31.10.2011

Lokakuussa luettua

http://www.flickr.com/photos/jiiikoo

Voi miten harmillista! Lokakuun aikana luin vain kaksi kirjaa. Eihän se määrä vaan laatu, mutta olisin mielelläni halunnut lukea tämän kuukauden aikana enemmän jos vain keskittymiskykyä olisi riittänyt koulutohinoilta. Tässä ne luetut:

John Ajvide Lindqvist: Kultatukka, tähtönen
Augusten Burroughs: Juoksee saksien kanssa

Kultatukka, tähtönen oli näistä kahdesta ehdottomasti se parempi kirja. Luettuja sivuja kertyi 835 ja keskiarvoksi tästä saadaan 418 sivua. Kultatukka, tähtönen kerrytti luettuja sivuja melkein kuudensadan sivun paksuudellaan.

Tässä kuussa järjestin myös ensimmäisen blogiarvontani ensimmäisen blogivuoden kunniaksi. Arvontoja on varmasti tulossa vastaisuudessakin lisää!

Tällä hetkellä minulla on jälleen vanhempi kirja luvun alla. Erityisesti fantasian ystäville luvassa siitä arviota tämän viikon aikana. Lisäksi olisi pinossa vaikka kuinka monta hyvää (tai ainakin siltä vaikuttavia) kirjoja, muun muassa Joyce Carol Oatesin Kosto: rakkaustarina, David Nichollsin Sinä päivänä, Sarah Watersin Vieras kartanossa ja Kate Mortonin Paluu Rivertoniin. Toivottavasti pääsen näiden kaikkien kimppuun vielä ennen joulua.

Tahdon myös tässä yhteydessä vielä onnitella Helsingin kirjamessuilla Rakkaudesta kirjaan -palkinnon saaneita bloggareita ja tietenkin meitä kaikkia kirjablogia pitäviä näin hienosta tunnustuksesta! Huikean ihana uutinen. Onnea me!

25.10.2011

Augusten Burroughs: Juoksee saksien kanssa


Kyselin jo tuossa elokuussa, että minkä kirjastosta lainaamani kirjan luen ensimmäisenä ja voiton vei silloin yhden äänen erolla Richard Yatesin hieno Revolutionary Road. Heti sen perässä oli Augusten Burroughsin Juoksee saksien kanssa ja siispä otin sen luvun alle tuossa jokunen aika sitten. Juoksee saksien kanssa ei onnistunut vakuuttamaan minua niin hyvin kuin Yates.

Kirja on Burroughsin mukaan muistelma hänen lapsuudestaan. Miksi hänen mukaansa, siihen palaan hieman myöhemmin. Augusten viettää ensimmäiset kymmenen vuotta elämästään suhteellisen normaalisti. Mitä nyt isä on alkoholistiprofessori ja äiti hulluuden partaalla oleva pöytälaatikkorunoilija. Augusten itsekin on hieman omalaatuinen: hänellä on pakkomielle hopenkiillotusaineella kiillottettuihin esineisiin, siistiin pukeutumiseen ja lääkäreihin.

Augustenin vanhemmat eroavat kun Augusten on 12-vuotias. Äiti on alkanut tavata erästä tohtori Finchiä, jonka luona he kävivät miehensä kanssa yhdessä terapiassa ennen avioeroa. Augusten alkaa viettää yhä enemmän ja enemmän aikaa Finchien luona äitinsä keskustellessa joskus jopa tuntikausia tohtorin kanssa. Lopulta tohtori Finch päättää, että Augustenin äidin toipumisen kannalta olisi parempi jos hän saisi olla yksin ja Augusten muuttaisi hänen perheensä luokse asumaan. Tohtorista tulee Augustenin uusi huoltaja.

Finchien perhe on parhaimmillaan kuin pahimmasta painajaisesta ja huonoimmillaankin hullunkurinen. Siisteydestä ja hygieniasta tarkka Augusten on kauhuissaan joutuessaan tähän vanhaan taloon, jota siivotaan tuskin koskaan, jossa torakat juoksevat pitkin keittiötä, jonka asukkaat ovat kukin yhtä kajahtaneita ja jonne tohtori silloin tällöin majoittaa hulluja potilaitaan.

Augusten kuitenkin tottuu. Perheen asukeista, Neilistä, Hopesta ja Nataliesta, tulee hänelle läheisiä. Neilistä jopa vähän enemmänkin. He ovat vapaita säännöistä, vapaita tulemaan ja menemään kuten tahtovat, vapaita vaikka purkamaan keittiön matalan katon ja rakentamaan kattoikkunan. Kukaan ei liiemmin välitä. 

