31.7.2011

Heinäkuussa luettua

http://www.flickr.com/photos/jiiikoo

Niin se heinäkuu on jo pian ohi. Tänään on ollut sellainen päivä, että voi jo tuntea syksyn ilmassa. Otetaanhan elokuu kuitenkin vastaan ensin.

Heinäkuu oli jälleen oikein hyvä lukukuukausi. Luin yhteensä seitsemän kirjaa:

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Harjukaupungin salakäytävät
Astrid Lindgren: Ronja, ryövärintytär
Riikka Pulkkinen: Totta 

Joukossa on kaksi sarjakuvaa, yksi tietokirja, kaksi kotimaista, yksi englanninkielinen ja yksi nuortenkirja. Jälleen monipuolista. Parhaimpia lukukokemuksia olivat sarjakuvat, Harjukaupungin salakäytävät ja Ronja, ryövärintytär. Divine Secrets of the Ya-Ya Sisterhood ja Maailmanhistorian huonoimmat keksinnöt jäivät etäisimmiksi. 

Mitään oikein mullistavan upeaa kirjaa en heinäkuussa lukenut (pois lukien sarjakuvat, ne ovat upeita). Kesäkuussa luin enemmän miesten kirjoittamia kirjoja, nyt heinäkuussa enemmän naisten.

Luettuja sivuja kertyi yhteensä 1776. Keskiarvoksi saadaan 254 sivua.

Riikka Pulkkinen: Totta


Sain Riikka Pulkkisen vuoden 2010 Finlandia-ehdokkaan, hänen toisen romaaninsa Totta, helmikuussa syntymäpäivälahjaksi ja siitä lähtien se on odotellut sopivaa aikaa hyllyssäni. Nyt sen luin, ristiriitaisin tuntein.

Totta kertoo syöpää sairastavasta Elsasta ja Elsan miehestä Martista. Kirja kertoo myös heidän tyttärestään Eleonoorasta ja tyttärentyttäristä, eritoten Annasta. 1960-luvulla Elsa ja Martti palkkaavat lapsenvahdin pienelle Ellalle. Eeva on nuori yliopisto-opiskelija, joka lumoaa Martin. Annan elämä kietoutuu Eevan traagiseen elämään, menneisyyteen. Totta on kirja rakkaudesta, naisista, äideistä, niin syyllisyydestä kuin anteeksiannosta. 

Pulkkisen kirjoittama teksti on kaunista, mutta paikoitellen se on jopa niin kaunista, että se on häiritsevää ja epäselvää. Silloin tällöin jouduin lukemaan lauseen uudelleen, että todella ymmärsin sen merkityksen. Mieleeni jäi ajatus liiasta yrittämisestä ja kielellä kikkailusta.

Parhaiten viihdyin Eevan elämässä 1960-luvun lopun Helsingissä ja Euroopassa, vallankumousaatteiden keskellä. Nykyajan hahmot, erityisesti Anna ja Eleonoora ovat jotenkin kovin teennäisiä, mutta Eeva tuntuu aidolta. Mutta mikä Eevan elämässä oli loppujen lopuksi totta ja mikä ei? Kysymys avaa tarinan aivan eri tavalla, tekee siitä moniulotteisemman.

Totta ei yllä vuoden parhaimpiin lukukokemuksiini. Itse asiassa hyvin moni kirja kiilaa sen edelle. Sanon sen toistamiseen: kieli oli kompastuskiveni. Liian kaunista, liian siloteltua. Mutta vetämättömän alun jälkeen tarina alkaa edetä enkä loppupuolella enää voinut laskea kirjaa käsistäni. Halusin tietää, miten kaikki päättyy.

Kirjan ovat lukeneet myös Janninna, Salla, Koira helvetistä, Jenni, Sara, Zephyr ja Katja, muutamia mainitakseni. 


Riikka Pulkkinen: Totta
Otava 2010, 333 s.

25.7.2011

Tove Jansson: Muumit: Sarjakuvaklassikot IV


Neljännen Muumi-sarjakuvakirjan myötä olen päässyt ajantasalle Muumi-sarjisten kanssa. Muumit - Sarjakuvaklassikot IV ilmestyi viime kesäkuussa. Albumi sisältää sarjakuvat Muumipeikko villissä lännessä, Niiskuneiti rokokoossa, Muumi ja velvollisuudentunto, Muumipeikko ja pyrstötähti ja Muumipeikko ja kultainen häntä.

