31.1.2012

Tammikuussa luettua

http://www.flickr.com/photos/jiiikoo

Tammikuussa olen saanut luettua aika paljon siihen nähden että kiireitäkin on pitänyt. En kuitenkaan ole ollut niin kiireinen kuin vaikkapa loppusyksystä olin. Nyt on ehtinyt myös rauhoittua. Samalla mentaliteetilla kohti kevättä!

Tässäpä tammikuussa luetut kirjat:

Mathias Malzieu: Sydämen mekaniikka
Cecily von Ziegesar: Gossip Girl - Eliittinuoret
Belinda Bauer: Hautanummi
Emma Donoghue: Huone
Rosamund Lupton: Sisar

Alkuvuosi ei todellakaan lupaillut mitään hyvää kirjojen saralla. Luinkohan heti vuoden alkajaisiksi koko vuoden huonoimman kirjan? Mahdollisesti, mutta se jää nähtäväksi. Kuukausi kuitenkin parani asteittain: Gossip Girl oli hieman parempi kuin Sydämen mekaniikka, Hautanummi parempi kuin Gossip Girl, Huone parempi kuin Hautanummi ja viimein Sisar kaikista paras, kuukauden parhain lukukokemus (vaikka saikin saman pistemäärän kuin Huone). Linkin takaa löytyy tämänpäiväinen arvio Sisaresta.

Todetaanpa vielä, että hyvin naisvaltainen oli tämä tammikuu. Kevään uutuuksiinkin tuli jo tartuttua ja voin melkein jo luvata, että Huone ja Sisar edustavat kevään parhaimmistoa. Suosittelen kaikille kirjamauille!

Luettuja sivuja kertyi yhteensä 1507, keskiarvo tästä on 301 sivua.

Rosamund Lupton: Sisar


26-vuotias Beatrice on juuri vähän aikaa sitten saanut elämänsä ylennyksen, kun hänen äitinsä soittaa ja kertoo Tessin, Beatricen pikkusiskon, kadonneen. Suuri rakkaus sisarta kohtaan pakottaa Beatricen lähtemään heti New Yorkista Lontooseen ja käynnistämään etsinnät sisarensa löytämiseksi. Etsinnöistä tulee pian totuuden ja Beatricen itsensä löytämisen kiivas taistelu.

Muuta tästä Rosamund Luptonin esikoiskirjan Sisar juonesta ei tohdi sanoa ääneen. Se on toki myös jännäri - osaksi epätyypillinen sellainen ja osaksi hyvinkin tyypillinen, jopa agathachristiemäinen -, kasvutarina ja kertomus sisarusten välisestä syvästä rakkaudesta ja luottamuksesta. Mutta kirja on hyvin juonivetoinen, joten se on vain luettava ja hämmästeltävä itse.

Niin, hämmästeltävä. Yllätyin suuresti kirjan loppuun asti jännittävänä pysyvästä juonesta. Osittain arvasin lopun ja olinkin jo lähes viimeisiä sivuja lukiessani antamassa kirjalle kolme tähteä, mutta sitten taas lyötiin märkä rätti vasten kasvoja, siis hyvällä tavalla (jos sitä voi siten tehdä), ja mielipiteeni muuttui. Huh huh. Toivottavasti monia muitakin kirja on onnistunut / onnistuu yllättämään.

Sisar yhdistää taidokkaasti jännärin ja kaunokirjallisen lukuromaanin. Ne ovat erittäin tasapainossa keskenään, sillä kumpikaan puoli ei millään tavalla korostu tai ala häiritä toista. Sisaren rakennekin on kiinnostava: se muodostuu Beatricen pikkusiskolleen kirjoittamasta yhdestä koko kirjan kestävästä kirjeestä, jonka aikana hypätään välillä nykyhetkeen, välillä menneisyyteen.