Juoksee saksien kanssa on ennen kaikkea nuoren miehen kasvukertomus. Jos on viettänyt lapsuutensa niin erikoisessa paikassa, miksei jakaa sitä muille? Kirja on siis muistelma ja Burroughsin mukaan jokainen sana mikä kirjassa on, on totta. Juoksee saksien kanssa ei kuitenkaan löydy kirjastosta muistelmien hyllystä, koska kirjan julkaisuajankohtana kirjassa kuvattu Finchien perhe (oikealta nimeltään Turcotte) syytti Burroughsia valehtelusta ja kunnianloukkauksesta (etenkin kirjan loppu antaa aika hyvän aiheen olla Burroughsille katkera). Heidän mukaansa tapahtumat eivät siis ole aitoja ja Burroughs nähtävästi joutui myöntymään siihen, että kirja luokitellaan fiktiiviseksi.

Minua kiinnosti jo heti kirjan ensimmäisistä sivuista lähtien, että voiko tämä kaikki olla totta. Onko totta, että tohtori Finch oikeasti ennusti paskapökäleistään ja laittoi niitä kuivumaan pihalle aurinkoon tai että koko perhe lähti kulkemaan kadulle ilmapallojen peittäminä ja kantaen mukanaan kylttiä, jossa luki: "Kaikki maailman isät yhtykää. Tänään on maailman isien päivä!!!". Kummallisista kotioloista ja tohtorin pätevyyden puutteesta taas en ollut mitenkään hämmästynyt. Onhan valelääkäreitä nykyään Suomessakin asti niin entäs sitten 70- ja 80-lukujen USA:ssa?

Tuskinpa saan koskaan tietää varmuutta siihen, missä määrin kirjan tapahtumat ovat totta. Pääpiirteissään ne varmasti ovat, mutta entä ne övereimmät asiat? Ovatko ne vain sensaatiohakuisuutta, sitä että kirja myy kuin häkä (jota se teki)? Se häiritsi lukukokemustani, koska en tiennyt millä tavalla suhtautua kirjaan. Lisäksi kirja tuli luettua hirveän lyhyissä pätkissä, suunnilleen luku per ilta, ja aloin jo väsyä siihen kaikkeen hulluuteen. Toisaalta varsinkin keskivaiheilta tätä kirjaa minusta sopiikin lukea melkein luku kerrallaan, sillä luvut eivät juonellisesti liity juurikaan yhteen, vaan kertovat aina yhden kokonaisuuden tai tapahtuman Augustenin nuoruudesta.

Mielestäni kirjan alku ja loppu ovat erittäin hyviä. Keskeltä se lässähtää, alkaa toistaa itseään (kunnes tuli se pökälejuttu). Olen mustan huumorin ystävä ja tässähän sitä tulee ihan mukavasti (tarviiko vielä toistaa sitä pökälettä?). Huumori on yksi kirjan kantavista voimista. Burroughsin värittämät tai oikeasti olemassa olevat henkilöhahmot ovat kaikessa uskomattomuudessan uskottavia. Ehkä siksi, että he ovat (olleet) olemassa juuri sellaisina kuin kirjassa ovat?

Minä jostain syystä miellän tämän kirjan sellaiseksi kulttimainetta saaneeksi kirjaksi. En tiedä onko tämä sitä, jonkinlaista undergroundia, pienen piirin fanittamaa vai mitä, mutta kun sellaisista kirjoista tietää heti millaisia ne ovat. Karu kuvaus lapsuudesta ronskilla huumorilla varustettuna, jotain tosi päätöntä. Hulluja, seksiä, huumeita sekä homoseksuaalisuutta. Näillä sanoilla voi näppärästi kuvata tätäkin kirjaa. En kuitenkaan väitä, että se olisi automaattisesti huono asia. Nyt tällainen kirja ei vain iskenyt.


Augusten Burroughs: Juoksee saksien kanssa (Running with Scissors, 2002)
Suom. Arto Leivo
Sammakko 2006, 260 s.

Arvonnan voittajat ovat...

Synttäriarvonta on siis päättynyt ja juuri äsken arvoin onnettareni kera kirjapakettien voittajat.


Ensimmäisen kirjapaketin eli Turkka Hautalan Salon ja Nicholas Evansin Hevoskuiskaajan arpakulhona toimi tyylikäs Taika-kulho.


