Pasi Ilmari Jääskeläinen: Harjukaupungin salakäytävät


Sain jokin aika sitten käsiini tämän valtavan määrän blogisuitsutuksia keränneen kirjan, Pasi Ilmari Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytävät. Sain kirjan juuri päätökseen ja pääni on aika pyörällä. Olen myös hämmentynyt, sillä en oikein osaa pukea ajatuksiani sanoiksi, mutta yritetään. Heti alkuun voin sanoa, että minä pidin kirjasta.

Olipa kerran jyväskyläläinen kustantaja ja kirkkovaltuutettu Olli Suominen. Aivan tavallinen perheenisä, jolla on tapana hukata sateenvarjojaan. Ollin arkinen parisuhde saa kolauksen, kun hän tapaa Facebookissa lapsuudenrakastettunsa Kerttu Karan. Kerttu on kirjoittanut Elokuvallisen elämänoppaan, josta on tullut hitti niin Suomessa kuin ulkomailla. Kaikki haluavat olla nyt cinemaattisia! Seuraavaksi Kerttu aikoo kirjoittaa oppaan Jyväskylästä ja haluaa tavata Ollin. Muistot lapsuudesta ja siitä mitä tapahtui kesän viimeisenä päivänä valtaavat Ollin ajatukset ja vievät hänet synkkiin harjukaupungin salakäytäviin.

Kirjan avain on sen juoni, joten enempää en aio kertoa. Se täytyy jokaisen kohdata itse. 

Jos Harjukaupungin salakäytävät täytyy jotenkin genrettää, on se maagista realismia. En ole tähän tyylilajiin kovin usein törmännyt lukemissani kirjoissa eikä nytkään tullut sellaista tunnetta, että haluan tätä lisää, äkkiä varaamaan kaikki kirjaston maagisella realismilla tagatut kirjat! Maaginen realismi vain kuuluu Harjukaupungin salakäytäviin ja sillä siisti. Mutta olipa kuitenkin hyvä, että tutustuin siihen juuri tämän kirjan avulla.

Kirjan alkupuolen ajan (suunnilleen ennen kuin Kerttu saapuu Jyväskylään) mietin, että mitäköhän tästä nyt tulee. Kertooko tämä nyt vain maksalaatikosta ja keski-iän kriisistä? Vihdoin kirja kuitenkin imaisi minut mukaansa lapsuuden kesiin ja keski-iän tunnekuohuihin. Asioita, menneisyyttä ja tulevia tapahtumia, valotetaan hitaasti ja varovaisesti lukijan jännitystä pitkittäen. Samalla tapahtuu kaikkea hyvin outoa, sellaista mikä ei kuulu päivänvaloon. Välillä ajattelin, että voiko tämä pitää paikkansa? Onko tämä totta?

Pidän Harjukaupungin salakäytävissä kaikesta muusta paitsi hitaasta (jopa tylsästä) alusta ja paikoitellen ärsyttävyyden rimaa hipovista henkilöistä. Erityisesti Kerttu on teennäisyydessään ja elokuvallisuudessaan välillä ärsyttävä, kunnes kirjan loppu antaa hänelle hieman anteeksi. Lisäksi kirjasta saisi vielä enemmän irti, jos tuntisin yhtään Jyväskylää tai klassikkoelokuvia. Mutta en tunne.

Lopusta puheenollen, Harjukaupungin salakäytäviin on painettu kaksi erilaista loppua. Ottaessasi kirjan käsiisi, et vielä tiedä kumpi loppu kirjassa on. Minulle osui rouge - onneksi. Pidin nimittäin siitä paljon, paljon enemmän kuin blancista, jonka kävin lukemassa Atenan sivuilta. Rouge on minusta cinemaattisempi.

En nyt linkitä muita kirjan lukeneita, sillä heitä on niin paljon. Mutta Google osaa löytää Jääskeläisen faneja varmasti kymmenittäin! 

 

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Harjukaupungin salakäytävät 
Atena 2010, 375 s.

Tunnisteet: , , , , ,