19.7.2011

Astrid Lindgren: Ronja, ryövärintytär


Astrid Lindgrenin Ronja, ryövärintytär kuuluu muun muassa Tove Janssonin Muumien ohella niihin kirjoihin, jotka luen ensimmäistä kertaa vasta aikuisiällä. Lindgreniltä olen tainnut lapsena lukea vain Peppi Pitkätossua ja Eemeliä.

Pieni ryövärintytär Ronja syntyy vanhemmilleen Matiakselle ja Loviisalle keskellä myrkyisää ukkosyötä Matiaksenlinnassa, jota ympäröi ihana ja salaperäinen metsä. Ukkonen on niin raju, että se salamallaan repii Matiaksenvuoren linnan kahtia jättäen jälkeensä syvän kuilun. Tätä ei jäädä murehtimaan, koska lapsi on kauan kaivattu. Ryöväreiden suku voi jatkaa ryöväämistään tulevaisuudessakin. 

Ronjasta kasvaa pian nokkela ja rohkea tyttö, joka rakastaa viettää aikaansa linnaa ympäröivässä Matiaksenmetsässä. Kerran linnan katolla hän tapaa toisen ihmislapsen, pojan, jonka nimi on Birk. Birk on Borkaryöväreitten poika, niiden, jotka ovat verivihollisia Matiaksen joukkojen kanssa. Käy ilmi, että Borkan väki on muuttanut Matiaksenlinnan toiseen puoliskoon, aivan liian lähelle vihollista. Kaikesta huolimatta Ronja ja Birk ystävystyvät.

Ronja, ryövärintytär on suloinen satu niin pienen tytön seikkailuista kuin ystävyydestäkin. Se kertoo opettavaisella tavalla myös anteeksiannosta ja siitä, ettei tarvitse pelätä. Matias opettaa Ronjalle, ettei kannata pelätä metsää ja sen otuksia, sillä ne aistivat pelkosi ja voi käydä huonosti. Matiaksenmetsä onkin täynnä mitä oudoimpia taikaeläimiä: ajattaria, jotka voivat repiä sinut riekaleiksi tai viedä vuorille luoliinsa, kakkiaisia, jotka yleensä ovat kilttejä sekä pönthiittisiä ja männiäisiä. Näiden kaikkien kanssa Ronja joutuu tekemisiin.

Yllätyin siitä, kuinka paljon Ronja, ryövärintyttäressä on käytetty kirosanoja! En tiedä, onko se tavallista Lindgrenin kirjoissa, sillä en muista, kiroillaanko Peppi Pitkätossussa tai Eemeleissä. Hemmetti-sanan käyttö ei vielä ihmetyttänyt, mutta kun vastaan alkoi tulla paskiaista, paskaa, paskapäätä ja saatanaa, niin johan tuli hassu olo! Onko se ominaista tuon (1981) ja vanhemman ajan lastenkirjoille, että niissä on yleisesti kirosanoja vai onko tämä Lindgrenin oma juttu?

Mietin kirjaa lukiessani myös sitä, että onhan Ronja nyt aika raakaa luettavaa (tai kuunneltavaa) kovin pienille lukijoille. Monia voivat pelottaa Matiaksenmetsän pelottavat otukset, jotka uhkaavat vuodattaa sinusta veret ulos, Ronjan tunne siitä, että hänen isänsä on hyljännyt hänet tai kuolema, joka aika ajoin väijyy taka-alalla. Minua alakouluikäisenä ei varmaankaan olisi häirinnyt lukea Ronjaa, olinhan tuijotellut Kubrickin Hohtoa ja muita kauhuelokuvia varmaan 7-vuotiaasta saakka (enkä kasvanut kieroon). Mutta ajat taitavat nykyään olla erit ja lastenkirjatkin siistitympiä ja pumpulisempia?

Minkä ikäisen sinä luit Ronja, ryövärintyttären? Jos olet lukenut sen lapsena, järkyttikö kirjan kieli ja tapahtumat sinua? Järkyttääkö teksti vieläkin?

