Neljännen Muumi-sarjakuvakirjan myötä olen päässyt ajantasalle Muumi-sarjisten kanssa. Muumit - Sarjakuvaklassikot IV ilmestyi viime kesäkuussa. Albumi sisältää sarjakuvat Muumipeikko villissä lännessä, Niiskuneiti rokokoossa, Muumi ja velvollisuudentunto, Muumipeikko ja pyrstötähti ja Muumipeikko ja kultainen häntä.
Tämä sarjakuvakirja on poikkeava aiemmista kirjoista, koska Tove Jansson on työstänyt neljä viidestä sarjakuvasta yhdessä veljensä Lars Janssonin kanssa: Tove kuvitti, Lars kirjoitti. Tästä on osoituksena stripeissä lukeva pelkkä Jansson, kun aiemmin niissä on lukenut Tove Jansson. Larsin mukaantulo näkyy etenkin kahdessa ensimmäisessä sarjakuvassa, sillä muumit seikkailevat niissä aikakoneen avulla aivan uusissa paikoissa: villissä lännessä ja 1700-luvun valistuksen aikakaudella. Muumipeikko ja pyrstötähti on tarinoista tutuin, sillä se on julkaistu niin kirjana kuin elokuvinakin.
Mitäpä olisi Muumit ilman arvojen kritisointia ja komiikkaa yhtäaikaa? Sen todistavat etenkin sarjakuvat Muumi ja velvollisuudentunto sekä Muumipeikko ja kultainen häntä. Ensimmäisessä pureudutaan työntekoon liittyvään moraaliin ja jälkimmäisessä Tovelle ilmeisen omakohtaiseen julkisuuden ongelmaan. Muumipeikko ja kultainen häntä on paitsi albumin ainoa Toven itse kokonaan tekemä sarjakuva, myös hänen viimeisekseen jäänyt ennen kuin Lars otti Muumi-sarjakuvat kokonaan hoidettavakseen.
Suosikkini näistä viidestä tarinasta on Niiskuneiti rokokoossa, jossa Niiskuneiti tapaa valistuksen ajan vallankumoustaistelijan ja yrittää aluksi sopeutua tuon ajan järkiperäiseen ajatteluun ja miesten väliseen tasa-arvoon. Tietenkään tämä ei onnistu ja tuttu ja turvallinen Muumipeikko vie voiton. Niiskuneiti on Muumilaakson asukkaista ehkä se inhokkini (jos inhokeista edes voidaan puhua muumien kohdalla), mutta tässä tarinassa hänestä kuoriutuu vahva ja lojaali Niiskuneiti.
Muumit - Sarjakuvaklassikot IV:sta ovat nauttineet myös Katri ja Hanna.
✩✩✩✩✩
Tove Jansson: Muumit - Sarjakuvaklassikot IV (Mumintrollet V, Mumintrollet VI, Mumintrollet VII)
Suom. Anita Salmivuori ja Juhani Tolvanen 1990, tekstaus ja taitto Kirjasorvi/Antti Hulkkonen 2011, jälkisanat Sirke Happonen 2011
WSOY 2011, 111 s.
Tunnisteet: arvostelukappale, klassikot, lastenkirjallisuus, muumit, sarjakuvat, Tove Jansson, yhteiskunta