Tämä sarjakuvakirja on poikkeava aiemmista kirjoista, koska Tove Jansson on työstänyt neljä viidestä sarjakuvasta yhdessä veljensä Lars Janssonin kanssa: Tove kuvitti, Lars kirjoitti. Tästä on osoituksena stripeissä lukeva pelkkä Jansson, kun aiemmin niissä on lukenut Tove Jansson. Larsin mukaantulo näkyy etenkin kahdessa ensimmäisessä sarjakuvassa, sillä muumit seikkailevat niissä aikakoneen avulla aivan uusissa paikoissa: villissä lännessä ja 1700-luvun valistuksen aikakaudella. Muumipeikko ja pyrstötähti on tarinoista tutuin, sillä se on julkaistu niin kirjana kuin elokuvinakin.

Mitäpä olisi Muumit ilman arvojen kritisointia ja komiikkaa yhtäaikaa? Sen todistavat etenkin sarjakuvat Muumi ja velvollisuudentunto sekä Muumipeikko ja kultainen häntä. Ensimmäisessä pureudutaan työntekoon liittyvään moraaliin ja jälkimmäisessä Tovelle ilmeisen omakohtaiseen julkisuuden ongelmaan. Muumipeikko ja kultainen häntä on paitsi albumin ainoa Toven itse kokonaan tekemä sarjakuva, myös hänen viimeisekseen jäänyt ennen kuin Lars otti Muumi-sarjakuvat kokonaan hoidettavakseen.

Suosikkini näistä viidestä tarinasta on Niiskuneiti rokokoossa, jossa Niiskuneiti tapaa valistuksen ajan vallankumoustaistelijan ja yrittää aluksi sopeutua tuon ajan järkiperäiseen ajatteluun ja miesten väliseen tasa-arvoon. Tietenkään tämä ei onnistu ja tuttu ja turvallinen Muumipeikko vie voiton. Niiskuneiti on Muumilaakson asukkaista ehkä se inhokkini (jos inhokeista edes voidaan puhua muumien kohdalla), mutta tässä tarinassa hänestä kuoriutuu vahva ja lojaali Niiskuneiti.

Muumit - Sarjakuvaklassikot IV:sta ovat nauttineet myös Katri ja Hanna.


Tove Jansson: Muumit - Sarjakuvaklassikot IV (Mumintrollet V, Mumintrollet VI, Mumintrollet VII)
Suom. Anita Salmivuori ja Juhani Tolvanen 1990, tekstaus ja taitto Kirjasorvi/Antti Hulkkonen 2011, jälkisanat Sirke Happonen 2011
WSOY 2011, 111 s.

24.7.2011

Rebecca Wells: Divine Secrets of the Ya-Ya Sisterhood


Englanniksi lukemisen toinen projekti on nyt takana, sillä sain alkuvaikeuksien jälkeen luettua Rebecca Wellsin Divine Secrets of the Ya-Ya Sisterhoodin (suom. Jumalaiset jajasiskot). Syyt siihen, miksi minulla meni melkein kaksi viikkoa yhden kirjan lukemiseen on a) tylsä alku ja b) englannin kieli. Kirja siis ehdottomasti parani loppua kohden, mutta alku oli mahdottoman pitkäveteinen. Englannintaitoni joutui myös koetukselle, sillä Divine Secrets of the Ya-Ya Sisterhoodin kieli oli paljon haastavampaa kuin Alexander McCall Smithin The No. 1 Ladies' Detective Agencyssa. Kirjaa on kehuttu hauskaksikin, mutta minulla vitsit menivät välillä ohi sellaisten sanojen ja sanontojen vuoksi, joita en ymmärtänyt.

Kirjassa seurataan etelän sydämestä Louisianasta kotoisin olevan nelikymppisen Sidda Walkerin ja hänen äitinsä Vivi Walkerin vaikeaa suhdetta toisiinsa. Sidda on menestyvä teatteriohjaaja, jonka sanoihin eräs lehtitoimittaja tarttuu liiankin hanakasti ja Siddan ja Vivin suhde tulehtuu. Sidda alkaa epäillä kykyään rakastaa ja tulla rakastetuksi ja pakenee metsän rauhaan. Siellä hän oivaltaa jotain tärkeää sukeltaessaan jajasiskojen menneisyyteen ja lapsuutensa tapahtumiin.