Kirjan viimeisillä sivuilla oli mielenkiintoinen lainaus Suomen Kuvalehden kirja-arvostelusta 11.12.1981: "Ronja on sekä kouluikäisen että alle kouluikäisen lapsen kirja, sopivan, muttei liian jännittävä, runollinen ja hauska yhtäaikaa." 

Jos sinulla on omia lapsia, niin minkä ikäisenä luit/lukisit heille kirjan tai annoit/antaisit heidän lukea sen itse? Sensuroisitko tekstiä, jos lukisit sitä lapsellesi? Mikä ylipäänsä on sopiva ikä Ronjalle vai riippuuko se lapsesta? Sopiiko kirja jo alle kouluikäiselle?

Ronja, ryövärintytär myös teatterilavalla Suomenlinnan kesäteatterissa 14.6.-27.8.2011!


Astrid Lindgren: Ronja, ryövärintytär (Ronja rövardotter, 1981)
Suom. Tuula Taanila, kuvitus Ilon Wiklund
WSOY 1994, 240 s.

14 kommenttia :

  1. En muista, minkä ikäisenä luin Ronjan ensimmäisen kerran, mutta veikkaisin ala-asteen puoliväliä. Silloin en muista kiinnittäneeni huomiota kirjan kieleen, mutta nyt kun luin kirjan omille lapsille, piti tosiaan pysyä skarppina ja sensuroida.
    Pojille (3v. ja pian 5v.) ei tullut kirjasta painajaisia tai pelkoja, vaikka ovatkin melko herkkiä. Tosin nuorempi nukahtaa melkko lailla saman tien kun pääsee sänkyyn, joten ehkä se ei itse tarinasta paljoa kuullutkaan...

    Minulla on sellainen käsitys, että 80-luvulla lapsille kerrottiin melko suoraan asioista lapsille. Ainakin lastenkirjoissa alettiin kertoa yksinhuoltajaperheiden lapsista (Mikko Mallikas), eikä siitä vanhempien erosta tehty mitään isompaa numeroa. Mutta en muista törmänneeni yhtä ronskiin kielenkäyttöön kuin Ronjassa. Paitsi Koko kaupungin Vinskissä tai Vinski ja Vinsentissä käytettiin sanaa pallipää, joka on mielestäni ruma sana.

    VastaaPoista
  2. Minäkin veikkaan lukeneeni Ronjaa ensi kerran ehkä 9-10-vuotiaana. En kyllä muista hätkähtäneeni kirosanoista. Alle kouluikäisille teksti on mielestäni liian hurjaa.

    Kävin katsomassa Suomenlinnan teatteriesityksen kesäkuussa, ja olin aivan ällistynyt, kun monet olivat tuoneet esitykseen jopa neljävuotiailta näyttäviä lapsia. Esityksen ikäraja oli muistaakseni seitsemän vuotta. Vaikka näytelmä perustuu lastenkirjaan, ei se todellakaan ole mitään pikkulapsille suunnattua lässytystä. Olin katsomassa esitystä ystäväni kanssa jolla on kolmevuotias lapsi, ja hän sanoi ettei missään tapauksessa olisi ottanut lastaan mukaan näytelmään. Nyt katsomossa näki, kun pienimmät yrittivät haudata päätään vanhempien kainaloon kun jännitti liikaa, tai eivät ymmärtäneet pitkää kestoa.

    Joten tämä lastenkirja sopii kouluikäisille lapsille ja sitä vanhemmille, ja ehdottomasti aikuisille. :)

    VastaaPoista
  3. Minulle äiti luki Ronjan ääneen joskus aika pienenä, ennen kouluikää jo ehkä. Äiti taisi selittää alussa, että ryövärit puhuu näin, mutta pienet tytöt ei saa puhua niin. :D Äiti kertoi miettineensä pitäisikö kieltä sensuroida, mutta ei sitten tehnyt niin. Enkä muista, että kieli olisi mitenkään ihmeemmin jäänyt mietityttämään.

    VastaaPoista
  4. Oi, Ronja, oma ehdoton Lindgren-suosikkini! <3

    Itse olen lukenut Ronjan ensimmäistä kertaa kouluikäisenä, 8 - 11-vuotiaana. Oikein sopiva tarina sinne seuduille - itse luettavaksi. Sen jälkeen satu on saanut useita uusintoja luettuna ja katseltuna teattereissa.

