28.9.2011

David Eagleman: Tarinoita tuonpuoleisista


Jokainen meistä miettii joskus mitä kuoleman jälkeen on. Jos olet kristitty, luultavasti tuonpuoleisessasi on taivas ja Jumala, kenties enkeleitäkin, ja helvetti. Mutta minkälainen Jumala sitten on? Mitä taivaassa tehdään vai loikoillaanko siellä vain pilvien päällä? Jos et ole uskossa niin mitä kuoleman jälkeen silloin on?

Näihin kysymyksiin antaa vastauksia tai pikemminkin spekulaatioita David Eaglemanin Tarinoita tuonpuoleisista. Eihän meistä kukaan voi todella tietää mitä ja minkälaista kuoleman jälkeen on, mutta Eagleman tarjoaa siihen 40 kertomuksen verran loistavia ajatuksia.

Osa kirjan kertomuksista siis liittyy Jumalan olemassaoloon, mutta jokaisessa tällaisessa tarinassa Jumala tai hänen tehtävänsä ovat erilaisia. Jumala saattaa olla vanha, käppyräinen ukko tai aviopari. Hän saattaa olla kateellinen meille ihmisille tai yksinäinen ja väärinymmärretty. Kaiken kaikkiaan Jumalasta annetaan meille sympaattinen kuva. Niissä tuonpuoleisissa, joissa Jumalaa ei ole, saatat törmätä tarujumalten hautausmaalle tai maan sisuksissa asuviin Kartanpiirtäjiin.

Ehkä eniten pidin kirjan avaustarinasta, Summasta. Siinä kerrotaan kuinka tuonpuoleisessa elät uudelleen kaikki kokemuksesi, mutta uudessa järjestyksessä: "Vuoden ajan luet kirjoja. Silmiisi sattuu ja ihosi syyhyää, koska et voi käydä suihkussa ennen kaksisataapäiväistä suihkumaratonvuoroasi. Kaksi viikkoa mietit, mitä kuolemasi jälkeen tapahtuu. Minuutin ajan tunnet kaatuvasi. Seitsemänkymmentäseitsemän tuntia olet hämmentynyt. Tunnin ajan toteat unohtaneesi jonkun nimen. Kolme viikkoa huomaat olevasi väärässä. Kaksi päivää valehtelet. Kuusi viikkoa odotat vihreää valoa. Seitsemän tuntia oksennat. Neljäntoista minuutin ajan koet aitoa iloa."

Kirjan 40 tarinaa ovat kaikki lyhyitä, muutaman sivun mittaisia. Noinkin suuri määrä eri tarinoita ohuissa kansissa alkoi kyllästyttää minua mitä pidemmälle etenin. Ongelmana on nimittäin se, että tarinat alkavat hieman muistuttaa toisiaan kirjan loppupäätä kohden mennessä. 20-30 parasta tarinaa olisi ollut paljon parempi ratkaisu.

Aihe eli kuolemanjälkeinen elämä on kuitenkin erittäin mielenkiintoinen ja tarinat ovat mitä mielikuvituksellisimpia. Osa Eaglemanin spekulaatioista oli jo minullekin tuttuja mietteitä, mutta osa aivan uudenlaisia ideoita. Ja usea tarina saa hymyn nousemaan huulille.

Myös Morre, Tessa, Amma ja Maija ovat lukeneet tämän kirjan.


David Eagleman: Tarinoita tuonpuoleisista (Sum - Forty Tales from the Afterlives, 2009)
Suom. Kaunokirjallisuuden kääntäminen -kurssin Itä-Suomen yliopiston opiskelijat keväällä 2011
Avain 2011, 127 s.

5 kommenttia :

  1. Jes, kivaa että joku muukin piti tästä! On kyllä ihan totta, että noin monta tarinaa oli aika iso määrä. Hämmästelen edelleen kirjoittajan mielikuvitusta.

    VastaaPoista
  2. Tessa, todellakin pidin! Liika määrä tarinoita oli vain hieman uuvuttavaa. Tämä on ehkä enemmän sellainen kirja, josta lukisi aina silloin tällöin tarinan tai pari. Luulen, etten olisi kyllästynyt siten niin äkkiä :--)

    VastaaPoista
  3. Minustakin tarinoissa oli toisteisuutta, jotka veivät vähän tehoa, mutta parhaat nousivat silti esiin. Kiinnostava ja ajatuksia herättävä teos. Erilainen kuin aiemmat lukemani. :)

    VastaaPoista
  4. Hurja tuo esimerkki! Minuutin kaatumisen tunne ja kolmen viikon väärässä oleminen olisivat ainakin inhottavia. Surullinen tuo neljäntoista minuutin aito ilo :(

    VastaaPoista
  5. Hanna, minäkään en ole aiemmin lukenut mitään tämänkaltaista kirjaa. Sikäli piristävä lukukokemus :--)

    Janninna, Summa oli minusta kirjan ehkä hurjimpia tarinoita. Minutkin teki surulliseksi tuo vain neljäntoista minuutin aito ilo ;--(

    VastaaPoista