Kirjan rakenne on helppo, vaikka välillä liikutaankin menneessä, välillä nykyhetkessä. Minua kiinnosti eniten jajasiskojen menneisyydestä kertovat osiot: 30- ja 40-lukujen Amerikka, rotuerottelu, kuumat kesäpäivät Louisianassa, matkat rannalle, Euroopassa raivoava sota ja nuoren Vivin ajatukset ja ihastukset ja ihanat ystävät. Ne salaisuudet, joista kirjan nimi kertoo.

Olisin voinut pitää kirjasta enemmän suomen kielellä luettuna. Englanniksi lukemisessa vain on se etu (vaikkei aina kaikkia sanoja ymmärtäisikään), että se kuulostaa mahdottoman kauniilta:

Vivi ran until she was almost breathless, then she stopped and held the two sparklers out in front of her. Staring at them, she thought: These are all I have. I do not have the wide, bright beacon of some solid old lighthouse, guiding ships safely home, past the jagged rocks. I only have these little glimmers that flicker and then go out. Let me see my daughter like my mother could never see me. Let her see me, too.

Divine Secrets of the Ya-Ya Sisterhoodista tulee hyvä mieli, vaikka se sisältää myös raskaita teemoja. Tunnelin jälkeen löydät valon.


Rebecca Wells: Divine Secrets of the Ya-Ya Sisterhood
Harper Perennial 1997, 356 s.

Koululaisen tietohaaste

Taava haastoi minut blogissaan mukaan Koululaisen tietohaasteeseen, jonka säännöt kuuluvat näin:

"Lue kouluvuonna 2011-2012 kymmenen sinua kiinnostavaa tietokirjaa, jotka liittyvät tieteeseen, tieteentekijöihin tai kulttuuriin. Kirjoita arvio lukemastasi kirjasta ja kerro, kannattaisiko muiden lukea se."

Napatkaahan tästä haaste mukaan! Siihen tarttuakseen ei tarvitse olla koululainen :--) Haasteeseen lasketaan mukaan myös esimerkiksi elämäkerrat, muistelmat, kirjeenvaihtoteokset... Siis kaiken maailman tietokirjat!

Minä mukamas ajattelin viikonlopun aikana miettiä jo valmiiksi muutamia tietokirjoja, jotka seuraavan lukukauden aikana lukisin, mutta enpä ole ehtinyt. Nyt mieleeni tulee vain syksyllä suomeksi julkaistava Eric Chalinen Maailmanhistorian suurimmat petokset ja ihmiset niiden takana. Kesän aikana lukemani Stephen Weirin Maailmanhistorian huonoimmat päätökset ja Eric Chalinen Maailmanhistorian huonoimmat keksinnöt ovat samaa sarjaa tämän uuden Chalinen kirjan kanssa. Ja onhan minulla ollut jo ikuisuuden kesken kaksi historiaan liittyvää järkälettä: Maailman taiteen historia sekä Maailmanhistorian pikkujättiläinen. Nyt on hyvä syy petrata niiden suhteen :--D

Aloitan syksyllä opintoni ja luulen, että tietokirjoista ei tule olemaan pulaa. Siksi uskalsin lähteä mukaan ensimmäiseen ikinä lukuhaasteeseeni, sillä voin saada tämän jopa toteutettua! Tämä ja mahdolliset tulevat lukuhaasteet löytyvät nyt tagin "lukuhaasteet" alta.

19.7.2011

Astrid Lindgren: Ronja, ryövärintytär


Astrid Lindgrenin Ronja, ryövärintytär kuuluu muun muassa Tove Janssonin Muumien ohella niihin kirjoihin, jotka luen ensimmäistä kertaa vasta aikuisiällä. Lindgreniltä olen tainnut lapsena lukea vain Peppi Pitkätossua ja Eemeliä.

Pieni ryövärintytär Ronja syntyy vanhemmilleen Matiakselle ja Loviisalle keskellä myrkyisää ukkosyötä Matiaksenlinnassa, jota ympäröi ihana ja salaperäinen metsä. Ukkonen on niin raju, että se salamallaan repii Matiaksenvuoren linnan kahtia jättäen jälkeensä syvän kuilun. Tätä ei jäädä murehtimaan, koska lapsi on kauan kaivattu. Ryöväreiden suku voi jatkaa ryöväämistään tulevaisuudessakin. 

