Lukuisa: Anna Godbersen: Juoruja

Anna Godbersenin neliosaisen Huumaa-sarjan toinen osa Juoruja on suoraan jatkoa ensimmäiseen osaan, joten jos et ole sitä tai Juoruja lukenut ja haluat vielä lukea, niin suosittelen, ettet lue tätä arviota kirjasta. Huumaa-kirjan tapahtumista tietämättömälle Juoruja-kirjan pelkkä juonikuvauskin paljastaa aika paljon ensimmäisen osan tapahtumista. Sinua on siis varoitettu!

Eletään vuoden 1899 joulukuuta New Yorkin Manhattanilla. Hollandin perhe on syvän surun saartama, sillä Elizabeth-neiti on poissa ja perheen rahatilanne on hyvin heikko. Henry Schoonmaker, erään Manhattanin hyvin varakkaan perheen ainoa poika, viettää hänkin suruaikaa. Henryn mieltä kuitenkin kuohuttaa eräs nuori ja tumma kaunotar...

Penelope Hayes, Elizabethin entinen hyvä ystävä, on ottanut Elizabethin paikan kaupungin seurapiireissä. Mutta miten vaikeaa Penelopen häikäilemättömälle luonteelle on esittää hillittyä ja ystävällistä Elizabethia?

Hollandin perheen entinen palvelustyttö Lina aikoo toteuttaa pitkäaikaisen haaveensa ja saakin siihen oivan mahdollisuuden. Lina pääsee myös käsiksi salaisuuksiin, joista hänelle takuuvarmasti on hyötyä. Juorut, juonittelu ja salaisuudet johtavat vuoden viimeisimpänä päivänä vietettävään suureen juhlaan, jolloin mikään ei ole enää entisensä.

En voinut kuin huokailla ihastuksesta Juoruja lukiessani! Eniten näissä Godbersenin kirjoissa minuun vetoaa vuosisadan vaihteen tapakulttuuri, kuvaukset rikollisen runsaista kangasmääristä ja niistä tehtävistä upeista mekoista (katsokaa nyt tuota upeaa kanttakin!) ja seurapiirien juonitteluista. Täytyy tosin sanoa, että sitä juonittelua ja välillä vähän liian övereitäkin tapahtumia kirjassa riittää, enemmän kuin ensimmäisessä osassa, mikä tekee tarinasta hieman epäuskottavan. Juuri nyt, tähän aikaan vuodesta ja tähän mielentilaan, se kuitenkin sopii minulle erinomaisesti.

Juoruja (engl. Rumors) on kirjalle erinomaisen sopiva nimi. Huumaa esitteli meille Manhattanin seurapiirit ja lukuisat juhlat ja kielletyn rakkauden, mutta Juoruja keskittyy nimenomaan kaupungilla liikkuviin huhuihin, salaisuuksiin ja niistä hyötymiseen. Ja onhan sitä romantiikkaakin, kuinkas muuten. Tässä kirjassa Hollandin perheen tarina myös syvenee. Mukaan tulee ahdistavaa surua ja synkkiä tulevaisuudennäkymiä ja yksi kirjan suuria kysymyksiä on se, että mikä on oikein ja mikä väärin, mikä sopivaa ja mikä ei.

Kuten Huumaa-kirjassa, tässäkin osassa lempihahmoni on vallaton Diana. Diana on nyt kasvanut hieman henkisesti, mutta hänestä on rakastumisen myötä tullut epävarma, mustasukkainenkin. Hän joutuu jo nuorena kokemaan kovia monilla elämän eri osa-alueilla, mutta onneksi hänestä välillä tarinan aikana pilkahtaa esiin se tuttu huoleton ja suorasanainen tyttö.