29.2.2012

Helmikuussa luettua

http://www.flickr.com/photos/jiiikoo

Helmikuu onkin vierähtänyt pääsääntöisesti nuortenkirjojen parissa, ihan tahattomasti. Luin seuraavat teokset:

Seita Parkkola, Niina Repo: Ruttolinna
Michael Morpurgo: Sotahevonen
L.M. Montgomery: Anna omassa kodissaan

Anna omassa kodissaan on kuukauden parhain, Ruttolinna taas huonoin. Gavaldan kirja on minulla tällä hetkellä vielä hieman kesken, mutta uskon saavani sen tänään loppuun ja huomenna sitten arvioitavaksi, joten lasken sen mukaan tähän koosteeseen :)

Luettuja sivuja kertyi yhteensä vain 1115 ja keskiarvoksi per kirjaa tulee 279 sivua.

27.2.2012

L.M. Montgomery: Anna omassa kodissaan


Rakastetun L.M. Montgomeryn Anna omassa kodissaan on Anna-sarjan viides osa, joten jos et ole lukenut aiempia osia ja aiot Annoja joskus lukea, suosittelen lopettamaan tämän tekstin lukemisen tähän. Neljä aiempaa osaa lukeneille tämä kirjoitus ei paljasta sen enempää juonesta kuin kirjan takakansikaan.

Tässä viidennessä osassa Anna ja Gilbert menevät naimisiin ja löytävät ikioman haavemajansa Neljän tuulen niemeltä, sadan kilometrin päästä Vihervaarasta. Haavemaja ympäristöineen on kaikkea sitä mistä Anna on aina unelmoinutkin: pieni soma valkoinen huvila meren läheisyydessä, jonka ikkunoista näkee öisin tuikkivan majakan. Huhutaan myös, että taloon liittyy jokin romanttinen tarina ja sehän suunnattomasti kiehtoo Annaa.

Nuoripari siis asettuu vihdoin aloilleen omaan kotiinsa ja Vihervaaran tapahtumat jäävät taka-alalle. Paria odottaa uudet seikkailut ja ihmiset Neljän tuulen niemellä. Nopeasti he ystävystyvät vanhan kapteeni Jimin, miehiä inhoavan Cornelia-neidin ja kauniin Leslie Mooren kanssa.

Anna omassa kodissaan on ehdottomasti sarjan tähän mennessä synkin ja surullisin osa. Anna on jo 25-vuotias muuttaessaan Neljän tuulen niemeen ja lapsekkuus, muttei lapsenmielisyys, on hänestä jo hävinnyt. Eteen astuvat aikuisten ongelmat ja surut. Ei saa kuitenkaan kuvitella, että kirja olisi läpeensä synkkä, se on sitä vain edellisiin osiin verrattuna. Kirjassa on silti paljon enemmän iloisia ja toiveikkaita tapahtumia kuin ikäviä. Ja verrattuna edelliseen osaan, Anna opettajana, tässä kirjassa tapahtuu paljon enemmän ja tarina on eheämpi.

Vaikka Anna onkin jo varttunut aikuiseksi naiseksi, hän on silti yhä se sama Anna mutta kypsemmällä tavalla. Ihan yhtä toivoton haaveilija hän ei enää ole kuin pikkutyttönä. En tiedä miten olisin suhtautunut tähän osaan lapsena, jos olisin lukenut Annani jo silloin. Olisiko tämä ollut tylsä verrattuna ensimmäisiin osiin, koska Anna on jo niin aikuinen? Hankala sanoa, mutta nyt nautin tästä jopa enemmän kuin Annan unelmavuosista, jonka julistin ehkä parhaaksi lukemakseni Anna-kirjaksi. Niin, ehkä, sillä myös ensimmäinen osa, Annan nuoruusvuodet, on suosikkejani.

Kirjasta on kirjoittanut myös Sonja.