Ronjasta kasvaa pian nokkela ja rohkea tyttö, joka rakastaa viettää aikaansa linnaa ympäröivässä Matiaksenmetsässä. Kerran linnan katolla hän tapaa toisen ihmislapsen, pojan, jonka nimi on Birk. Birk on Borkaryöväreitten poika, niiden, jotka ovat verivihollisia Matiaksen joukkojen kanssa. Käy ilmi, että Borkan väki on muuttanut Matiaksenlinnan toiseen puoliskoon, aivan liian lähelle vihollista. Kaikesta huolimatta Ronja ja Birk ystävystyvät.

Ronja, ryövärintytär on suloinen satu niin pienen tytön seikkailuista kuin ystävyydestäkin. Se kertoo opettavaisella tavalla myös anteeksiannosta ja siitä, ettei tarvitse pelätä. Matias opettaa Ronjalle, ettei kannata pelätä metsää ja sen otuksia, sillä ne aistivat pelkosi ja voi käydä huonosti. Matiaksenmetsä onkin täynnä mitä oudoimpia taikaeläimiä: ajattaria, jotka voivat repiä sinut riekaleiksi tai viedä vuorille luoliinsa, kakkiaisia, jotka yleensä ovat kilttejä sekä pönthiittisiä ja männiäisiä. Näiden kaikkien kanssa Ronja joutuu tekemisiin.

Yllätyin siitä, kuinka paljon Ronja, ryövärintyttäressä on käytetty kirosanoja! En tiedä, onko se tavallista Lindgrenin kirjoissa, sillä en muista, kiroillaanko Peppi Pitkätossussa tai Eemeleissä. Hemmetti-sanan käyttö ei vielä ihmetyttänyt, mutta kun vastaan alkoi tulla paskiaista, paskaa, paskapäätä ja saatanaa, niin johan tuli hassu olo! Onko se ominaista tuon (1981) ja vanhemman ajan lastenkirjoille, että niissä on yleisesti kirosanoja vai onko tämä Lindgrenin oma juttu?

Mietin kirjaa lukiessani myös sitä, että onhan Ronja nyt aika raakaa luettavaa (tai kuunneltavaa) kovin pienille lukijoille. Monia voivat pelottaa Matiaksenmetsän pelottavat otukset, jotka uhkaavat vuodattaa sinusta veret ulos, Ronjan tunne siitä, että hänen isänsä on hyljännyt hänet tai kuolema, joka aika ajoin väijyy taka-alalla. Minua alakouluikäisenä ei varmaankaan olisi häirinnyt lukea Ronjaa, olinhan tuijotellut Kubrickin Hohtoa ja muita kauhuelokuvia varmaan 7-vuotiaasta saakka (enkä kasvanut kieroon). Mutta ajat taitavat nykyään olla erit ja lastenkirjatkin siistitympiä ja pumpulisempia?

Minkä ikäisen sinä luit Ronja, ryövärintyttären? Jos olet lukenut sen lapsena, järkyttikö kirjan kieli ja tapahtumat sinua? Järkyttääkö teksti vieläkin?

Kirjan viimeisillä sivuilla oli mielenkiintoinen lainaus Suomen Kuvalehden kirja-arvostelusta 11.12.1981: "Ronja on sekä kouluikäisen että alle kouluikäisen lapsen kirja, sopivan, muttei liian jännittävä, runollinen ja hauska yhtäaikaa." 

Jos sinulla on omia lapsia, niin minkä ikäisenä luit/lukisit heille kirjan tai annoit/antaisit heidän lukea sen itse? Sensuroisitko tekstiä, jos lukisit sitä lapsellesi? Mikä ylipäänsä on sopiva ikä Ronjalle vai riippuuko se lapsesta? Sopiiko kirja jo alle kouluikäiselle?

Ronja, ryövärintytär myös teatterilavalla Suomenlinnan kesäteatterissa 14.6.-27.8.2011!


Astrid Lindgren: Ronja, ryövärintytär (Ronja rövardotter, 1981)
Suom. Tuula Taanila, kuvitus Ilon Wiklund
WSOY 1994, 240 s.