Odotin Sisaren olevan positiivinen lukukokemus, sellainen mukava lukuromaani, onhan kirja myös kevään "lukulistallani", mutta sain vielä enemmän. Sisaressa on paljon syvyyttä. Eikä se ole edes kovin mukava, vaan haikea tunnelma viipyy joka sivulla. Minulla ei itselläni ole sisarta, mutta kenellä on, voi saada kirjasta vielä enemmän irti, surun tai lohdun muodossa. Minä puolestani jäin kaipaamaan omaa siskoa.

Kirja julkaistaan viikolla 9 ja sen ovat englanniksi lukeneet ainakin anni.M ja Norkku.


Rosamund Lupton: Sisar (Sister, 2010)
Suom. Anuirmeli Sallamo-Lavi
Gummerus 2012, 404 s.

26.1.2012

Emma Donoghue: Huone


Emma Donoghuen romaani Huone on kiehtonut minua siitä saakka kun luin alkuperäisestä eli englanninkielisestä Huoneesta ensimmäiset blogiarviot. Minulla oli etukäteen sellainen kutina, että tästä kirjasta voi tulla kirjavuoden 2012 yksi parhaimmista lukemistani kirjoista ja luulen, että kutina saattaa pitää paikkansa.

Huone on tarina viisivuotiaasta Jackista ja hänen Äidistään. He asuvat kahdestaan Huoneessa, jossa ovat muun muassa Seinät, Sänky, Pöytä, Kattoikkuna ja Telkkari. Huoneessa on myös Ovi, mutta Jack ja Äiti eivät käytä sitä koskaan. Vain Vanha Kehno käyttää sitä ja tuo heille Sunnuntaituomisia. Jack ei tunne ulkomaailmaa muuten kuin televisiosta. Aluksi hän luuleekin, että se kaikki on olemassa vain televisiossa, mutta Äiti kertoo Jackille, että se kaikki on todellista ulkopuolella. Jack ei oikein ymmärrä, mutta vielä joskus hänen täytyy. Sitten kun Äiti sanoo niin.

En ihmettele yhtään, että kirja on ollut myyntimenestys ainakin Yhdysvalloissa ja Britanniassa. Suomessakin kirjabloggaajat ovat tästä pitäneet. Näin myös Tammen mainostavan Huonetta televisiossa! Siis milloin viimeksi olen nähnyt tv-mainoksen, jossa mainostetaan kirjaa?! Kenties koskaan? Toivottavasti kirja myy hyvin myös Suomessa, sillä kiinnostavan aiheen ja lukuromaanimaisuuden vuoksi se maistuu varmasti monille.

Huone on hyvin juonivetoinen kirja. Ei kannata kuitenkaan pelästyä, että kirja olisi liian kevyt tai hömppää tai liian nopeasti etenevä. Se on siinä mielessä kevyt, että se on helppo ja nopea lukea ja sen kieli on mukavaa. Suomennoskin on mielestäni laadukas, vaikken alkuperäistä olekaan lukenut. Kirjan aihe on toki ahdistava ja surullinen, mutta silti Huone onnistuu olemaan toiveikas ja lohduttava. Se on sitä mukavaa lukuromaanikirjallisuutta.

Huone on koskettava kertomus äidinrakkaudesta, toivosta ja sopeutumisesta. Se on kirjoitettu Jackin näkökulmasta, joten tarina ei tunnu niin kamalalta mitä se olisi voinut olla äidin näkökulmasta. Lapsen vielä ymmärtämättömin silmin asiat näyttävät valoisammilta.

Näiden kehujen jälkeen voisi olettaa, että kirja osui kohdallani napakymppiin. Ei valitettavasti ihan, vaikka niin kovasti siitä pidinkin. Kirjan ainoa heikkous on sen loppupuoli, siis puolesta välistä loppuun saakka, suurin piirtein. Tarina etenee viimeisiinkin sivuihin asti sopivaa, aika ripeääkin tahtia, mutta silti kirja tuntuu junnaavan välillä paikallaan. Loppuratkaisu alkaa olla jo selvä, mutta missä se alun jännitys on? Kirjan voikin helposti jakaa kahteen osaan. Osia en tietenkään määrittele tässä, sillä spoilaisin asioita, mutta jälkimmäinen osa on minusta suoraan sanottuna tylsempi vaikkakin tärkeä osa kirjaa.

