Lukuisa: Mathias Malzieu: Sydämen mekaniikka

Mathias Malzieun, ranskalaisen rockmuusikon esikoisteos Sydämen mekaniikka kertoo "pikku Jackista", joka syntyy vuonna 1874 Edinburghissa maailman kylmimpänä yönä. Jack syntyy Edinburghin korkeimmalla kukkulalla, tohtori Madeleinen avustuksella. Madeleine auttaa maailmaan prostituoitujen ja langenneiden naisten lapsia, sellaisia kuin Jack. Syntyneet lapset yleensä adoptoidaan pian, mutta kukaan ei halua kummallista ja tikittävää Jackia. Nimittäin silloin kun Jack syntyi, oli hänen sydämensä niin heikko, että sen tueksi Madeleine joutui asentamaan pojan rintaan pienen käkikellon.

Madeleine kieltää Jackia rakastumasta tai muutenkaan kokemasta vahvoja tunteita, sillä ne vahingoittavat Jackin haurasta sydäntä. Mutta Jack rakastuu. Ja myös vihastuu. Tunteet johdattavat Jackin aina Andalusiaan saakka, mutta sydämen mekanismi on petollinen.

Sydämen mekaniikka oli viime syksyn uutuuksia ja ensimmäisen kerran siitä luettuani kustantajan uutuusluettelosta, kiinnostuin tarinasta kamalasti. Sitten tulivat ensimmäiset blogiarviot, eivät kovin mairittelevia. Tuskinpa tämä on minun kirjani, ajattelin. Viimeksi käydessäni kirjastossa näin kirjan palautettujen hyllyssä ja päätin antaa sille mahdollisuuden. Jos en tästä muuta saa, niin jospa edes hyvät naurut.

Eipä naurattanut paitsi yhdessä kohdassa: "Méliès tulee huoneestaan perässään kihertävien takamusten ja tissien saattue." Tuo lause on ehkä parasta mitä kirjasta saan irti. Kaikki muu meni aivan yli.

1. Kieli. Melkein jokaisella aukeamalla on vähintään yksi myötähäpeää aiheuttava lause kamaline vertauskuvineen. Esimerkkejä: "Niinpä saatan kuukahtaa uupumuksesta iltapäivällä ja tuntea itseni täysin pirteäksi keskellä yötä, vaikka en ole hamsteri enkä vampyyri, pelkkä unettomuudesta kärsivä pikkupoika.", "On kuin hän sytyttäisi oman Olympiatulensa muovisessa stadionin pienoismallissa." ja "Katson, miten hän kätkee suuret silmänsä päivänvarjoluomiensa alle, ja nostan vuoria, Himalaja on vasemmassa ja Kalliovuoret oikeassa kädessäni." Niin mitä? Ehkä joku nauttii tällaisesta kielestä, mutta minä en.

2. Virheet. On 1800-luvun loppupuoli ja kirjassa puhutaan Charles Bronsonista, lp-levyistä, rullalaudoista, Ranskan ympäriajosta ja niin edelleen. Kirja on fantasiaa, saisihan siinä olla vaikka Lady Gaga kirjailijan niin halutessaan, mutta silti kyseiset seikat ärsyttivät minua.

3. Tarina. Kirjaa on kuvailtu timburtonmaiseksi. Tim Burton on ihan okei. En jumaloi hänen elokuviaan, mutta en vihaakaan, mutta ei tästä tullut minulle mieleen Burtonia. Ei ei. Kirja sisältää rakkaustarinan, mutta en innostunut siitäkään. Itse asiassa koko rakkaustarina alkoi etoa minua jo kirjan alkupuolelta lähtien, tarkemmin sanoen siinä kohtaa, kun Jack näkee pikku laulajattaren ensimmäisen kerran: "Hänen rintansa muistuttavat kahta pientä marenkia, jotka on niin oivallisesti leivottu, että olisi epäsopivaa olla ahmimatta niitä heti paikalla". Eihän siinä muuten mitään, mutta Jack on tuona hetkenä 10-vuotias.

Alkuun mielenkiintoinen kirja muuttui siis täysin typeräksi lukukokemukseksi. Jos jotain hyvää täytyy sanoa, niin kirjan kansi on ihan kiva ja pidin siitä, miten kirja päättyi. Odotin toisenlaista loppuratkaisua. Hyvää on myös se, että Sydämen mekaniikka katkaisee blogissani jo kaksi kuukautta jatkuneen 3-4 tähden kirjojen putken ja saakin nyt tähänastisista blogiini tuomista kirjoista kaikkein huonoimman arvosanan!