15.7.2011

Kyselyn tulokset

Blogini oikeassa sivupalkissa ollut kysely Minkä näistä kirjoista luen ensimmäisenä? on nyt päättynyt ja äänet jakautuivat seuraavanlaisesti:

Astrid Lindgren: Ronja Ryövärintytär - 18 ääntä (41 %)
Anna Godbersen: Juoruja - 6 ääntä (14 %)
Riikka Pulkkinen: Totta - 10 ääntä (23 %)
L.M. Montgomery: Anna opettajana - 10 ääntä (23 %)

Ronja Ryövärintytär vei siis komeasti voiton ja se tulee olemaan seuraava kirja, jonka otan luettavakseni tänä viikonloppuna. Toisen sijan jakoivat Totta ja Anna opettajana ja hännille jäi Juoruja. Nämäkin kirjat tulen lähiaikoina lukemaan, joten ei siis huolta, jos oma suosikki ei tällä kertaa voittanut äänestystä.

Ääniä annettiin yhteensä 44 kappaletta, vau! Kiitos paljon kaikille kyselyyn vastanneille! Lisää kyselyitä luvassa tulevaisuudessa.

11.7.2011

Eric Chaline: Maailmanhistorian huonoimmat keksinnöt ja ihmiset niiden takana


Eric Chalinen teos Maailmanhistorian huonoimmat keksinnöt ja ihmiset niiden takana on jatkoa Stephen Weirin Maailmanhistorian huonoimmille päätöksille. Chaline on valinnut kirjaan 50 hänen mielestään huonointa keksintöä kautta aikojen ja näiden viidenkymmenen joukkoon mahtuu muun muassa korkokengät, pikaruoka, LSD, peruukki ja eugeniikka.

Keksintöjen ei ole välttämättä tarvinnut aiheuttaa tuhoa ihmiskunnassa tai kaataa valtakuntia päästäkseen tähän kirjaan. Karaokekin riittää. Kirjassa esiteltävät keksinnöt ovat hyvin monipuolisesta valittuja, sillä sivuilta löytyy niin sodankäynnin välineitä kuin aatteellisiakin keksintöjä.

Keksinnöt on järjestetty kronologiseen järjestykseen keksimishetkestä lähtien ja taustat sekä syyseuraus-suhteet kerrotaan asiantuntevasti. Chaline ei ole mikään huuhaa-kirjailija, vaan on opiskellut historiaa ja toimii nykyään tutkijana Lontoon South Bank -yliopistossa. Jokaisen artikkelin alussa kerrotaan ensin lyhyesti keksinnön viat (esimerkiksi "Ei päässyt piirustuspöytää pitemmälle" tai "Käytettiin pahantahtoisesti"), pääsyylliset, vaikutin ja aiheutettu vahinko. Kirja noudattaa siis samaa kaavaa kuin Maailmanhistorian huonoimmat päätökset.

Näitä keksintöjä lukiessani välillä mieleeni tuli ajatus, että onko tämä nyt muka niin huono keksintö. Kirjassa on artikkeli, jossa kerrotaan muun muassa minttukonvehtien, maissilastujen ja mikroaaltouunin keksimisestä. Huonoja keksintöjäkö? Kirjailija perustelee tätä valintaa sillä, että ne olivat sattumalta keksittyjä asioita. Mutta eihän se tee niistä millään tavalla huonoja! Minulle tuli sellainen tunne, että tämä artikkeli on täytynyt laittaa kirjaan vain sen vuoksi, kun kirjailija ei ole keksinyt enää muuta. Sen sijaan atomipommi, roskaposti ja virvoitusjuomat ovat niitä oikeasti huonoja keksintöjä ja ne kirjasta onneksi myös löytyvät.

Teoksesta ei jäänyt niin hyvä maku suuhun kuin Weirin huonoista päätöksistä kertovasta kirjasta, vaikka kyllä tämäkin pitää sisällään mielenkiintoisia ja ällöttäviä faktoja ihmiskunnan merkittävistä ja samalla huonoista keksinnöistä. Täytyy myös muistaa se, että lista on kirjailijan oma näkemys. 

 

Eric Chaline: Maailmanhistorian huonoimmat keksinnöt ja ihmiset niiden takana (History's Worst Inventions and the People Who Made Them, 2010)
Suom. Salla Korpela, Riikka Toivanen 
Schildts 2011, 256 s.

