4.7.2011

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Harjukaupungin salakäytävät


Sain jokin aika sitten käsiini tämän valtavan määrän blogisuitsutuksia keränneen kirjan, Pasi Ilmari Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytävät. Sain kirjan juuri päätökseen ja pääni on aika pyörällä. Olen myös hämmentynyt, sillä en oikein osaa pukea ajatuksiani sanoiksi, mutta yritetään. Heti alkuun voin sanoa, että minä pidin kirjasta.

Olipa kerran jyväskyläläinen kustantaja ja kirkkovaltuutettu Olli Suominen. Aivan tavallinen perheenisä, jolla on tapana hukata sateenvarjojaan. Ollin arkinen parisuhde saa kolauksen, kun hän tapaa Facebookissa lapsuudenrakastettunsa Kerttu Karan. Kerttu on kirjoittanut Elokuvallisen elämänoppaan, josta on tullut hitti niin Suomessa kuin ulkomailla. Kaikki haluavat olla nyt cinemaattisia! Seuraavaksi Kerttu aikoo kirjoittaa oppaan Jyväskylästä ja haluaa tavata Ollin. Muistot lapsuudesta ja siitä mitä tapahtui kesän viimeisenä päivänä valtaavat Ollin ajatukset ja vievät hänet synkkiin harjukaupungin salakäytäviin.

Kirjan avain on sen juoni, joten enempää en aio kertoa. Se täytyy jokaisen kohdata itse. 

Jos Harjukaupungin salakäytävät täytyy jotenkin genrettää, on se maagista realismia. En ole tähän tyylilajiin kovin usein törmännyt lukemissani kirjoissa eikä nytkään tullut sellaista tunnetta, että haluan tätä lisää, äkkiä varaamaan kaikki kirjaston maagisella realismilla tagatut kirjat! Maaginen realismi vain kuuluu Harjukaupungin salakäytäviin ja sillä siisti. Mutta olipa kuitenkin hyvä, että tutustuin siihen juuri tämän kirjan avulla.

Kirjan alkupuolen ajan (suunnilleen ennen kuin Kerttu saapuu Jyväskylään) mietin, että mitäköhän tästä nyt tulee. Kertooko tämä nyt vain maksalaatikosta ja keski-iän kriisistä? Vihdoin kirja kuitenkin imaisi minut mukaansa lapsuuden kesiin ja keski-iän tunnekuohuihin. Asioita, menneisyyttä ja tulevia tapahtumia, valotetaan hitaasti ja varovaisesti lukijan jännitystä pitkittäen. Samalla tapahtuu kaikkea hyvin outoa, sellaista mikä ei kuulu päivänvaloon. Välillä ajattelin, että voiko tämä pitää paikkansa? Onko tämä totta?

Pidän Harjukaupungin salakäytävissä kaikesta muusta paitsi hitaasta (jopa tylsästä) alusta ja paikoitellen ärsyttävyyden rimaa hipovista henkilöistä. Erityisesti Kerttu on teennäisyydessään ja elokuvallisuudessaan välillä ärsyttävä, kunnes kirjan loppu antaa hänelle hieman anteeksi. Lisäksi kirjasta saisi vielä enemmän irti, jos tuntisin yhtään Jyväskylää tai klassikkoelokuvia. Mutta en tunne.

Lopusta puheenollen, Harjukaupungin salakäytäviin on painettu kaksi erilaista loppua. Ottaessasi kirjan käsiisi, et vielä tiedä kumpi loppu kirjassa on. Minulle osui rouge - onneksi. Pidin nimittäin siitä paljon, paljon enemmän kuin blancista, jonka kävin lukemassa Atenan sivuilta. Rouge on minusta cinemaattisempi.

En nyt linkitä muita kirjan lukeneita, sillä heitä on niin paljon. Mutta Google osaa löytää Jääskeläisen faneja varmasti kymmenittäin! 

 

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Harjukaupungin salakäytävät 
Atena 2010, 375 s.

9 kommenttia :

  1. Mitä? Kaksi loppua? Olen taas ollut ihan pihalla ja tietämätön. Luettavien listalle siirtyi niin että vilahti! En googleta valkoista enkä punaista loppua, täytyy päästä hakemaan kirja... Kiitos :)

    VastaaPoista
  2. Minä tykkäsin tosi paljon tästä myöskin ja kaksi eri loppua oli mielenkiintoinen juttu. en nyt muista kumpi lopuista oli kumpi, mutta tykkäsin enemmän siitä, joka kirjassani oli:)

    VastaaPoista
  3. Kaksi loppua!? Mitenköhän tämä on kirjastossa hoidettu, voikohan sieltäkin sattua kumpi tahansa käteen.

