8.8.2011

L.M. Montgomery: Anna opettajana


Kirjasarjan osasta kirjoittaessani varoitan jälleen tuttuun tapaan: älä jatka tämän kirja-arvion lukemista jos et ole lukenut L.M. Montgomeryn Anna-kirjoja, sillä Anna opettajana on Anna-sarjan neljäs osa ja arvio voi sisältää jotain paljastavaa edellisistä osista.

Edellisen Anna-kirjan eli Annan unelmavuodet luin viime huhtikuussa. Onko siitä tosiaan niin kauan aikaa? Annaa ehtikin tulla jo ikävä, mutta hauska Anna opettajana lievitti sitä taas vähäksi aikaa eteenpäin.

Tässä Anna-sarjan neljännessä osassa Anna saa töitä Summersiden pikkukaupungin yhteiskoulun rehtorina. Kaikki eivät sulata Annan tuloa kaupunkiin ja se tuottaa suurta päänvaivaa Annalle, sillä se vaikeuttaa hänen työtään ja annamaiseen tapaan häntä harmittaa, ettei hänestä pidetä. Onneksi on kuitenkin Poppelipuiston ihana tornihuone, josta avautuu ikkunat sekä auringonnousuun että -laskuun, pieni lämpöä puhkuva kamiina ja niin korkea sänky, että tarvitsee pienet portaat sen päälle kipuamiseen! Eikä tietenkään voi unohtaa niitä, jotka huoneen ovat Annalle tarjonneet: leskirouvat Kate-täti ja Chatty-täti sekä Rebecca Dew (jota ei millään voi kutsua pelkästään Rebeccaksi).

Summersidessa Anna tutustuu sen mitä mielenpainuvimpiin asukkaisiin. Vähintään joka toinen tuntuu olevan jotenkin erikoinen: kuka valittaa pienimmistäkin seikoista, kuka pelkää kaikkea mahdollista, kuka kertoo kauhutarinoita sukulaisistaan. Onneksi Anna saa myös paljon uusia ystäviä, esimerkiksi naapurin synkässä Ikivihanta-nimisessä talossa isoäitinsä ja Naisen kanssa asuvan pikku Elizabethin.

Anna opettajana koostuu suunnilleen puoleksi Annan Gilbertille lähettämistä kirjeistä. Erilainen ratkaisu, ainakin verrattuna edellisiin Anna-kirjoihin. Kirja tuntuu muutenkin poukkoilevan vähän siellä sun täällä - mitään kunnon selkeää juonta siinä ei ole, mutta ei se minua haitannut. Poukkoilevuus oli jopa virkistävää.

Tässä Annassa on enemmän huumoria ja tilannekomiikkaa kuin edellisissä sarjan osissa. Parhainta antia ovat Summersiden erikoiset ihmiset, muun muassa tytärtään passaava rouva Gibson ja Nenä-täti, joka on saanut nimensä siitä, että pistää aina nenänsä toisten asioihin. Tuttu Anna on silti yhä tallella: hyvää hyvyttään hän yrittää auttaa ihmisiä ihmissuhdeasioissa, välillä onnistuen ja välillä ei, haaveilee yhdessä Elizabethin kanssa Huomisesta ja viettää lapsuudestaan saakka tuttuja kesiä Avonlean tutuissa maisemissa. Mutta pitää siitä tai ei, Anna on jälleen aikuistunut askeleen verran. Hän asuu Summersidessa 22-vuotiaasta 25-vuotiaaksi saakka. 

Anna opettajana on julkaistu alunperin vasta vuonna 1936 eli toiseksi viimeisenä Anna-kirjana, vaikka sijoittuukin Annan elämänvaiheissa neljänneksi. Suomennostakin saatiin odottaa vuoteen 2002 saakka. En tiedä miksi Montgomery kirjoitti tai julkaisi tämän osan (sekä Annan perheen, 1939) paljon myöhemmin kuin muut. Osaako joku sanoa? Myöhäisempi kirjoitusajankohta (jos kirja siis on myös kirjoitettu vasta 1930-luvulla) on varmasti vaikuttanut siihen, että Anna opettajana on vähän erilaisempi kuin aikaisemmat Anna-kirjat.