Toisen kirjapaketin eli Rebecca Wellsin Jumalaiset jajasiskot ja Autuaitten alttareilla arvottiin vähemmän tyylikkäästä muovikulhosta, mutta tämä ei vaikuttanut arvonnan lopputulokseen millään tavalla!

Ja sitten voittajat (pöllöt toimivat virallisina valvojina):


Ensimmäinen kirjapaketti (Salo ja Hevoskuiskaaja) lähtee nimimerkille TN ja toinen kirjapaketti (Jumalaiset jajasiskot ja Autuaitten alttareilla) Booksylle! Onneksi olkoon! Ilmoitattehan osoitteenne minulle sähköpostiin, joka on lukuisa[at]gmail.com, ja koitan saada kirjat mahdollisimman pian postiin.

Kiitos kaikille osallistujille!

24.10.2011

Arvontaan ehtii vielä osallistua!

Synttäriarvontani on käynnissä vielä tämän illan klo 00.00 saakka, joten muistathan osallistua! Huomenna arvon onnettaren kanssa voittajat. Tosi hienoa, että osallistujia on ollut niin paljon, ihanaa ja kiitos!

Tänään tai huomenna tulossa pitkästä aikaa uusi kirja-arvio. Syksyäni on hallinnut kauden uutuuskirjat, mutta nyt on luvassa jotain vanhempaa. Virkistävää!

Mukavaa alkanutta syysviikkoa!

15.10.2011

Synttäriarvonta!


Synttäriviikonloppuni jatkuu tänään arvonnalla. Eilen oli puhetta blogini tilastoista ja hauskoista hakusanoista, käykäähän kurkkaamassa :--)

Pidemmittä puheitta, arvontakirjat ovat seuraavat:

Paketti 1:
Turkka Hautala: Salo
Nicholas Evans: Hevoskuiskaaja

Paketti 2:
Rebecca Wells: Jumalaiset jajasiskot (blogiarvio alkuperäiskielisestä täällä)
Rebecca Wells: Autuaitten alttareilla

Arvon siis kaksi kahden kirjan pakettia: Wellsin kirjat yhtenä pakettina ja Hautalan ja Evansin kirjat toisena pakettina. Voit osallistua jomman kumman paketin arvontaan tai molempiin.

Kaikki kirjat ovat hyvässä kunnossa. Hautalan Salo on lukematon, lähes uutta vastaava. Wellsin kirjat olen hankkinut käytettyinä, mutta ovat siihen nähden erittäin hyvin säilyneitä. Hevoskuiskaajan kansipaperi on hieman kulunut, mutta muuten aivan ehjä.

Arpoja on mahdollista saada max. kolme kappaletta seuraavilla ehdoilla:
- yhden, kun kommentoit tätä postausta
- toisen, kun olet lukijanani tuossa oikealla olevassa Google-käyttäjäraadissa
- kolmannen, kun linkität tämän arvonnan omaan blogiisi

Jos haluat osallistua molempien pakettien arvontaan, sinun täytyy jakaa kolme arpaasi pakettien kesken. Esimerkiksi kaksi arpaa Wellsin paketille ja yksi arpa Salo-Hevoskuiskaajalle tai toisin päin.

Ilmoitathan, kumman paketin arvontaan osallistut ja monellako arvalla. Jos osallistut molempiin, ilmoitathan miten jaat arpasi. 

Olisi muuten kivaa, jos tämän postauksen yhteydessä kertoisitte minulle mahdollisia parannusehdotuksia blogiini liittyen (ihan sisällöstä ulkoasuun saakka), jos teille jotain sellaista tulee mieleen. Olen ihan tyytyväinen tähän mitä on, mutta omat silmät kun eivät välttämättä huomaa jotain olennaista puuttuvan tai olevan liikaa :--)

Osallistumisaikaa on reilu viikko eli ma 24.10.2011 asti (tuona päivänä voi siis osallistua vielä keskiyöhön mennessä), juuri kun minulla on syysloma, joten ehdin hyvin laittaa paketit lähtövalmiiksi :--)

Onnea arvontaan kaikille tasapuolisesti!

14.10.2011

Lukuisan synttäriviikonloppu!

Tänään on tullut kuluneeksi tasan vuosi siitä kun aloitin rakkaan kirjablogini pitämisen. Kulunut vuosi täällä on ollut aivan ihana! Ensinnäkin on ylipäänsä ollut hienoa pitää lukupäiväkirjaa, mikä on blogini pääasiallinen tarkoitus, mutta sen lisäksi vielä kommunikoida muiden kirjoja rakastavien kanssa. Yhteisöllisyys täällä kirjablogimaailmassa on upea, kiitos siitä kuuluu teille kaikille!

