Lukuisa: Maritta Lintunen: Sukukaktus

Kiitos Valkoiselle kirahville tästä kirjasta! Kannattaa siis osallistua arpajaisiin :--) Kannattaa myös äänestää blogini oikeassa sivupalkissa olevassa kyselyssä, vaikkei siitä muuta saakaan kuin hyvän mielen, toivottavasti!

Maritta Lintunen on minulle ennestään tuntematon nimi, vaikka hän onkin ollut melko tuottelias runoilija ja kirjailija. Hänen tunnetuin teoksensa lienee novellikokoelma Mozartin hiukset tältä vuodelta. Sukukaktus on Lintusen ensimmäinen romaani.

Sukukaktuksen alkuasetelma on kiehtova. Nuori, historiaa opiskeleva nainen (vahva samastuminen!) kokee itsensä juurettomaksi. Hän on palannut koko ikänsä menneisyyden maisemiin, itään, jonne hänen isovanhempansa tekivät kodin sodan jälkeen. Isoäiti Helmi ja äiti ovat olleet vahvoja naisia: Naisen on oltava naista ja miestä yhtä aikaa, kaikki voima on ittestään revittävä, muiden armoille ei passaa jäädä. He ovat tulleet jätetyiksi ja kasvattaneet lapsiensa ympärille kovan panssarin. Kun historianopiskelija tapaa kesätöissä pianoa soittavan Jirin, alkaa panssariin tulla murtumia.

Sukukaktus on kirja erityisesti naisista. Miehiäkin kirjassa on, mutta melkein kaikki ovat jollain tapaa olleet huonoja. Päähenkilön isoisä oli mollamaija, ressukka ja oma isä päällekäyvän kaikkitietäväinen. Vahva naisten aseman korostaminen tuo mieleeni Essi Tammimaan Paljain käsin -teoksen, jossa miehet ovat myös poljettu alas.

Kirjan kieli oli minulle pieni kompastuskivi. Se on kaunista ja siitä näkyy kirjailijan runoilijatausta. Mutta sitä pitäisi lukea hitaasti, maistellen. Muuten jotain olennaista voi hukkua matkan varrella. Luin kirjaa mahdollisimman hitaasti, mutta silti jäi tunne, etten ymmärtänyt ihan kaikkea, kaikkien lauseiden merkitykset eivät avautuneet. Lisäksi kirjassa vilisee paljon eri hahmoja, jotka uhkaavat sekoittua toisiinsa. Välillä sain pinnistellä muistiani, että hoksasin kenestä on nyt kyse.

Sukukaktus on myös kirja kaipuusta, muistojen rakentamisesta ja erään suvun vaiheista. Se on tarina nuoren naisen kasvamisesta ja kehittymisestä. Suosittelen kirjaa erityisesti kauniin kielen, runouden sekä kotimaisen kaunokirjallisuuden ystäville.