Lukuisa: Astrid Lindgren: Ronja, ryövärintytär

Astrid Lindgrenin Ronja, ryövärintytär kuuluu muun muassa Tove Janssonin Muumien ohella niihin kirjoihin, jotka luen ensimmäistä kertaa vasta aikuisiällä. Lindgreniltä olen tainnut lapsena lukea vain Peppi Pitkätossua ja Eemeliä.

Pieni ryövärintytär Ronja syntyy vanhemmilleen Matiakselle ja Loviisalle keskellä myrkyisää ukkosyötä Matiaksenlinnassa, jota ympäröi ihana ja salaperäinen metsä. Ukkonen on niin raju, että se salamallaan repii Matiaksenvuoren linnan kahtia jättäen jälkeensä syvän kuilun. Tätä ei jäädä murehtimaan, koska lapsi on kauan kaivattu. Ryöväreiden suku voi jatkaa ryöväämistään tulevaisuudessakin.

Ronjasta kasvaa pian nokkela ja rohkea tyttö, joka rakastaa viettää aikaansa linnaa ympäröivässä Matiaksenmetsässä. Kerran linnan katolla hän tapaa toisen ihmislapsen, pojan, jonka nimi on Birk. Birk on Borkaryöväreitten poika, niiden, jotka ovat verivihollisia Matiaksen joukkojen kanssa. Käy ilmi, että Borkan väki on muuttanut Matiaksenlinnan toiseen puoliskoon, aivan liian lähelle vihollista. Kaikesta huolimatta Ronja ja Birk ystävystyvät.

Ronja, ryövärintytär on suloinen satu niin pienen tytön seikkailuista kuin ystävyydestäkin. Se kertoo opettavaisella tavalla myös anteeksiannosta ja siitä, ettei tarvitse pelätä. Matias opettaa Ronjalle, ettei kannata pelätä metsää ja sen otuksia, sillä ne aistivat pelkosi ja voi käydä huonosti. Matiaksenmetsä onkin täynnä mitä oudoimpia taikaeläimiä: ajattaria, jotka voivat repiä sinut riekaleiksi tai viedä vuorille luoliinsa, kakkiaisia, jotka yleensä ovat kilttejä sekä pönthiittisiä ja männiäisiä. Näiden kaikkien kanssa Ronja joutuu tekemisiin.

Yllätyin siitä, kuinka paljon Ronja, ryövärintyttäressä on käytetty kirosanoja! En tiedä, onko se tavallista Lindgrenin kirjoissa, sillä en muista, kiroillaanko Peppi Pitkätossussa tai Eemeleissä. Hemmetti-sanan käyttö ei vielä ihmetyttänyt, mutta kun vastaan alkoi tulla paskiaista, paskaa, paskapäätä ja saatanaa, niin johan tuli hassu olo! Onko se ominaista tuon (1981) ja vanhemman ajan lastenkirjoille, että niissä on yleisesti kirosanoja vai onko tämä Lindgrenin oma juttu?

Mietin kirjaa lukiessani myös sitä, että onhan Ronja nyt aika raakaa luettavaa (tai kuunneltavaa) kovin pienille lukijoille. Monia voivat pelottaa Matiaksenmetsän pelottavat otukset, jotka uhkaavat vuodattaa sinusta veret ulos, Ronjan tunne siitä, että hänen isänsä on hyljännyt hänet tai kuolema, joka aika ajoin väijyy taka-alalla. Minua alakouluikäisenä ei varmaankaan olisi häirinnyt lukea Ronjaa, olinhan tuijotellut Kubrickin Hohtoa ja muita kauhuelokuvia varmaan 7-vuotiaasta saakka (enkä kasvanut kieroon). Mutta ajat taitavat nykyään olla erit ja lastenkirjatkin siistitympiä ja pumpulisempia?

Minkä ikäisen sinä luit Ronja, ryövärintyttären? Jos olet lukenut sen lapsena, järkyttikö kirjan kieli ja tapahtumat sinua? Järkyttääkö teksti vieläkin?

Kirjan viimeisillä sivuilla oli mielenkiintoinen lainaus Suomen Kuvalehden kirja-arvostelusta 11.12.1981: "Ronja on sekä kouluikäisen että alle kouluikäisen lapsen kirja, sopivan, muttei liian jännittävä, runollinen ja hauska yhtäaikaa."

Jos sinulla on omia lapsia, niin minkä ikäisenä luit/lukisit heille kirjan tai annoit/antaisit heidän lukea sen itse? Sensuroisitko tekstiä, jos lukisit sitä lapsellesi? Mikä ylipäänsä on sopiva ikä Ronjalle vai riippuuko se lapsesta? Sopiiko kirja jo alle kouluikäiselle?