Joyce Carol Oates: Kosto: rakkaustarina


On 5. heinäkuuta, Yhdysvaltain itsenäisyyspäivän jälkeinen yö vuonna 1996. Yksinhuoltaja Teena Maguire ja tytär Bethel lähtevät Teenan miesystävän juhlista kotiin ja päättävät oikaista Rocky Point Park -puiston kautta. Puisto on jo hiljentynyt illan juhlijoista - erästä nuorisojoukkoa lukuunottamatta.

Nuoret miehet käyvät Teenan ja Bethelin kimppuun. Äidin he raiskaavat, jättävät hakattuna ja potkittuna kuolemaan saastaisen venevajan lattialle. Bethelinkin he pahoinpitelevät, mutta tyttö pääsee veneiden alle piiloon. Raiskauksen jälkeen kaikki muuttuu. Ei ole enää aikaa "ennen", on vain "jälkeen".

Oikeudenkäynti alkaa kun Teena pääsee pois sairaalasta. Niagara Fallsin yhteisö, erityisesti raiskaajien sukulaiset ja ystävät, syyttävät Teenaa valehtelijaksi: itse se Maguiren nainen sitä kerjäsi, se nainen on juoppo huora. Nuori poliisi Dromoor, joka oli ensimmäisenä paikalla, kun hälytys tuona 5. päivän ensimmäisinä minuutteina tuli Rocky Point Parkin venevajaan, ei kuulu heihin. Hän haluaa oikeuden tapahtuvan.

Joyce Carol Oatesin Kosto: rakkaustarina on pieni, mutta väkevä teos. Se koskettaa ja raivostuttaa. Miten voi olla mahdollista, että vaikka raiskauksesta ja pahoinpitelystä on selkeät todisteet, oikeus ei siltikään näytä toteutuvan, vaan tuntuu uskovan ennemmin kaukaa haettuja selityksiä rikokselle? Erityisesti Yhdysvalloissa tällaista varmasti tapahtuu melko usein (tai ainakin sellainen mielikuva minulla on), kun asianajajaksi valikoituu joku hyvin taitava ammattinsa edustaja.

Teoksen voimakas tunnelma on mahdutettu ihailua herättävän lyhyisiin lukuihin ja pieniin sanoihin. En edes voisi kuvitella kirjaan rönsyilevää tekstiä, se rikkoisi heti sen tunnelman eikä lukukokemus olisi enää sama. Tapahtumat kuvataan hyvin vähäeleisesti ja suoraan, muttei tunteettomasti. Ihastuin erityisesti kirjassa käytettävään sinä-muotoon, jolla puhuteltiin jo aikuistunutta Bethel-tytärtä. Välillä tapahtumia katseltiin myös poliisi Dromoorin tai syytettyjen näkökulmasta.

Jos haet jotain nopeaa, intensiivistä ja merkityksellistä lukukokemusta, tartu tähän.

Muita Kosto: rakkaustarinan lukeneita: Jori, Hanna, Naakku, anni.M, Susa, Rachelle, Sonja, Leena, Ina, Valkoinen kirahvi ja Katja.


Joyce Carol Oates: Kosto: rakkaustarina (Rape: A Love Story, 2003)
Suom. Kaijamari Sivill
Otava 2010, 152 s.

Tunnisteet: , , , ,