    VastaaPoista
  4. Villasukka, ole hyvä! Hienoa, että kiinnostuit kirjasta, sillä tämä kuuluu varmasti viime vuoden parhaimpiin kotimaisiin kirjoihin. Ja kyllä, kaksi eri loppua :D Sillä on varmaan haettu lisää sitä elokuvallisuutta - joskus kun elokuviinkin on tehty kaksi erilaista loppuratkaisua.

    Sanna, erikoinen ratkaisu toden totta. Tällaiseen ei taida kovin useassa kirjassa törmätä?

    Jaana, sitäpä en muuten tiedä, että miten kirjaston kirjoissa asia on. Luulisin, että jos kirjastolla on esimerkiksi näitä kymmenen, eivät ne kaikki ole joko rouge- tai blanc-lopulla, vaan löytyy molempia. Mutta jos haluaa jostain syystä vaikka tämän lukemani rouge-loppuisen lainata tai ostaa, niin esimerkiksi kirjan sivulla, jossa lukee kustantamo, painopaikka ja muut tiedot, lukee onko kirja rouge vai blanc :--) Tuo erilainen loppuratkaisu vaikuttaa myös sivumäärään, toisessa on hieman vähemmän sivuja kuin toisessa!

    VastaaPoista
  5. Tiedätkö, että minä en ole uskaltanut vieläkään lukea rougea? :) Ostin kirjan itselleni viime syksynä ja luin joulukuussa. Kohdalleni osui blanc. Pidin siitä hurjasti. Olen jotenkin ollut huomaavinani, että kirjabloggarit ovat aika yleisesti pitäneet enemmän siitä versiosta, jonka ovat lukeneet ensin. Sitä mietin, että onko minun ohellani ketään muuta, joka ei ole uskaltanut lukea sitä toista versiota?

    Minäkin ihastuin tähän kirjaan suuresti. :)

    VastaaPoista
  6. Mukavaa kun pidit tästä! Käyhän kurkkaamassa minun blogista, kirjoitin juuri postauksen tähän liittyen. Täällä Jyväskylässä nimittäin järjestetään nyt tässä kuussa kävelykierroksia kirjaan liittyen ja kävin tänään kävelemässä kameran kanssa Kertun ja ollin polun ;)

    VastaaPoista
  7. Katja, vau, lienet varmaan niitä harvoja, jotka eivät ole lukeneet vaihtoehtoista loppua! Minäkin olisin varmaankin pitänyt blancista, jos se olisi ollut omassa kirjassani. Oli sekin hyvä, mutta rouge oli parempi! Paha kuitenkaan mennä sanomaan, koska luulen myös, että se loppu, joka omassa kirjassa on, miellyttää silti enemmän.

    Susa, postauksesi oli tosi ihana ja sattui kannaltani hyvään ajankohtaan :--) Asuisinpa lähempänä Jyväskylää!

    VastaaPoista
  8. Laura, minä en edes tiedä, mikä loppu minulla on, sillä tuhotuisin, jos nyt se, jossa minä olin mukana olisikin joku muu. Olen niin tylsä, että en pidät tällaisesta kikkailusta eri lopuilla ja se onkin ainoa negatiivinen asia, joka minulla on sanottavana Harjukaupungin salakäytävistä. Minä luin tätä lumisaateessa ULKONA, PAKKASESSA JA PÄIVÄLLÄ, kun muuten luen öisin, minkä pahan tavan yritän muuttaa...ulkoilutin siis vanhaa koiruuttamme ja jäsähdin niin kirjan tunnelmiin, että en huomannut aikaa ollenkaan.

    Minusta tämä kirja oli niin erilainen kuin mikään muu suomalaisen kirjoittama, että mysi varmaan ulkomaillakin...tai sitten olen jäävi, koska pidän filmeistä ja asun harjukaupungissa.

    VastaaPoista
  9. Leena, hih! Se on jo hyvin, jos kirja koukuttaa niin paljon, että sitä voi lukea PAKKASESSA, ULKONA! Selvästi lumouduit.

    Minusta kaksi eri loppuratkaisua oli hauska juttu, mutta toisaalta olisiko kuitenkaan tarvinnut?

    Olen samaa mieltä kanssasi, että Harjukaupungin salakäytävät voisi myydä ulkomaillakin. En ole koskaan aiemmin lukenut tämän kaltaista SUOMALAISTA kirjaa!

    VastaaPoista