✩✩✩✩✩

L.M. Montgomery: Anna omassa kodissaan (Anne's House of Dreams, 1917)
Suom. Hilja Walldén
WSOY 2002, 221 s.

19.2.2012

Michael Morpurgo: Sotahevonen


"Jotkut kyläläiset, ja nekin harvat käyvät vuosien myötä yhä harvemmiksi, muistavat millainen Joey oli. Kirjoitan hänen tarinansa, jotta Joey, sen tunteneet ihmiset ja heidän elämänsä sota, joka koitui myös monen kohtaloksi, eivät vaipuisi unholaan."

Näyttävän näköiseksi elokuvaksikin tehty Michael Morpurgon Sotahevonen on tarina Joeysta, komeasta raudikosta, jolla on epätavallisen selkeä valkoisen tähden muotoinen kuvio otsassaan. Jo varsana Joey joutuu eroon äidistään huutokaupassa ja päätyy juopon maatilan isännän mukana tämän tiluksille. Onneksi miehellä on poika, Albert, joka rakastuu uuteen hevoseensa. Albertin käsissä Joeysta kasvaa taitava ja komea hevonen, joka antaa sekä ratsastaa että osaa tehdä maatilan työt.

Sitten on vuosi 1914 ja Englanti julistaa sodan Saksalle. Joey joutuu rintamalle Ranskaan, mutta Albert lupaa rakkaalle hevoselleen, että se palaa vielä kotiin. Onneksi Joeyn rinnalla sodassa on suuri mustankiiltävä ori Topthorn, josta tulee Joeyn paras ystävä, tuki ja turva. Saksa häviää sodan, luonnollisesti, mutta miten käy Joeyn, Topthornin ja miljoonien muiden sotahevosten? Pitääkö Albertin lupaus?

Kiinnostuin Sotahevosesta nähtyäni ensin elokuvan trailerin. Sitten näin kirjan ja tiesin, että tuo minun täytyy lukea. En ole varma miksi kiinnostuin niin kovasti kirjasta. En esimerkiksi ole koskaan ollut hullantunut hevosista saatika koskaan edes istunut hevosen selässä. Nuorena luin kuitenkin jonkin verran hevoskirjoja, mutta pidin niitä yleisesti ottaen aika tylsinä. Kummakos, kun en muutenkaan ollut hevosista kiinnostunut. Kiinnostus lähti varmaan elokuvan koskettavuudesta ja siitä, että kirja on kerrottu hevosen näkökulmasta. Aiemmin olen lukenut vain kanien näkökulmasta eli Richard Adamsin Ruohometsän kansan.

Lupaus koskettavuudesta pitää myös kirjan osalta. Tai enhän vielä tiedä kokonaisesta elokuvasta, mutta uskoisin senkin vetoavan vahvasti tunteisiin. Ja selvää on se, että Sotahevonen on nuortenkirja. Ei kuitenkaan ihan nuorimpien, sillä sotakuvaukset eivät ole mitään mukavaa luettavaa, vaikka tapahtumien kuvaileminen onkin vähäistä. Tapahtumat melkeinpä vain kerrotaan. Kieli on myös yksinkertaista. Selkeä nuortenkirja siis.

Mutta voi kun tämä kirja tuli hyvään väliin edellisen Ruttolinnan jälkeen! Kaipasin jotain nopeaa, mukaansa heti tempaavaa ja koskettavaa tarinaa ja sain ne kaikki. Vaikka nuortenkirja onkin, kirjan lukee helposti myös aikuinen, joka luultavasti löytää siitä eri teemoja kuin nuorempi lukija. 

Sotahevonen on tunteikas kuvaus ystävyydestä ja sodan kauhuista, erityisesti sodasta joka kosketti meitä kaikkia, edustimmepa mitä elämänmuotoa tahansa.

Sotahevosen on lukenut myös Jenni.

✩✩✩✩

Michael Morpurgo: Sotahevonen (War Horse, 1982)
Suom. Päivi Pouttu-Delière
Gummerus 2012, 196 s.

