27.2.2012

L.M. Montgomery: Anna omassa kodissaan


Rakastetun L.M. Montgomeryn Anna omassa kodissaan on Anna-sarjan viides osa, joten jos et ole lukenut aiempia osia ja aiot Annoja joskus lukea, suosittelen lopettamaan tämän tekstin lukemisen tähän. Neljä aiempaa osaa lukeneille tämä kirjoitus ei paljasta sen enempää juonesta kuin kirjan takakansikaan.

Tässä viidennessä osassa Anna ja Gilbert menevät naimisiin ja löytävät ikioman haavemajansa Neljän tuulen niemeltä, sadan kilometrin päästä Vihervaarasta. Haavemaja ympäristöineen on kaikkea sitä mistä Anna on aina unelmoinutkin: pieni soma valkoinen huvila meren läheisyydessä, jonka ikkunoista näkee öisin tuikkivan majakan. Huhutaan myös, että taloon liittyy jokin romanttinen tarina ja sehän suunnattomasti kiehtoo Annaa.

Nuoripari siis asettuu vihdoin aloilleen omaan kotiinsa ja Vihervaaran tapahtumat jäävät taka-alalle. Paria odottaa uudet seikkailut ja ihmiset Neljän tuulen niemellä. Nopeasti he ystävystyvät vanhan kapteeni Jimin, miehiä inhoavan Cornelia-neidin ja kauniin Leslie Mooren kanssa.

Anna omassa kodissaan on ehdottomasti sarjan tähän mennessä synkin ja surullisin osa. Anna on jo 25-vuotias muuttaessaan Neljän tuulen niemeen ja lapsekkuus, muttei lapsenmielisyys, on hänestä jo hävinnyt. Eteen astuvat aikuisten ongelmat ja surut. Ei saa kuitenkaan kuvitella, että kirja olisi läpeensä synkkä, se on sitä vain edellisiin osiin verrattuna. Kirjassa on silti paljon enemmän iloisia ja toiveikkaita tapahtumia kuin ikäviä. Ja verrattuna edelliseen osaan, Anna opettajana, tässä kirjassa tapahtuu paljon enemmän ja tarina on eheämpi.

Vaikka Anna onkin jo varttunut aikuiseksi naiseksi, hän on silti yhä se sama Anna mutta kypsemmällä tavalla. Ihan yhtä toivoton haaveilija hän ei enää ole kuin pikkutyttönä. En tiedä miten olisin suhtautunut tähän osaan lapsena, jos olisin lukenut Annani jo silloin. Olisiko tämä ollut tylsä verrattuna ensimmäisiin osiin, koska Anna on jo niin aikuinen? Hankala sanoa, mutta nyt nautin tästä jopa enemmän kuin Annan unelmavuosista, jonka julistin ehkä parhaaksi lukemakseni Anna-kirjaksi. Niin, ehkä, sillä myös ensimmäinen osa, Annan nuoruusvuodet, on suosikkejani.

Kirjasta on kirjoittanut myös Sonja.

✩✩✩✩✩

L.M. Montgomery: Anna omassa kodissaan (Anne's House of Dreams, 1917)
Suom. Hilja Walldén
WSOY 2002, 221 s.

12 kommenttia :

  1. Tämä on kyllä yksi ihanimmista Annoista. Mutta surullinen se on seuraavakin osa. Huoh. Taidan itkeä silmät päästäni, kun joku päivä uskaltaudun lukemaan sarjan viimeiset kaksi osaa. Ja Annan jäähyväiset. Surku tulee jo ihan ajatellessa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en millään haluaisi luopua Annoista, voi kunpa sarja jatkuisi ikuisesti... Siksi olen lukenut sarjaa tosi hitaalla tahdilla, neljännen osan taisin lukea viime elokuussa! Onpa siitä jo kauan aikaa :o

      Poista
  2. Hei Laura, tämä on hieno ja vaikuttava Anna-kirja ja kuten sanoit eheämpi tarina. Enemmän tämä on minusta aikuisten kirja. Vaikka sävy onkin surullisempi, niin tässä on myös toivon sävyjä mukana. Tämän perään luin lapsena Sateenkaarinotkon, mutta nythän siinä välissä on vasta 2000-luvulla suomennettu Annan perhe, joka on sitten minun mielestäni vielä synkempi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yyh, odotan jo kyyneleet silmissä seuraavaa osaa, jos se on vielä synkempi kuin tämä ;(

      Poista
  3. En sitten lukenut kun varoitit... mutta palaan kun olen lukenut seuraavan Annani. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Opin kantapään kautta laittamaan kirjasarjojen osien eteen varoitustekstit ja onhan se hyvä, jos joku sattuu erehtymään ja lukemaan tämän tekstin jos edelliset Annat ovat vielä lukematta. Vaikken tässä mitään merkittävää paljastakaan, mutta palaa vasta myöhemmin lukemaan niin ei vahingossakaan mikään asia paljastu :)

      Poista
  4. Olen lukenut Annat joskus 50-luvulla. Pitänee palata aiheeseen...

    VastaaPoista
  5. Minä luin Annat pienempänä enkä jaksanut kiinnostua ensimmäistä viittä kirjaa enemmästä. Rakastan varhaisia Annoja ja nyt vähän vanhempana pitää tutustua myös noihin myöhäisempiin osiin, jotka jostain syystä eivät aiemmin koukuttaneet. Kiitos muistutuksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattelinkin, että nämä myöhemmät Annat eivät välttämättä enää ole lapselle kovin mielenkiintoisia. Aikuiselle taas todennäköisesti enemmän :)

      Poista
  6. Minä luin tämän joskus silloin tyttökirjaikäisenä ja muistan pitäneeni tästä vähemmän kuin sarjan aiemmista osista; oli ehkä liian "aikuinen". Olisi mielenkiintoista lukea kirja nyt uudestaan aikuisikäisen perspektiivistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen! Aikuisena myöhemmistä osista saa varmasti enemmän irti ja ehkä ymmärtää teemoja paremmin?

      Poista