    Olen lukenut Ronjan myös omalle 4-vuotiaalle pojalleni, joka rakastui satuun aivan pohjiaan myöten. Kieli (tai siis ne paskapäät ja muut) tuntui itsestä aluksi aika sopimattomilta, mutta annoin mennä, ja hienosti pärjäsimme. Edes hemmetti, jota kirjassa viljalti käytetään, ei tarttunut.

    Poikani sanoi ajattarien olevan varsin pelottavia, mutta saduissa saa ollakin jännitystä. Ne eivät ole jääneet mieleen, sen sijaan Karhuluola ja Helvetinkolun yli hyppiminen ovat - ne ovat leikeissä mukana tuon tuosta. Poikani samastui erityisesti Birkiin. :-)

    Olen käynyt kummityttäreni kanssa katsomassa kesäteätterissa Ronjan, kun tyttö oli n. 5-vuotias. Sillä näytöksellä ei ollut ikärajaa, ja teksti olikin mukautettu sellaiseksi, että se sopi kaikille. Näytös ei ollut ollenkaan pelottava, vaan kertoi erimielisyyksistä, ystävyydestä ja selviytymisestä. Muistaakseni sillä kertaa tarinaa oli myös jotenkin lyhennetty, mutta se silti toimi hienosti.

    Minusta itsestäni Ronjassa on hienoa se, että siinä on syvät ja vaikeatkin tunteet lujasti ja peittelemättä esillä.

    VastaaPoista
  5. En yhtään muista, minkä ikäinen olen ollut lukiessani Ronja Ryövärintyttären. Veikkaisin ehkä myöhäistä ala-astetta, 10-12 vuotta. Ja tällainen pelkuri kun olen, niin parhaiten mieleen on jäänyt pelottava hokema: "männiäiset kaikki, repikää ja raastakaa". Se kaikuu yhä päässäni sillä samalla tahdilla kuin ensi kertaa sen lukiessani. Toista kertaa en ole Ronjaa lukenut. Mutta se ei tarkoita sitä, että olisin jollain tapaa traumatisoitunut. Tästä ehkä inspiroituneena voisin napata sen hyllystäni ja lukea uudelleen, uusin silmin.

    Olen miettinyt paljon tuota kirjojen sensurointia lapsille. Pohdin sitä viime talvena töissä, kun lapsille luettiin nukkarissa Muumia ja kun menin päästämään nukuttajan pois ja istuksin siellä tunnin, niin luin itsekseni sitä samaista Muumia. Ja jo siinä tuntui olevan useampia kohtia, mitkä itsestäni tuntui ehkä vähän sopimattomalta lukea jonkun muun päiväkoti-ikäiselle lapselle.

    Paitsi että jos ikinä saisin lapsia, niin en kyllä sensuroisi. Jos kirja tuntuisi jollain tavalla sopimattomalta, niin ei sitä tarvitsisi lukea ollenkaan. Tai sitten sen voisi lukea sitten kun lapsi olisi vähän kasvanut.

    Ihan sielua särkee tuo näytelmä. Sen yhden ainoan kerran kun olen Suomenlinnassa käynyt, niin siellä olisi ollut noin hieno mahdollisuus. Jotenkin se vain jäi käyttämättä. En tiedä olisiko matkaseuraa kiinnostanut.

    VastaaPoista
  6. Kiitos kaikille jo tähän astisista kommenteista! Kiva kuulla teidän mielipiteitänne siitä, että minkä ikäiselle lapselle Ronja sopii.