Tähän mennessä lukemistani kirjoista tänä vuonna Huone on ollut kaikkein paras!

Huoneen ovat lukeneet myös muun muassa Amma, Minna, Katja, Maria, Rachelle ja Karoliina.


Emma Donoghue: Huone (Room, 2010)
Suom. Sari Karhulahti
Tammi 2012, 323 s.

20.1.2012

Viime aikojen kirjahankintoja ja muuta asiaa

Tässäpä tämän vuoden ensimmäiset uudet kirjahyllyni asukkaat:


L.M. Montgomery: Anna omassa kodissaan
Emma Donoghue: Huone
Louisa May Alcott: Little Women & Good Wives
Angela Sommer-Bodenburg: Pikku vampyyri matkalla
Marguerite Duras: Sodan vihkot ja muita kirjoituksia
A.A. Milne: The Complete Winnie-The-Pooh
Terry Pratchett: Valtio

Anna-kirja ja Huone kustantajilta, englanninkielinen yhteisnide Pikku naisista ja Viimevuotisista ystävistämme yliopiston humanistisen killan vaihtopöydästä ja Pikku vampyyri, Sodan vihkot, englanninkielinen Nalle Puh (sis. alkuperäisen Winnie-The-Poohin lisäksi The House at Pooh Cornerin) ja Valtio Suomalaisen kirjakaupan alesta.

Suomalaisen kirjakaupan loppualessa kävin tänään, joten jälkimmäiset neljä ovat tuoreimmat kirjahankintani. Ale oli hurjan hyvä, sillä jos ostit kaksi alekirjaa, sait toisen ilmaiseksi, jos neljä, sait kaksi ilmaiseksi ja niin edelleen. Neljä kirjaa maksoi yhteensä 16 euroa, ei ollenkaan huono tarjous! Ja näköjään eniten löytöjä tein lasten- ja nuortenosastolta, hih. Kävin lisäksi Akateemisen alessa, mutta vaikka siellä alekirjat olivat puoleen hintaan, en löytänyt mitään tarpeeksi kiinnostavaa. Toisaalta ihan hyvä niin, sillä näissäkin riittää luettavaa toviksi.

Sitten muuta asiaa. Olen muuttanut blogini kommenttiasetuksia ja kommenttilaatikko näyttää nyt erilaiselta kuin ennen. Toivottavasti se toimii, sillä joillakin on ollut ongelmia kommentoida muihin kuin ponnahdusikkunaan avautuvaan kommenttilaatikkoon. Sähköpostia saa nakata jaksaessaan jos ei toimi.

Toinen tärkeä asia, jota olen miettinyt jonkin aikaa. Olen jo kauan aikaa pisteyttänyt lukemani kirjat tähdillä. Aion tehdä niin jatkossakin, mutta ajattelin jättää plussat, miinukset ja puolikkaat tähdet pois. Nyt kun kirja-arvioita on kertynyt jo suht paljon, tuntuu, että menen itse sekaisin miinuksista ja puolikkaista ja muista. Kyllähän ne sinällään helpottavat pisteiden antamista kirjalle, kun arvosteluasteikko ei ole niin tiukka, mutta kirja-arvioiden kertyessä on entistä hankalampaa miettiä, että onko tämä kirja x nyt plussan verran parempi kuin kirja y vai ei. 

Eihän se auta kuin kokeilla. Jos tuntuu vaikealta, palaan vanhaan systeemiin. Luulen kuitenkin onnistuvani! Aion myös muuttaa aiempien arvioiden pistemäärät tähän uuteen systeemiin sopiviksi. Onneksi en ole kirjoittanut blogiani monia vuosia ja/tai lue 30 kirjaa kuukaudessa, helpottaa hommaa kummasti :D

Mukavaa viikonloppua!