18.2.2012

Seita Parkkola, Niina Repo: Ruttolinna


Vihdoin ja viimein sain tässä kuussa luettua jotain loppuun. Tentit ja ei mikään maailman vetävin kirja ovat venyttäneet lukemistani ikuisuuksia - siltä ainakin tuntuu. Kyseinen kirja on siis Seita Parkkolan ja Niina Repon yhdessä kirjoittama Ruttolinna, toinen osa heidän yhteistyössä tuottamastaan "trilogiasta". Susitosi oli heidän ensimmäinen tuotoksensa, mutta se ei minua oikein säväyttänyt.

Ruttolinna kertoo seitsemästä erilaisesta nuoresta, jotka kaikki henkilökohtaisten taitojensa vuoksi hakevat kesätöihin suomalais-ranskalaisen unelmia ja painajaisia tuottavaan hankkeeseen. Huhtikuussa joukko saapuu pienessä kylässä sijaitsevaan Château d'M -nimiseen vanhaan linnaan Ranskaan. Linnassa heidän kanssaan ovat taloudenhoitaja Noir, vahtimestari Roland ja hänen koiransa sekä hankkeen toimitusjohtaja Otso Järvi.

Linnassa nuorten tehtävänkuvat kauhuelämyksien tuottamisessa asiakkaille tarkentuu: pääteema on rutto, musta surma, joka keskiajalla riehui myös linnaa ympäröivässä kylässä. Edessä on ensin suunnittelemiseen ja koulutukseen keskittyvä parin viikon jakso ennen ensimmäisiä asiakkaita. Suunnitelmat kuitenkin keskeytyvät pahasti, kun linnassa alkaa sattua outoja asioita: tavaroita katoaa, pöydille ilmestyy ranskankielisiä rutosta ja vampyyreista kertovia runoja ja vanhoja tekstejä, kyläläiset tuntuvat kaihtavan nuoria, lopulta nuoriakin alkaa kadota. Mitä linnassa oikein tapahtuu?

Sain tämän kirjan myötä opetuksen siitä, että kaikki nuorempana rakastamasi kirjat eivät enää tunnu siltä vanhempana. Olisi ollut sittenkin mukavampaa jäädä niihin yläasteen aikaisiin muistoihin tämän kirjan osalta, sillä nyt Ruttolinna todella tuotti pettymyksen.

Kirjan tarina on persoonallinen, koska en tiedä onko mitään tämänkaltaista nuortenkirjaa kirjoitettu suomalaisten toimesta. Nykyään varmasti, muttei ainakaan 2000-luvun alussa. Nuorena minuun vetosi kirjan hahmot ja sen hyytävä tunnelma. Nyt molemmat jäivät vaisuksi. Kirjan nuorten paljous on hyvä asia erilaisten näkökulmien kannalta, mutta toisaalta keneenkään en ehtinyt tutustua kunnolla.

Kirjan suurin heikkous on sen hidas alku. Kirja on myös paksu, viisisataa sivua, ja alku tuntui kestävän yli puolenvälin. Kirjan puolustukseksi voi todeta sen, että tapahtumat sijoittuvat ihan muutamiin päiviin, joten tapahtumien polkaiseminen kunnolla käyntiin heti ensimmäisenä päivänä linnassa olisi sekin huono ratkaisu, mutta tiivistämisen varaa tässä silti on.

Ruttolinna on mielestäni hyvin samantasoinen kuin aikaisempi osa Susitosi. Aikuisille en tätä enää lähtisi suosittelemaan, mutta kauhukirjallisuudesta pitäville, suunnilleen yläasteikäisille, tämä varmasti uppoaa salaperäisyyden ja nuorten välisten suhteidenkin hyvän kuvauksen vuoksi.
 
✩✩

Seita Parkkola, Niina Repo: Ruttolinna
WSOY 2002, 507 s.