    Maija, minäkin varmaan sensuroisin tai jättäisin kokonaan lukematta Ronjan, jos minulla olisi 3-5-vuotiaita lapsia. Mutta totta kai se riippuu lapsestakin, että minkälaisiin satuihin on tottunut ja miten pelkää eri asioita. Toiset varmasti tiedostavat jo varhain, että satu on satua, toiset taas voivat ottaa sen liian todesta. Mukavaa kuitenkin, että poikasi eivät saaneet mitään painajaisia :--)

    Oi voi, pallipää :D Se on rumuudessaan vielä sellainen sana, joka voi helposti jäädä lapsen mieleen, kun se kuulostaa lausuttuna niin pöhköltä. Minä oikeasti ihan hämmästyin kuinka rajua kieltä Ronjassa käytettiin, en ole ennen törmännyt moiseen lasten tai nuortenkaan kirjoissa. Mutta ennen se tuntuu olleen sallitumpaa.

    Salla, mielenkiintoista huomata, että osa ei tunnu itse lapsena hätkähtäneen Ronjassa käytettyä kieltä, mutta varovat nyt aikuisena lukemasta ainakaan niitä kirosanoja lapsilleen. Olen samaa mieltä siitä, että itse en kirjaa lukisi alle kouluikäiselle. En pelkästään kirosanojen takia, vaan tiettyjen pelottavien kohtausten ja hurjien otustenkin takia. Riippuu toki lapsesta, mutta nyt ajateltuna.

    Näytelmää katsomaan en myöskään veisi kovin pientä lasta. Aika hurjaa, että siellä oli jopa 4-vuotiaita (tai sen ikäisen näköisiä). Luulen, että näytelmä (tai elokuva) saattaa pelottaa enemmän kuin kirja, kun siinä on visuaalinen puoli myös läsnä.

    peikkoneito, minusta on vähän kaksipiippuinen juttu, että sensuroiko kieltä vai ei, kun lukee kirjaa lapselle. Kirosanat nyt on helppo jättää pois, mutta toisaalta oppii se lapsi pian ne kirosanat muualtakin. Kirjan tapahtumien sensuroiminen taas on vähän hankalampi asia. Jotkut lapset kestää, jotkut eivät. Minusta lapsi on ihan hyvä tutustuttaa pelottavampiin ja vaikeampiin teemoihin, mutta jos on kovin arkajalka, ehkä sen voi tehdä vaikka vuoden myöhemmin. Mutta ihana, "ryövärit puhuu näin, mutta pienet tytöt ei saa puhua niin" :DD

    Paula, onpa hienoa, että pärjäsitte noin hyvin! Minuakin mietityttäisi lukisinko 4-vuotiaalle Ronjaa, sensuroimatta siis. Riippuisi varmaan lapsesta. Rohkeammalle ehkä uskaltaisinkin :--) Luultavasti ne kirosanat eivät edes jäisi mieleen, kuten ei pojallesikaan, vaan enemmän muut tapahtumat. Ja olen täysin samaa mieltä siitä, että saduissa täytyy olla mukana jännitystä! Ronjassa sitä on sopivasti.

    Janninna, joo hyi "männiäiset kaikki, repikää ja raastakaa"! Jos olisin lukenut Ronjan pienenä, niin tuo lause tuntuisi varmaan nyt vielä inhottavammalta kuin silloin pienenä :D Kaikkien otusten sanomat asiat tuntuivat minusta hurjimmilta tässä kirjassa.

    Minäkään en mielelläni sensuroisi kirjaa. Ehkä kirosanoja, mutta ennemmin luen kirjan sitten kun lapsi on hieman vanhempi. Mitenkään kritisoimatta kenenkään valintoja tietenkään. Kaikkien perheet, vanhemmat ja lapset, ovat niin erilaisia, joten mitään yhtä oikeaa ikää lukea Ronjaa ei ole :--)

    Harmi, kun missasit näytelmän. Minustakin olisi kiva nähdä juuri se, joka nyt pyörii Suomenlinnassa!

    VastaaPoista
  7. En muista, milloin itse luin Ronjan ensi kerran, mutta ihastuin siihen heti. Enkä järkyttynyt kirosanoistakaan. Kirosanojen viljely ei mielestäni ole mitenkään tyypillistä Lindgrenille. Ryöväreillä on tietysti omanlaisensa kieli.

    VastaaPoista
  8. Me luimme Ronjaa koko luokan voimin tokalla luokalla. Muistan vain jo siltä ajalta, että kirja nousi suosikikseni (varmaankin sen jännitävyyden vuoksi), mutta painajaisia en siitä muistaakseni saanut.