Belinda Bauer: Hautanummi


Luen suunnilleen muutaman rikosromaanin / jännärin / dekkarin vuodessa. Se ei johdu siitä, ettenkö pitäisi dekkareista, mutta kun ne tahtovat olla niin samantyyppisiä keskenään. Ja niitä julkaistaan PALJON. Viimeisin lukemani "dekkari" oli Alexander McCall Smithin Tears of the Giraffe joulukuussa. Siis ei se minusta kyllä ole mikään dekkari, mutta kirjastosta se löytyy jännityskirjallisuuden joukosta. Viimeisin lukemani oikea genren edustaja oli Stieg Larssonin Miehet jotka vihaavat naisia viime maaliskuussa. Jokohan olisi aika lukea ne loputkin Millenium-trilogiasta... Okei, löpinät sikseen ja katsotaan millainen Hautanummi on.

Belinda Bauerin esikoisromaani Hautanummi kertoo 12-vuotiaasta Steven Lambista, joka asuu äitinsä, pikkuveljensä ja isoäitinsä kanssa Englannin maaseudulla, lähellä nummia. Kauan aikaa sitten Stevenin Billy-eno katosi, joutui ilmeisesti sarjamurhaajan tappamaksi. Isoäiti odottaa joka päivä ikkunassa poikansa paluuta, turhaan. Menneisyys raastaa perheen välejä.

Steven on käynyt jo muutaman vuoden ajan kaivamassa läheisiä nummia ruosteisella lapiollaan. Ehkä Steven voi löytää Billyn kadoksissa olleen ruumiin? Ehkä perheestä tulee taas iloinen? Nummet jatkuvat loputtomiin, joten Steven keksii kirjoittaa kirjeen mahdolliselle enonsa murhanneelle miehelle. Ehkä hän voi kertoa missä ruumis sijaitsee. Steven ei voi kuitenkaan arvata mihin kirjeenvaihto mielipuolen kanssa johtaa...

Omaperäinen jännäri. Tarina imee mukaansa, se koskettaa, hymyilyttää ja ällöttää. Arjen ja henkilöiden ajatusten kuvaus on Hautanummessa parasta. Kirja alkaa hyvin arkisesti, Stevenin pienestä elämästä mitättömän kokoisessa kylässä. Se kertoo tarkasti ja totuudenmukaisesti 12-vuotiaan pojan ajatuksista enkä kokenut Stevenin olevan liian aikuismainen, kuten monesti lapsihahmot kirjoissa ovat. Hän tuntui ikäiseltään, jo suht järkevältä, mutta kuitenkin naiivilta.

Menneisyyteen jäänyt isoäiti ja Stevenin äiti hekin ovat hyvin rakennettuja hahmoja. Kirja kuvaa hyvin äidin kiristyviä tunteita, kun joutuu asumaan iäkkään, menneisyyteen vaipuneen äitinsä kanssa lapsuudenkodissaan, vaikka haluaisi elää omaa elämäänsä jossain muualla. Entä se sarjamurhaaja? Hyvin ällöttävä tapaus. Kirja ei kaunistele millään tavoin tyypin ajatuksia ja tekoja.

Sanoisin Hautanummen olevan reilustikin keskivertoa parempi jännityskirja. Se on myös hieno kasvutarina.

Kirjan ovat lukeneet ainakin myös Sonja, Kirsi ja Rachelle.


Belinda Bauer: Hautanummi (Blacklands, 2010)
Suom. Sirkka-Liisa Sjöblom
Karisto 2011, 354 s.

15.1.2012

Mitä keväällä luetaan...

...tai sitten ei lueta. Kuivan esseen kirjoittamisen sijaan aloin haaveilla kirjakeväästä. Joskus viime vuoden puolella selasin jo joidenkin kustantamoiden kevään uutuuskirjojen luetteloita ja huomasin, että tuleva kirjakevät näyttää huonommalta kuin viime kevät tai viime syksy. Nyt ajattelin katsoa niitä tarkemmalla silmällä, löytyisiköhän sittenkin jotain oikein houkuttelevaa?