12.2.2012

Kirjastosta kirjalöytöjä

Ainakin Oulun kirjastossa perinteeksi muodostunut Lainan päivän kirja- ja musiikkimyynti järjestettiin myös tänä vuonna. Myynti starttasi jo maanantaina 6. päivä niin pääkirjastossa kuin lähikirjastoissakin ja pitihän sitä tunkea sinne ihmispaljouden sekaan (ihanaa, että kirjasto veti niin paljon porukkaa kirjaostoksille!) heti ensimmäisenä päivänä tekemään parhaimmat kirjalöydöt. Viime vuonna tein kolme löytöä, tänä vuonna viisi:


Anna Gavalda: Kunpa joku odottaisi minua jossakin (novellikokoelma)
John Irving: Kaikki isäni hotellit (luettu, mutta ihana lisä Irving-kokoelmaani)
Märta Tikkanen: Yksityisalue (kanssabloggaajat kehuvat Tikkasta, ehkä pian minäkin?)
Paul Auster: Sattumuksia Brooklynissa (Austerista tunnutaan pitävän myös)
Margaret Forster: Salattuja kohtaloita (tästä ei ole minkäänlaista hajua, mutta pitäähän sitä historiaa opiskelevana jotain historiahyllylle asetetuista kirjoista napata mukaansa kyynärpäätaktiikalla etenevistä papoista huolimatta hehhe)

En tehnyt mitään aivan huippulöytöjä, mutta uskoisin näiden olevan vähintäänkin hintansa (euron kappale) arvoisia. Ainakin Irving on, kun sen olen jo lukenut.

Onkohan kukaan lukenut tuota Forsterin Salattuja kohtaloita? Onko yhtä kiehtova mitä takakansi lupaa ("Se on paitsi mieltäkiehtova kertomus kolmesta sukupolvesta myös rikas kuvaus naisen elämästä viimeisten sadan vuoden aikana - ja siitä kuinka merkillistä tavallistenkin naisten elämä voi olla.")? Entä muut kirjat?

Blogini on viettänyt tässä jo pienen tovin hiljaiseloa. Viime perjantaina oli eräs kirjatentti, ensi perjantaina on toinen, joten aika on kulunut lähinnä tenttikirjallisuuden parissa. On minulla eräs romaanikin kesken, itse asiassa nuortenkirja, jonka olen lukenut viimeksi yläasteikäisenä, mutta se ei ole sitten millään imaissut minua mukaansa. En ole ainakaan vielä oivaltanut miksi pidin siitä niin kovasti silloin nuorempana. Alku on tuhottoman hidas ja on se sitä vähän vieläkin, yli puolivälissä. Tekisi mieli siirtyä jo toiseen kirjaan, mutta minähän en anna periksi millään!

1.2.2012

Blogistanian Globalia 2011 -ehdokkaani ovat...

 
Toivottavasti tämä ajastus tulee ajallaan, koska en ole nyt tietokoneen ääressä vaan juuri lopettelemassa englannin tuntia. Pidetään peukkuja!

Karoliina lanseerasi tammikuun alussa Sallan Blogistanian Finlandian innoittamana Blogistanian Globalian. Kun Sallan Finlandiassa valittiin blogimaailman parhaimmat kotimaiset kirjat 2011, Karoliinan Globaliassa puolestaan valitaan vuoden 2011 parhaimmat ulkomaiset kirjat, jotka on käännetty Suomessa joko suomen tai ruotsin kielelle vuonna 2011, luonnollisesti. Ehtona on, että kirja on joko romaani, novellikokoelma, sarjakuva tai runokokoelma. Kirjoja saa asettaa ehdolle 2-6 kappaletta.

Lukuisa asettaa ehdolle seuraavat neljä vuonna 2011 suomennettua kirjaa:

Sarah Waters: Vieras kartanossa
Claudie Gallay: Rakkaus on saari
John Ajvide Lindqvist: Kultatukka, tähtönen

Blogistanian Globalian tulos julkaistaan to 2.2.2012 Karoliinan Kirjavassa kammarissa!