Olen lukenut enemmän kirjoja vuoden aikana kuin varmaan koskaan ennen ja keskustellut niistä ja muista teidän kaikkien ihanien kirjabloggaajien ja lukijoiden kanssa. Olen saanut ihania kommentteja, neuvoja ja kannustusta, lukenut mielenkiintoisia kirja-arvioita ja kirjallisuusuutisia ja tietenkin paisuttanut TBR-listaani taas lukemattomilla ja lukemattomilla kirjoilla. Kiitos siitäkin :--)

Kuten otsikossa lukee, vietän ihan synttäriviikonloppua. Tälle viralliselle synttäripäivälle ajattelin koota hieman tilastotietoja blogistani. Huomenna puolestaan on luvassa lupaamani arvonta. Sunnuntaina levähdetään. 

Nyt tämän päivän asiaan eli niihin tilastotietoihin:

En voi olla huomaamatta miten blogini on kehittynyt kuluneen vuoden aikana. Kirja-arvioista on tullut monipuolisempia kuin alussa; luulen kehittyneeni aika paljon kirjoittajana blogini ansiosta. Blogin ulkoasu on muuttunut pari kertaa ja kaikenlaisia palkkeja on ilmestynyt tuohon oikealle puolelle. Olen kuitenkin pyrkinyt pitämään sen yksinkertaisena ihan selkeyden vuoksi. Palaan huomenna kysymään teiltä palautetta blogini sisällöstä ja ulkoasusta, joten ei siitä nyt sen enempää.

Bloggerin lukijaraadissa on tällä hetkellä 83 lukijaa. Iso kiitos! En millään voi olla ihmettelemättä lukua aina kun vilkaisen sitä! Kiitos myös Blogilistan ja Bloglovinin kautta seuraaville, sillä teitäkin on jonkin verran.

Blogissani on käyty vuoden aikana yhteensä noin 18 600 kertaa, joista noin 17 200 on Suomesta. Vau! Yksilöityjä kävijöitä on ollut (maaliskuun puolivälistä lähtien) lähes 4000.  Vuoden aikana olen kirjoittanut 131 postausta.

Suosituimpien postauksien top 10 näyttää seuraavalta:


2 x 100 kirjaa on ollut reilusti suosituin kirjoitukseni. Myös kotimaisista naiskirjailijoista ja muumeista ollaan oltu erityisen kiinnostuneita. Minua ilahdutti kamalasti myös se, että Englanninkielisiä kirjoja? -postaukseni on ollut kuudenneksi suosituin. Ihmiset näemmä googlettavat paljon englanninkielisiä, yleensä helppoja, kirjoja (tämä korostuu hakusanoissa, joilla blogiini on tultu), joten toivottavasti kirjoituksestani ja sen kommenttien hyvistä vinkkauksista on ollut heille apua.

Suosituimpien hakusanojen top 5 puolestaan näyttää tältä:

Lukuisa
Riikka Pulkkinen
Iida Rauma
Muumilaakson marraskuu
Riikka Pulkkinen Totta

Ymmärrettävästi blogini nimi on suosituin hakusana. Muuten top 5:ssa korostuu samat asiat kuin suosituimmissa kirjoituksissani: kotimaiset naiskirjailijat ja muumit.

Silloin tällöin saa lukea hauskoista hakusanoista, joilla kirjablogeihin ollaan eksytty. Niinpä minäkin ajattelin jakaa kanssanne ne hauskimmat ja oudoimmat:

"punastus hymiö" ja "miten saa punastuvan hymiön facebookiin"
Minulta ei kannata kysyä :D 

"sänky olohuoneeseen"
Meillä sänky on kyllä ihan makuuhuoneessa, mutta siitä vain, mielenkiintoinen sisustusratkaisu (ellette ole kämppiksiä kaksiossa).

"muumilaakson marraskuu + telttakepit"
Mitenköhän nämä nyt liittyvät yhteen?

"lihotuskuuri naiselle"
Jos löydät hyvän keinon, kerro minullekin!

"oulu linna kivi joka salakäytävä"
Haetaanko tällä Oulun linnaa, joka oli tehty kivestä ja jossa on salakäytäviä? Voin kertoa, että Oulun linna oli pääasiassa rakennettu puusta ja siksi se niin hyvin tuhoutuikin. Valitettavasti en tiedä salakäytävistä, mutta sehän olisi todella jännittävää!