Mennään aakkosjärjestyksessä kustantamoittain:

Avain:

- György Spiró: Kevätnäyttely (tammikuu)
Ehkä-osastoa.
- David Eagleman: Incognito - Aivojen salattu elämä (toukokuu)
Viime syksyn Tarinoita tuonpuoleisista oli mukavasti kirjoitettu, ehkä tämäkin?

Bazar: (julkaisuajankohdat eivät löytyneet katalogista)

- Cecilia Samartin: Kaunis sydän
Edelliset Samartinin kirjat yhä lukematta, mutta tämä(kin) kuulostaa suht kiehtovalta.
- S. J. Watson: Kun suljen silmäni
Idea kiehtoo.
- Victoria Hislop: Saari
Sukusalaisuuksia.

Gummerus:

- Claire Castillon: Kuplissa (helmikuu)
Novelleja, pitkästä aikaa.
- Rosamund Lupton: Sisar (maaliskuu)
Sisarusteema houkuttelee.
- Michael Morpurgo: Sotahevonen (tammikuu)
Kiinnostuin ensin elokuvasta, nyt kirjasta. Nyyhkytarinan aineksia?
-Fabien Nury, Sylvain Vallée: Olipa kerran Ranskassa - Suuri gangsterisota : Korppien lento (maaliskuu)
Ensimmäinen osa oli hyvä, ehkä tämä toinenkin sanahirviö.

Like:

- Beate Grimsrud: Hullu vapaana (maaliskuu)
500 sivua mielisairaan mietteitä - joko mielenkiintoista tai aivan liian sekopäistä.

Minerva:

- L.M. Montgomery: Hedelmätarhan Kilmeny (tammikuu)
Lisää ennestään suomentamatonta Montgomerya!
- Roger Manvell, Heinrich Fraenkel: Goebbels - Kolmannen valtakunnan propagandaministeri (maaliskuu)
Aina puhutaan vain Hitlerin elämästä, entä muut natsijohtajat?

Otava:

- Jeffrey Eugenides: Naimapuuhia (maaliskuu)
Eugenidesit ovat lukematta, mutta Virgin Suicides on ainakin hyvä leffana!

Schildts:

- Ransom Riggs: Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille (toukokuu)
Kuulostaa todella eriskummalliselta! Toivottavasti ei ole kuin sarjassamme Sydämen mekaniikka...

Tammi:

- Jennifer Egan: Aika suuri hämäys (huhtikuu)
Romaanin rakenne muistuttaa Facebookia. HBO on tekemässä kirjan pohjalta tv-sarjaa. Toiselle lauseelle jo nyökyttelin.
- Emma Donoghue: Huone (tammikuu)
Tämä on jo odottamassa lukuvuoroaan!
- Guillermo del Toro, Chuch Hogan: Yö ikuinen (huhtikuu)
Vitsaus-trilogian viimeinen osa on pakko lukea!

WSOY:

- Amor Towles: Seuraelämän säännöt (toukokuu)
1930-luvun New York, aah!
- Lisa Genova: Puolinainen (elokuu)
Luultavasti ravisuttava.
- Tove Jansson: Muumit - Sarjakuvaklassikot V (kesäkuu)
Jee, lisää Muumi-sarjiksia!

Kevään kiinnostavimpia kirjoja näyttäisi siis olevan 20 kappaletta. Syksyn tärppejäni oli 21, joten enpä nyt tiedä onko tästä keväästä sittenkään tulossa huonompi kuin syksystä! Tosin eihän näistä kevään kirjoista minua kaikki kiinnosta samalla tavalla, vaan suunnilleen puolet ovat sellaisia hetitännenyt!!-kirjoja.

Jatkan haaveilua ihanista tulevista kirjoista esseen parissa...