Eräs kohta kirjasta jäi elävästi mieleeni:
"Minusta tuntuu, että opetussuunnitelma on tänä vuonna paljon kiinnostavampi kuin viime vuonna. Mukaan on tullut myös Kanadan historia. Huomenna pidän pienen luennonpoikasen vuoden 1812 sodasta. Tuntuu niin oudolta lukea tarinoita muinaisista sodista... tilanteista, joihin emme voi enää koskaan joutua. Kukaan meistä voi tuskin olla muuten kuin akateemisesti kiinnostunut menneiden aikain taistoista. On mahdotonta edes kuvitella, että Kanada vielä joskus joutuisi sotaan. Olen niin kiitollinen, että se vaihe historiasta on ohitse."

Luin Sallan blogikirjoituksesta, että Anna-sarjan viimeisessä osassa Kotikunnan Rillassa ensimmäinen maailmansota on totta. Siksi tuo Annan kynästä lainaamani tekstinpätkä tuntuu inhottavalta. Siis inhottavalta Annan puolesta, joka kuvittelee, ettei Kanada enää voi millään joutua kamalaan sotaan. Mutta niinhän se Kanada oli mukana sekä ensimmäisessä että toisessa maailmansodassa...

Annan opettajana on lukenut myös Sonja, joka ihastui siihen ikihyviksi!


L.M. Montgomery: Anna opettajana (Anne of Windy Poplars, 1936)
Suom. Paula Herranen
WSOY 2008, 277 s.

7 kommenttia :

  1. Hei, kiva oli lukea esittelysi, kun olen juuri pari viikkoa sitten lukenut tämän! Minäkin tykkäsin tästä Annasta ja huumoria oli enemmän mukana. Luetko pian sen Annan perheen? Minä en ihan lukenut Annoja järjestyksessä uudestaan lukiessani tai jätin tämän Anna opettajana toka vikaksi ja en siis ollut aikaisemmin sitä lukenut kuten en Annan perhettäkään. Myös viimeisin Annan jäähyväiset on vielä lukematta. Pitäisi aloittaa... mutta sinulla on ollut hyvä rytmi, et ole kyllästynyt, kun olet lukenut niitä taukojen kanssa. Minä, kun aloitin niin jäin jossain vaiheessa jumiin, kun luin liian peräkkäin!

    Muistaakseni siis Salla nyt tietää vielä tarkemmin, mutta syy miksi Montgomery kirjoitti lisää noita Annoja myöhemmin oli kustantajan vaatimuksesta ja rahan takia!

    VastaaPoista
  2. Minulla on odotellut hyllyssä Anna omassa kodissaan jo muutaman kuukauden ajan. Vielä en ole saanut tartuttua siihen, mutta ehkä alkava kesäloma inspiroi siihenkin...

    VastaaPoista
  3. Tulin hyvälle mielelle huomiostasi, että Anna tuli jo ikävä. :)

    Sisko Ylimartimon kirjassa Anna ja muut ystämme on paljon hyvää tietoa Montgomeryn kirjojen julkaisemiseen ja tietenkin hänen kirjoitustyöhönsä liittyvistä asioista. En muista, oliko siinä tästä kirjasta, mutta jos jaksat, niin se Ylimartimon kirja on kyllä lukemisen arvoinen.

    VastaaPoista
  4. Kuvailit tätä kirjaa todella hyvin, ihanasti palautui mieleen kun omasta lukukokemuksesta on jo aikaa (luin tämän teininä englanniksi ja ostin käännöksenkin, tietekin, kun se ilmestyi, ja muistaakseni luin siis suomeksikin tämän kerran...?). Tässä on vanhempien Anna-kirjojen viehätystä mutta ei tämä ihan ensimmäisten annojen veroinen ole. Kuten Sara jo sanoikin, niin kustantajan toiveesta ja rahan takia nämä on ensisijaisesti kirjoitettu, Montgomery itse ei olisi enää ollut niin innostunut kirjoittamaan Annasta.