"sopiva kirja 20 vuotiaalle"
Ymmärtäisin kysymyksen, jos etsittäisiin sopivaa kirjaa vaikkapa 6-vuotiaalle, mutta että 20-vuotiaalle...

"pankkitilin kuolettaminen"
Minä en ehkä lähtisi tällaista asiaa ensimmäisenä googlettamaan vaan menisin heti ensimmäiseksi pankkini verkkosivuille. Ja täältähän ei tuota tietoa löydy.

"raumalainen tyttö panee"
En onneksi ole raumalainen, joten minä en ole kyseessä hahhah :D

"talousjutut tylsiä"
Niin minustakin!

"komeimmat näyttelijät"
Minusta ehdottomasti Cillian Murphy ja Ed Westwick!

"punainen epämääräinen läiskä iholla"
Kannattanee mennä lääkäriin jos huolettaa.

"tahmatassu on seurallinen"
Aww.

"opiskelijabudjetti kirjat"
Uusia kirjoja ei hirveästi osteta opiskelijabudjetilla. Alennusmyynit, divarit ja kirppikset ovat tietysti hyviä paikkoja tehdä edullisia kirjalöytöjä. Ja kirjasto, sehän on ilmainen!

"parempaa luettavaa kuin stieg larsson trilogia"
:DD Minusta trilogian ensimmäinen osa oli ihan hyvä, mutta kyllä tästä blogista löytyy parempiakin kirjoja!

"¨kuka keksi?missä milloin?taskulaskin"
Kuka keksi taskulaskimen? Missä ja milloin? Tiedon varmasti löytää paremmin jostain muualta kuin täältä.

"yo-tehtävät yhteiskuntaoppi 2006-2011"
En valitettavasti ylläpidä täällä ylioppilaskirjoitusten arkistoa ;--(

Palaan huomenna synttäriviikonlopun toisen postauksen merkeissä! Ihanaa syysviikonloppua kaikille!

10.10.2011

John Ajvide Lindqvist: Kultatukka, tähtönen


"Mother says I was a dancer before I could walk
She says I began to sing long before I could talk"
Abba, Thank You for the Music

Lennart Cederström, entinen muusikko, löytää sienimetsässä ollessaan maahan hätäisesti kuopatun muovipussin, joka vaikuttaa liikkuvan. Muovipussista paljastuu pieni tyttövauva, jonka puhdas ja kirkas lauluääni lumoaa Lennartin. Hän vie lapsen kotiinsa ja vaimonsa Lailan luokse eivätkä he kerro vauvasta mitään kenellekään kunnes heidän oikea lapsensa, jo aikuinen Jerry saa tietää "pikkusisarestaan". Jerryltä lapsi saa nimensä, Theres. 

Theres varttuu pariskunnan talon kellarissa ja heti vauvana hänestä huomaa, ettei hän ole normaali. Tyttö kasvaa täysin erillään ulkomaailmasta, jossa Isot uhkaavat. Hän oppii puhumaan myöhään ja syö vain vauvanruokaa. Hänen lauluäänensä on poikkeuksellisen upea.

Theresin varttuessa varttuu toisaalla toinen lähestulkoon samanikäinen tyttö nimeltään Teresa. Eräiden sattumien kautta 14-vuotiaat Teresa ja Theres tutustuvat toisiinsa. Theres vaikuttaa Teresaan vahvasti eikä hän voi enää elää ilman tätä. Lopulta heidän ystävyytensä johtaa heidät kauhistuttavien asioiden keskelle.

En ole aiemmin lukenut yhtäkään Lindqvistiä, vaikka hyllyssämme onkin hänen koko tähänastinen tuotantonsa lukuunottamatta Ihmissatamaa. Kiinnostusta on kyllä ollut ja Kultatukka, tähtösen jälkeen entistä enemmän. Kirja on yksi vuoden parhaimpia lukemiani.

Jos haet Kultatukka, tähtöseltä perinteistä kauhua, voit joutua pettymään. Vaikka Lindqvistiä usein kuvaillaan kauhukirjailijaksi, ei Kultatukka, tähtönen ole pelottava, mutta kauhea se todella on. Kauhean ahdistava. Erityisesti eräs loppupuolen tapahtuma ahdisti minua aivan hirveästi, sillä se liittyi yhteen pelkooni. Jos et kestä verta ja suolenpätkiä, tämä ei ole sinun kirjasi.