9.1.2012

Cecily von Ziegesar: Gossip Girl - Eliittinuoret


Gossip Girl on yksi niitä harvoja tv-sarjoja joita seuraan. Etenkin pari ensimmäistä kautta ovat olleet huippuja, mutta kyllä sitä edelleen katselee, ainakin Chuckin ja Blairin vuoksi :) Tv-sarja perustuu samannimiseen Cecily von Ziegesarin luomaan kirjasarjaan ja monta vuotta onkin ollut aikomukseni tutustua myös kirjoihin. Ihan sattumalta kävelin taannoin kirjastossa Gossip Girlien ohi ja tartuin heti ensimmäiseen osaan.

Mikäli tv-sarja on mennyt ohi, Gossip Girl siis kertoo New Yorkin Manhattanilla asuvista high school -ikäisistä nuorista, rikkaista ja kauniista tytöistä ja pojista, erityisesti Serenasta, Blairista, Natesta ja Chuckista. Soppaa ovat sekoittamassa vähemmän hohdokkaista kaupunginosista kotoisin olevat Dan, Jenny ja Vanessa, jotka tulevat tarinaan mukaan joko pyrkyreinä tai rakastuneina.

Gossip Girl on tuntematon, joka pitää netissä juorusivustoa, joka keskittyy kirjan päähenkilöiden elämään. Vielä kirjasarjan ensimmäisessä osassa Gossip Girl ei aiheuta kovin paljoa vaikeuksia, mutta myöhemmin hän tulee sitä tekemään. Tässä kirjassa keskitytään hahmojen esittelemiseen ja Serenan sisäoppilaitoksesta paluuseen, mikä saa juorukellot liikkeelle.

Odotin kirjalta kepeyttä, rentoutta ja samanlaista otetta kuin tv-sarjallakin on, mutta valitettavasti toiveeni eivät oikein toteutuneet. Tv-sarja on toteutettu hyvällä maulla ja sitä viitsii aikuinenkin katsoa, kun taas kirja on selkeästi suunnattu yläasteikäisille ja on vähän mauton. 

Toinen seikka on kirjan kieli, niin kömpelöä (tosin nuortenkirjoissa usein on). Ja entäpä nämä kohdat: "'Kai sinä käytät kondomia?' Blair mumisi tuijottaen hypnotisoituneena Naten seisovaa kalua. Se näytti siltä kuin aikoisi ottaa haltuunsa koko maailman." ja kohta, jossa Cyrus, Blairin tuore isäpuoli, kysyy Natelta: "'Joko olette olleet sängyssä?'" Surkuhupaisaa ;<

En tiedä muuttuuko kirjasarja fiksummaksi seuraavien osien myötä vai kannattaisiko siirtyä lukemaan näitä englanniksi (kieli / suomennos oli se pahin ongelma) vai jätänkö kokonaan väliin ja katson vain tv-sarjaa. Mutta tuskinpa lähiaikoina tulen lukemaan näitä lisää. 

Mikähän tässä alkuvuodessa nyt mättää. Toivottavasti seuraava lukemani kirja on parempi!

✩✩

Cecily von Ziegesar: Gossip Girl - Eliittinuoret (Gossip Girl, 2002)
Suom. Tytti Träff
WSOY 2009, 205 s.

4.1.2012

Mathias Malzieu: Sydämen mekaniikka


Mathias Malzieun, ranskalaisen rockmuusikon esikoisteos Sydämen mekaniikka kertoo "pikku Jackista", joka syntyy vuonna 1874 Edinburghissa maailman kylmimpänä yönä. Jack syntyy Edinburghin korkeimmalla kukkulalla, tohtori Madeleinen avustuksella. Madeleine auttaa maailmaan prostituoitujen ja langenneiden naisten lapsia, sellaisia kuin Jack. Syntyneet lapset yleensä adoptoidaan pian, mutta kukaan ei halua kummallista ja tikittävää Jackia. Nimittäin silloin kun Jack syntyi, oli hänen sydämensä niin heikko, että sen tueksi Madeleine joutui asentamaan pojan rintaan pienen käkikellon.