    VastaaPoista
  5. Muistan, kuinka innoissani olin kun tämä ja Annan perhe suomennettiin. Valitettavasti petyin molempiin: minusta kirjoista huomaa että ne on kirjoitettu vähän väkisin. Lukemisesta on jo aikaa, mutta muistelen että Anna opettajana oli minusta sekava ja välillä suorastaan tylsä, mitä en olisi ikinä Anna-kirjalta odottanut.

    VastaaPoista
  6. Turvaudun taas Montgomery-raamattuun Gift of Wingsiin. Rahapula tosiaan oli syynä Anna opettajana -kirjaan. Vanhat Anna-kirjat möivät hyvin ja ekasta oli tehty elokuvakin, mutta Montgomery ei saanut näistä enää mitään tuloja, koska oli myynyt aikoinaan kaikki Annojen oikeudet entiselle kustantajalleen. Montgomeryn ystävätär ehdotti uuden Annan tekemistä ja Montgomery löysikin ajanjakson, jonne uuden tarinan pystyi sijoittamaan. (Rubio s. 475)

    Rubion analyysista erityisen kiinnostavaa on kuvaus, kuinka Montgomery hyödynsi tässä kirjassaan erästä erityisen kamalaa fania!

    Annan perheen kirjoittamisen aikaan Montgomeryn terveys oli kovalla koetuksella ja kaikenlaisia henkilökohtaisia ongelmia oli meneillään. Rubio kirjoittaa tästäkin kirjasta pitkät pätkät, mutta joutuisin lukemaan kirjaa aika laajalti että osaisin tehdä hyvän tiivistelmän.

    Mistä tuleekin mieleen että pitäisi varmaan lukea tämä elämäkerta uudestaan...

    Olen lukenut nämä kirjat itse suomennoksina kymmenkunta vuotta sitten, jolloin minulla oli Anna-uusintalukukierros menossa. Tykkäsin kyllä silloin kummastakin.

    VastaaPoista
  7. Sara, olen huumorinystävä kirjojen suhteen, joten tämä Anna oli oikein viihdyttävä etenkin sen osalta! Ennen Annan perhettä luen Anna omassa kodissaan, mutta en tiedä vielä milloin. Suunnitelmissa olisi, että saisin tämän vuoden loppuun mennessä edes pari Annaa luettua, tuskin kuitenkaan sarjaa loppuun asti. Kuukauden pari taukojen välinen Anna-lukeminen on osoittautunut aika hyväksi rytmiksi, kun ehtii jo ikäväkin tulla :D

    Oletko muuten aikeissa kirjoittaa blogiisi Anna-kirjoista?

    Sonja, hauskaa, että ollaan menossa samassa kohdassa tätä Anna-sarjaa! Jään odottelemaan inspiraatiotasi :D

    Katja, huhtikuusta on vierähtänyt jo niin pitkä aika, ettei ihmekään, että tuli ikävä! :D

    Olen saanut paljon suositteluja tuosta Ylimartimon kirjasta ja ehdottomasti aion lukea sen jossain välissä. Ehkä sitten kun olen suurimman osan Montgomeryn kirjoista saanut luettua läpi.

    Maria, aivan, kyllä se kirjasta näkyykin, että ei ole ehkä niin sydämestä kirjoitettu. Eroaa jonkin verran edellisistä osista.

    Liisa, voi! Mutta ymmärrän sinua, sillä tämä eroaa sen verran edellisistä osista, on hirveän paljon (samankaltaisia) hahmoja ja tarinassa ei loppujen lopuksi oikein tapahdu mitään. Huumori pelasti minun pettymykseni :--)

    Salla, kiitos kamalasti tästä infosta! Oli mukava tietää tausta tämän ja Annan perheen kirjoittamiselle. Minunkin täytyy joskus hankkia tuo Montgomery-raamattu, ihan vain senkin takia, kun mainitsin tuon kamalan fanin! :D

    VastaaPoista