Lindqvist on taitava luomaan persoonallisia henkilöhahmoja ja kuin nurkan takaa tulevia tapahtumia. Kirja siis pitää otteessaan. Kirjan tärkeimpiä teemoja ovat minusta yksinäisyys, kiusaaminen, erilaisuus, pahuus, musiikkiteollisuuden raadollisuus ja nuoruus. Kaikki nämä monet teemat Lindqvist saa punottua kirjaansa ehyeksi kokonaisuudeksi ja vielä uskottavasti. Se mitä kirjassa tapahtuu voisi tapahtua ihan oikeasti. Toivottavasti ei kuitenkaan.

Kultatukka, tähtösestä ovat kirjoittaneet myös marjis ja Susa.


John Ajvide Lindqvist: Kultatukka, tähtönen (Lilla stjärnä, 2010)
Suom. Jaana Nikula
Gummerus 2011, 575 s.

Tunnustuksia


Kiitos ihanalle Valkoiselle kirahville tästä tunnustuksesta! Tunnustukseen kuuluu kertoa itsestään kahdeksan asiaa ja haastaa mukaan kahdeksan muuta bloggaajaa. 

Ensin ne kahdeksan (ajankohtaista) asiaa itsestäni:

1. Olen varmaan maininnut tämän jo satatuhatta kertaa pelkästään blogissani, mutta syksyni on ollut ihan jumalattoman kiireinen ja tulee sellaisena jatkumaan vielä jonkin aikaa. Syynähän on siis opiskelujeni ensimmäinen lukukausi. Itse koulupäivät eivät ole pituudella pilattuja, mutta voi miten paljon se teettää hommia kotona! Nytkin minun pitäisi olla nenä kurssikirjan välissä, mutta hulluksihan tässä tulee jos ei pääse tekemään välillä muuta. Olen kai liian tunnollinen, ehkä vähemmälläkin rääkillä selviäisin.

2. Historia aineena on osoittautunut (ainakin tähän mennessä) ihan unelmavalinnaksi, vaikka tuossa edellisessä kohdassa valitin kuinka kiireistä ja raskasta tämä arki meinaa olla. Ei, ei se johdu siitä itse aiheesta. On ihanaa opiskella jotain sellaista, joka oikeasti kiinnostaa.

3. Taisin joskus mainita, että kirjoitan tänä syksynä vielä viimeiset ylioppilasaineeni. Nyt tulee tunnustusten tunnustus: näyttää siltä, että loppuvuodesta minusta vihdoin ja viimein tulee ylioppilas!

4. Tällä hetkellä on sellainen kirjapino odottamassa lukuvuoroaan, että pidän taukoa kirjojen hankkimisesta ja lainaamisesta. Hyllyssäni on tällä hetkellä noin 40 lukematonta omaa tai kirjaston kirjaa. Hirveää.

5. Etsin eräs päivä itselleni talvikenkiä. Kiertelin muutamat kaupat läpi, mutta mitkään kengät eivät oikein miellyttäneet silmiäni ja annoin sitten olla. Seuraavana päivänä olin kävelemässä bussipysäkiltä kotiin kunnes mieleeni yhtäkkiä juolahti, että voisin käydä pitkästä aikaa lähellä sijaitsevalla kirpparilla. Menin sinne ja heti toisesta pöydästä löysin täydelliset talvikengät vain 8,5 eurolla! Mikähän kohtalo minut sinne johdatti...

6. Sateinen, harmaa ja tuulinen syyspäivä on ehkä kamalin päivä mitä vuodessa saattaa olla. Syksyn hehkuvat väritkään eivät pelasta, sillä harmaus tekee nekin harmaaksi. Siis jos värejä ylipäänsä on enää jäljellä muualla kuin kuivakan harmaanruskeana asvaltilla. Tänään oli sellainen päivä ja siksi olen hirveän väsynyt.

7. Kamalaa, mutta olen todennut, etten jaksa enää hirveästi kuunnella musiikkia. Joskus olin melkein riippuvainen siitä, mutta nyt voi mennä jopa viikkoja etten kuuntele mitään. Kaipaisinko jotain uutta vai onko tämä vain joku kausi vai mitä, en tiedä, mutta tuntuu hassulta. 

8. Tänään on Aleksis Kiven päivä, mutta en ole lukenut mieheltä yhtikäs mitään. Eikä liiemmin kiinnostakaan :--)

Tämä tunnustus lähtee eteenpäin seuraaville kahdeksalle upealle blogille ja bloggaajalle, olkaa hyvät!