27.11.2011

Tove Jansson: Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia


Marraskuun synkkinä iltoina on ihana kaivautua peiton alle ja lukea pitkästä aikaa Muumeja! Blogini luetuimpia tekstejä on tässä kuussa ollut, ei kovin yllättättäen, Muumilaakson marraskuu, joten siitä inspiraatio Näkymättömään lapseen, joka vielä lukemattomana hyllystäni löytyi.

Näkymätön lapsi on erilainen Muumi-romaani, koska se koostuu yhdeksästä eri tarinasta: Kevätlaulu, Kamala tarina, Vilijonkka joka uskoi onnettomuuksiin, Maailman viimeinen lohikäärme, Hemuli joka rakasti hiljaisuutta, Kertomus näkymättömästä lapsesta, Hattivattien salaisuus, Sedrik ja Kuusi. Näistä kertomuksista suosikkejani ovat Vilijonkka joka uskoi onnettomuuksiin, Kertomus näkymättömästä lapsesta, Hattivattien salaisuus ja Kuusi.

Ensiksi mainitussa suosikissani kerrotaan meren vieressä rumassa talossa asuvasta pelokkaasta Vilijonkasta, joka voittaa pelkonsa hurjan myrskyn riepotellessa hänen taloaan. Kertomus näkymättömästä lapsesta (Ninnistä) on varmasti monille tuttu. Ninnin rohkaistuminen ja sen myötä näkyväksi tuleminen on ihana tarina. Hattivattien salaisuus taas mielestäni poikkeaa kovasti kirjan muista tarinoista. Siinä Muumipappa lähtee omille teilleen ja päätyy tylsyyksissään hattivattien pienen veneen kyytiin. Matkan aikana pappa löytää itsensä ja tarkoituksensa. Kirjan viimeinen kertomus, Kuusi, on ihana, koska kertomuksessa on Muumeille ominaista hulvatonta huumoria ja joulun taikaa, mikä sopii erinomaisen hyvin tähän aikaan vuodesta.

Nyt kun Näkymätön lapsi on luettu, Muumi-romaaneista minua odottaa enää Muumipappa ja meri. Ensimmäisen Muumi-romaanini (Muumipapan urotyöt) luin reilu vuosi sitten eli tosiaan vasta aikuisiällä ja se on siitä asti pysynyt suosikki-Muuminani. Se jää nähtäväksi, että luenko Muumipapan ja meren vielä tämän vuoden puolella!

✩✩✩✩

Tove Jansson: Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia (Det osynliga barnet och andra berättelser, 1962)
Suom. Laila Järvinen
WSOY 2010, 167 s.

7 kommenttia :

  1. Tämä on kyllä mielestäni jopa ehkä parhain muumi! Jotenkin novellit sopii niin hyvin aiheisiin. Ja Vilijonkka joka uskoi onnettomuuksiin oli ihana!

    VastaaPoista
  2. Minä luin viikonloppuna Muumilaakson marraskuun, en muistanutkaan kuinka ihana se on. Mielestäni nuo muumiromaanit aukeavatkin paremmin aikuisille.

    Näkymätön lapsi on minulle erittäin tärkeä muumitarina, taidan lukea senkin piakkoin.

    VastaaPoista
  3. Hei Laura, tätä Muumia minulla ei olekaan ja olisi kyllä kiva lukea pitkästä aikaa muumitarinoita ja novellien muodossa!

    VastaaPoista
  4. Minäkin olen myöhäisherännäinen mitä tulee muumeihin. Toistaiseksi olen lukenut vasta Muumipappa ja meri & Muumilaakson marraskuu. On jotenkin mukava tietää, että kirjoja on vielä rutkasti jäljellä. Ja että ne näköjään ovat kaikki hieman erilaisia toisiinsa nähden:)

    VastaaPoista
  5. Katri, hih, muistelinkin, että pidät eniten siitä Vilijonkka-tarinasta! Minulle Muumipapan urotyöt on yhä se ykkönen. En tiedä, kai se on se huumori siinä.

    Villasukka, minä taas olen pitänyt vähiten Muumilaakson marraskuusta. Siitä puuttuu samanlainen huumori kuin esimerkiksi suosikistani Muumipapan urotöistä, joten kaippa se johtuu siitä :--)

    Sara, Muumit sopivat niin hirveän hyvin tällaisiin pimeisiin iltoihin ja miksei jouluunkin. Tosin Vaarallinen juhannus on tietenkin kiva lukea juhannuksena :) Tämä pienistä tarinoista koottu kirja oli kyllä kivan virkistävä.

    Sonja, voi, niitä on sinulla onneksi vielä jäljellä! Odotan kauhulla sitä ajankohtaa, kun olen jo lukenut kaikki Muumit ja tekee mieli lukea lisää. Voinhan tietysti lukea kirjat uudelleen, mutta en oikein osaa tehdä ennen kuin vasta parin vuoden päästä :D No, onneksi on vielä jäljellä sarjakuvia ja lasten kuvakirjoja ja Janssonin aikuistenromaaneja!

    VastaaPoista