Madeleine kieltää Jackia rakastumasta tai muutenkaan kokemasta vahvoja tunteita, sillä ne vahingoittavat Jackin haurasta sydäntä. Mutta Jack rakastuu. Ja myös vihastuu. Tunteet johdattavat Jackin aina Andalusiaan saakka, mutta sydämen mekanismi on petollinen.

Sydämen mekaniikka oli viime syksyn uutuuksia ja ensimmäisen kerran siitä luettuani kustantajan uutuusluettelosta, kiinnostuin tarinasta kamalasti. Sitten tulivat ensimmäiset blogiarviot, eivät kovin mairittelevia. Tuskinpa tämä on minun kirjani, ajattelin. Viimeksi käydessäni kirjastossa näin kirjan palautettujen hyllyssä ja päätin antaa sille mahdollisuuden. Jos en tästä muuta saa, niin jospa edes hyvät naurut.

Eipä naurattanut paitsi yhdessä kohdassa: "Méliès tulee huoneestaan perässään kihertävien takamusten ja tissien saattue." Tuo lause on ehkä parasta mitä kirjasta saan irti. Kaikki muu meni aivan yli. 

Mutta miksi?

1. Kieli. Melkein jokaisella aukeamalla on vähintään yksi myötähäpeää aiheuttava lause kamaline vertauskuvineen. Esimerkkejä: "Niinpä saatan kuukahtaa uupumuksesta iltapäivällä ja tuntea itseni täysin pirteäksi keskellä yötä, vaikka en ole hamsteri enkä vampyyri, pelkkä unettomuudesta kärsivä pikkupoika.", "On kuin hän sytyttäisi oman Olympiatulensa muovisessa stadionin pienoismallissa." ja "Katson, miten hän kätkee suuret silmänsä päivänvarjoluomiensa alle, ja nostan vuoria, Himalaja on vasemmassa ja Kalliovuoret oikeassa kädessäni." Niin mitä? Ehkä joku nauttii tällaisesta kielestä, mutta minä en.

2. Virheet. On 1800-luvun loppupuoli ja kirjassa puhutaan Charles Bronsonista, lp-levyistä, rullalaudoista, Ranskan ympäriajosta ja niin edelleen. Kirja on fantasiaa, saisihan siinä olla vaikka Lady Gaga kirjailijan niin halutessaan, mutta silti kyseiset seikat ärsyttivät minua.

3. Tarina. Kirjaa on kuvailtu timburtonmaiseksi. Tim Burton on ihan okei. En jumaloi hänen elokuviaan, mutta en vihaakaan, mutta ei tästä tullut minulle mieleen Burtonia. Ei ei. Kirja sisältää rakkaustarinan, mutta en innostunut siitäkään. Itse asiassa koko rakkaustarina alkoi etoa minua jo kirjan alkupuolelta lähtien, tarkemmin sanoen siinä kohtaa, kun Jack näkee pikku laulajattaren ensimmäisen kerran: "Hänen rintansa muistuttavat kahta pientä marenkia, jotka on niin oivallisesti leivottu, että olisi epäsopivaa olla ahmimatta niitä heti paikalla". Eihän siinä muuten mitään, mutta Jack on tuona hetkenä 10-vuotias.

Alkuun mielenkiintoinen kirja muuttui siis täysin typeräksi lukukokemukseksi. Jos jotain hyvää täytyy sanoa, niin kirjan kansi on ihan kiva ja pidin siitä, miten kirja päättyi. Odotin toisenlaista loppuratkaisua. Hyvää on myös se, että Sydämen mekaniikka katkaisee blogissani jo kaksi kuukautta jatkuneen 3-4 tähden kirjojen putken ja saakin nyt tähänastisista blogiini tuomista kirjoista kaikkein huonoimman arvosanan!

Kirjan ovat lukeneet myös Jum-Jum, Sara, Maija, Tessa, Cathy, Susa ja Katja.


Mathias Malzieu: Sydämen mekaniikka (La Mécanique du cœur, 2007)
Suom. Lotta Toivanen
Gummerus 2011, 221 s.