisia yksityiskohtia tavallisten naisten elämästä 1800-luvun lopulta 1900-luvun puoliväliin saakka.

✩✩

Margaret Forster: Salattuja kohtaloita (Hidden Lives, 1995)
Suom. Jaana Iso-Markku
Otava 1996, 298 s.

5.3.2012

Hyvän mielen haaste


Kiitos ihanalle Maijalle haasteesta! Haasteeseen kuuluu One Lovely Blog Award -tunnustus, jonka yhteydessä kuuluu paljastaa itsestään seitsemän asiaa (ja laittaa tunnustus eteenpäin), mutta koska olen samaisen tunnustuksen jo saanut ja asioita myös paljastellut aiemmin, jätän sen väliin ja siirryn suoraan Hyvän mielen haasteen pariin. Siihen kuuluu kertoa kymmenen asiaa, jotka tuottavat hyvää mieltä ja haastaa sitten viisi muuta bloggaajaa mukaan.


Hyvää mieltä minulle tuovat...

1. Kevään hiipiminen koko ajan lähemmäksi ja lähemmäksi. Kevät on lempivuodenaikani!

2. Kirjat ja lukeminen, totta kai.

3. Herkulliset asiat: leivokset, pullat, karkit, suklaa, poikaystävän tekemä ruoka.

4. Hupsut eläinvideot!

5. Kauan kadoksissa ollut kovasti kaivattu esine (tai jos kaapista löytyy sinne joskus unohtamiani herkkuja - mitä tosin tapahtuu aivan liian harvoin :D).

6. Inhottavan tentin, esseen tms. tehtävän saaminen valmiiksi.

7. Hemmottelun kohteena oleminen.

8. Rauhalliset aamut ja aamupäivät, kun ei ole kiire minnekään eikä mitään tärkeää tekemistä.

9. Tupakoinnin lopettaminen (kuukauden jo savuttomana, hyvä minä!).

10. Puhtaat ja raikkaat uudet lakanat.

En tiedä missä päin tämä haaste on jo ehtinyt kiertää, mutta haastan silti nämä superkivat bloggaajat:

1.3.2012

Anna Gavalda: Kunpa joku odottaisi minua jossakin


Ranskan yhden tunnetuimman nykykirjailijan, Anna Gavaldan novellikokoelmalla Kunpa joku odottaisi minua jossakin on kaunis nimi. Kaunis nimi hieman petti odotukseni, sillä kirjan novellit eivät olleet minusta niin hyviä kuin ensin kuvittelin.

Kunpa joku odottaisi minua jossakin sisältää 12 novellia, joista suurin osa kertoo rakastumisesta, rakkauden kaihosta ja menettämisestä. Ensimmäinen, Pieniä saintgermainilaisia harrastuksia, tuntuu tutulta, ja Päivän pääuutinen hätkähdyttävät ja Jälkinäytös huvittaa jo kovasti. Gavalda osaa kirjoittaa taitavasti ja humoristisesti arkisistakin asioista, sellaisista jotka voivat tapahtua ihan kenelle tahansa meistä milloin vain.

Kuitenkin puolet kokoelman novelleista olivat sellaisia, jotka saivat minut jo odottamaan seuraavaa novellia, toivon mukaan paremmin mukaansa tempaisevaa välähdystä jonkun toisen ihmisen elämästä. Itse asiassa en enää edes muista mistä kaikki novellit kertovat, ne häipyivät päästäni melkein saman tien kun olin ne lukenut. En ole vuosiin lukenut kunnon novelleja, joten tämä ei ollut nyt paras mahdollinen aloitus tutustumiseen uudelleen novellien maailmaan, mutta kokoelmana kuitenkin yhtenäinen ja lukemisen arvoinen.

Kirjan ovat lukeneet myös Naakku ja Sanna.

✩✩✩

Anna Gavalda: Kunpa joku odottaisi minua jossakin (Je voudrais que quelqu'un m'attende quelque part, 1999)
Suom. Titia Schuurman
Gummerus 2001, 191 s.