31.1.2012

Rosamund Lupton: Sisar


26-vuotias Beatrice on juuri vähän aikaa sitten saanut elämänsä ylennyksen, kun hänen äitinsä soittaa ja kertoo Tessin, Beatricen pikkusiskon, kadonneen. Suuri rakkaus sisarta kohtaan pakottaa Beatricen lähtemään heti New Yorkista Lontooseen ja käynnistämään etsinnät sisarensa löytämiseksi. Etsinnöistä tulee pian totuuden ja Beatricen itsensä löytämisen kiivas taistelu.

Muuta tästä Rosamund Luptonin esikoiskirjan Sisar juonesta ei tohdi sanoa ääneen. Se on toki myös jännäri - osaksi epätyypillinen sellainen ja osaksi hyvinkin tyypillinen, jopa agathachristiemäinen -, kasvutarina ja kertomus sisarusten välisestä syvästä rakkaudesta ja luottamuksesta. Mutta kirja on hyvin juonivetoinen, joten se on vain luettava ja hämmästeltävä itse.

Niin, hämmästeltävä. Yllätyin suuresti kirjan loppuun asti jännittävänä pysyvästä juonesta. Osittain arvasin lopun ja olinkin jo lähes viimeisiä sivuja lukiessani antamassa kirjalle kolme tähteä, mutta sitten taas lyötiin märkä rätti vasten kasvoja, siis hyvällä tavalla (jos sitä voi siten tehdä), ja mielipiteeni muuttui. Huh huh. Toivottavasti monia muitakin kirja on onnistunut / onnistuu yllättämään.

Sisar yhdistää taidokkaasti jännärin ja kaunokirjallisen lukuromaanin. Ne ovat erittäin tasapainossa keskenään, sillä kumpikaan puoli ei millään tavalla korostu tai ala häiritä toista. Sisaren rakennekin on kiinnostava: se muodostuu Beatricen pikkusiskolleen kirjoittamasta yhdestä koko kirjan kestävästä kirjeestä, jonka aikana hypätään välillä nykyhetkeen, välillä menneisyyteen.

Odotin Sisaren olevan positiivinen lukukokemus, sellainen mukava lukuromaani, onhan kirja myös kevään "lukulistallani", mutta sain vielä enemmän. Sisaressa on paljon syvyyttä. Eikä se ole edes kovin mukava, vaan haikea tunnelma viipyy joka sivulla. Minulla ei itselläni ole sisarta, mutta kenellä on, voi saada kirjasta vielä enemmän irti, surun tai lohdun muodossa. Minä puolestani jäin kaipaamaan omaa siskoa.

Kirja julkaistaan viikolla 9 ja sen ovat englanniksi lukeneet ainakin anni.M ja Norkku.


Rosamund Lupton: Sisar (Sister, 2010)
Suom. Anuirmeli Sallamo-Lavi
Gummerus 2012, 404 s.

14 kommenttia :

  1. Voi hyvänen aika, nytkö tämä jo ilmestyy suomeksi! Ostin tämän viime kesänä englanninkielisenä, mutta en ole vieläkään lukenut. (Siksipä en lukenut arviostasi muuta kuin viimeisen kappaleen ja tähdet, jotka lupaavat hyvää.) Täytyypäs nostella tätä lukupinon alkupäähän. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Virallisesti vasta viikolla 9, tää oli ennakkokappale, mutta kyllä, näin nopeasti kirja on jo suomennettu :) Gummerus kertoo, että Luptonin seuraava teos, Afterwards, julkaistaan myöskin suomeksi ensi vuonna. Sitä jään innolla odottamaan, kuten myös sinun arviotasi tästä!

      Poista
    2. Piti tulla kertomaan, että aloitin Sisterin eilen ja lopetin tänään - se oli tosiaan luettava niin nopeasti kuin mahdollista. Huh huh, olipa lukukokemus :)

      Poista
    3. Hih, olitpa tosiaan nopea! Eikö ollutkin ällistyttävä loppu?

      Poista
  2. Hyvä kuulla, että pidit kirjasta. Sisar on minullakin jo odottamassa lukuvuoroaan ja luulen, että ihan muutaman viikon sisällä on Luptonin vuoro. Kovin tarkkaan en arviotasi vielä uskaltanut lukea. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koitin olla varovainen kaiken paljastelun suhteen, mutta minäkin teen oikeastaan aina niin, etten lue blogiarvioita (tai muutakaan arviota) kirjasta, jonka tiedän lukevani lähiaikoina. Sitä jotenkin pelkää, että liika hehkutus tai liika mollaus pilaavat oman lukukokemuksen tai että saa tietää kirjasta liikaa (ei välttämättä juonipaljastuksia) ennen lukemista. Nuo seikat saattavat latistaa omaa lukemista.

      Toivottavasti pidät kirjasta sinäkin!

      Poista
  3. Märät rätit viimeisillä sivuilla on niin ihania! Ihan jo sellaisen toivossa voisin lukea tämän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis tää oli musta ihan samaa luokkaa kuin Herrasmiehiä ja huijareita yllättävyydellään! Joten suosittelen :D

      Poista
  4. Minun piti jo tänään aloittaa tämä, mutta sitten tuli muuta väliin...Ihan kohta. dekkarimaisuus on minulle ehdoton plussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun dekkarisaldoni per vuosi jää aina hyvin matalaksi, mutta tässä kuussa olen jo lukenut periaatteessa yksi ja puoli dekkaria/jännäriä! Bauerin Hautanummi on se yksi ja Sisaren lasken suurin piirtein puoleksi mukaan :)

      Poista
  5. Minäkin olen tätä jo vähän lehteillyt, mutta en ole varma luenko.
    Jos imaisee mukaansa, niin sitten :). Trillerit eivät kyllä ole minun juttuni, ja muutaman ensimmäisen sivun perusteella vähän ihmettelen, mikä kirjasta tekee kaunokirjallisen? No ehkä se siitä syventyy...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta kirjasta tekee lukuromaanin juuri se, että tarina on paljon syvempi ja tunteikkaampi kuin monissa muissa tavallisissa jännityskirjoissa. Siinä mielessä se voi sopia sellaisillekin, jotka eivät niin jännäreistä välitä :)

      Poista
  6. Minäkin aion lukea tämän, ja odotan kaikkien kehujen jälkeen tosi paljon, vaikkei jännityskirjallisuus minullekaan sitä ominta lajia ole. Suunnittelen itse asiassa yllättävän monenkin jännärin lukemista tänä keväänä, mutta toivottavasti niistä jokainen on oikealla tavalla erilainen - siis itsekkäästi omaa makuani ajatellen. :) Tämä ainakin kuulostaa siltä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon, että saatat pitää Sisaresta, se kun nimenomaan ei ole mikään tavallinen jännäri :)

      Omia rajoja on välillä virkistävää rikkoa, kirjallisuudenkin osalta. Sen vuoksi minun pitäisi tarttua rohkeasti runoihin ja novelleihin. No, lupaankin nyt pyhästi, kun seuraavan kerran menen kirjastoon, että edes yritän vilkaista runo- ja novellihyllyjen sisuksiin!

      Poista