    Minkä ikäisille lapsille? Ehkä itse vanhempana odottaisin ainakin siihen asti, että lapsi osaa itse lukea, onhan tuo kuitenkin aika synkkä ja jännittävä perheen pienimmille.

    VastaaPoista
  9. Hei Laura

    Blogissani on uusi Koululaisen tietohaaste, eli tietokirja-haaste ja haastan sinut mukaan. Olisi kiva, jos haluaisit osallistua.

    VastaaPoista
  10. Taava, eli Ronja on kielensä puolesta poikkeus Lindgrenin tuotannossa? Mielenkiintoista! Mutta onhan kuitenkin totta, että ryöväreiden kuvittelisi käyttävän rumaa kieltä :--)

    Kiitos haasteesta ja enköhän siihen osallistu (ensimmäinen lukuhaaste ikinä!) :--) Tulen vielä blogiisi ilmoittautumaan ja kyselemään lisätietoja.

    Riina, aika nuorena luitte kirjan! Luettaisiinkohan nykyään tokaluokalla Ronjaa? En tiedä.

    VastaaPoista
  11. Minäkin olen lukenut Ronjan ensimmäistä kertaa joskus ala-asteella. En muista, että kirosanat olisivat silloin ihmetyttäneet sen kummemmin.

    Luin kirjan uudestaan muistaakseni lukioikäisenä ja jotenkin "löysin" sen uudemman kerran. Vanhempana siitä sai jotenkin paljon enemmän irti ja nyt se on suosikki-Lindgrenini. :)

    VastaaPoista
  12. Ronja, ryövärintytär kuuluu ehdottomasta lempikirjoihini. Tämä kirja on hyllyssäni sekä suomen- ja ruotsinkielisenä sekä kissani on saanut nimen Ronjan mukaan. :) Enköhän ole ollut aika pieni, kun äitini on tämän minulle ensimmäistä kertaa lukenut ja todennäköisesti ala-asteella, kun olen saanut kirjan omaksi ja lukenut itse. Ei minulle ole jäänyt mieleen, että minä erikoisesti olisin järkyttynyt, vaikka kyllähän Ronja, ryövärintytär on vielä aikuisena luettunakin tunteisiin vetoava kirja. Minusta on vaikea arvioida, lukisinko Ronjasta lapsilleni, koska en ole äiti, mutta enköhän minä lukisi. Enemmän minä järkytyin lapsena Roald Dahlin "Kuka pelkää noitia" -kirjasta, tai no elokuvan olen nähnyt niin pienenä, että näin siitä painajaisia, vaikka en katsonut sitä edes loppuun. Onhan Ronjassa surullisia kohtia, mutta vaikka tuon kielen suhteen, enköhän vain kertoisi lapsilleni, että sellainen kieli ei ole soveliasta. Kyllä niitä kirosanoja kuitenkin kuulee sen verran telkkarista ja vaikkapa mistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin on vaikeaa pohtia sitä, että lukisinko tätä lapselleni (tai toisen lapselle), kun sitä lasta ei ole ja minkä ikäiselle lapselle. Varmaan kouluikäiselle voisin lukea tai antaa itse lukea, sitä nuoremman kanssa pitäisi miettiä. Mutta tokihan se riippuu myös lapsesta.

      Ehkä se vain näin vanhempana tuntuu niin hurjalta kieleltä lapselle, vaikkei lapsi siitä mitään traumoja saisikaan tai alkaisi huudella kylillä kirosanoja. Ja tosiaan, kyllä ne kirosanat oppii muualtakin, ennemmin tai myöhemmin :)

      Poista
  13. tutustuin kirjaan ekalla luokalla, opettaja luki sitä luokalle ääneen kirosanoineen päivineen. ei siinä mikään järkyttänyt ketään luokalta, sen sijaan suurin osa piti tarinasta jännittävyyden ja kaikkien outojen otusten vuoksi. ja kirosanathan ovat luonnollisia, ryövärithän ovat vähän rääväsuita :D

    VastaaPoista