8.7.2011

Kyselyssä häikkää

En tiedä, kuinka moni ehti vastata edellisessä kirjoituksessani mainostamaani kyselyyn, mutta valitettavasti äänet menivät nyt hukkaan, sillä jouduin poistamaan koko kyselyn. Se ei toiminut, mistä lie sitten johtunut. Mutta ei ole hirveän yllättävää Bloggerilta. Tilalla on nyt sama kysely, mutta freepollkit.comin tuottamana. Kysely on voimassa ensi viikon perjantaihin klo 12.00 saakka!

Lukuisan ensimmäinen kysely + Top 10

Kuten huomaatte, on oikealle sivupalkkiin ilmestynyt blogini ensimmäinen kysely. Kysyn siis teiltä, että minkä näistä neljästä kirjasta lukisin ensimmäisenä: Astrid Lindgrenin Ronja Ryövärintytär, Anna Godbersenin Juoruja, Riikka Pulkkisen Totta vai kenties L.M. Montgomeryn Anna opettajana? Vastaamiseen on aikaa viikko ja sitten aloitan eniten ääniä keränneen kirjan lukemisen ellei mitään muuta ole kesken.

Ihan sattumalta vaihtoehdot ovat kaikki naiskirjailijoita ja sellaisia kirjoja, jotka minun on täytynyt lukea jo aika kauan aikaa. Mukana on kaksi kirjasarjan edustajaa, Huumaa-sarjan toinen osa Juoruja sekä Anna-sarjan neljäs osa Anna opettajana, kotimainen Totta sekä lastenkirjallisuutta edustava Ronja Ryövärintytär. Odotan innolla miten äänet alkavat jakaantua!

LISÄYS: En tiedä kuinka moni on ehtinyt kyselyyn vastata, mutta näyttää siltä, ettei se oikein suostu toimimaan. Poikaystäväni testivastasi siihen, joten ainakin yksi ääni siellä pitäisi näkyä, mutta minulle näyttää nollaa, niin sisäänkirjautuneena kuin -kirjautumattomana. Vai päivittääkö kysely itse itsensä jossain välissä? Kokemuksia kyselyiden toimimattomuudesta? Pitäisikö hankkia kysely Bloggerin ulkopuoliselta taholta?

Toinen asia tänään on hyvin monessa kirjablogissa kiertänyt Top 10 -haaste. Haaste on alunperin ollut kosmetiikkatuotteiden top 10 -lista, mutta muotoutui kirjabloggaajille sopivaksi top 10 -kirjoiksi. Suosikkikosmetiikatkin toki saa listata. Haastan mukaan kaikki, jotka eivät ole tätä vielä tehneet!

Kosmetiikka- ja kauneudenhoitotuotteet: 

1. IsaDora Build-Up Mascara Extra Volume 100 % WP -ripsiväri (kestää, kestää ja kestää)
2. Nivea Soft Body & Face Cream (kivalta tuoksuva Nivean perusvoide)
3. Lumene Cover Stick, 02 Natural Beige (juuri sopiva sävy vaalealle iholleni, peittää hyvin eikä valu tai suttaannu iholla)
4. Tigin hiustuotteet (vain positiivisia kokemuksia, jo pelkkä tuoksu houkuttelee)
5. Schwarzkopfin OSiS Session Finish Extreme Hold Hairspray (pitää tukan paikallaan tekemättä kypärää)
6. Nivea Beauté Stay Real Blush, Shades Of Rose (olen poskipunariippuvainen)
7. L'oréal Paris True Match Minerals -meikkivoide, sävy Golden Ivory (käytän harvoin meikkivoidetta, mutta kun käytän, on valintani tämä puuterimainen meikkivoide)
8. Derma V10 Cocoa Body Butter (herkullinen tuoksu)
9. Ripsentaivuttimet (ei mitään puhetta laittaa ripsaria ennen ripsien taivuttamista)
10. Natusan 24 Hour Moisture Hand Cream (toimiva käsivoide, auttoi erinomaisen hyvin toipumaan viime talvena vaivanneesta kädenselän ilmeisesti kuivuudesta johtuneesta ihottumasta)

Seuraavaksi sitten kirjat. Top 10 -lista ei ole missään erityisessä järjestyksessä ja perusteluina valinnoilleni on tämän hetken fiilis ja mieleenpainuneimmat lukukokemukseni. 

Kirjat:

1. John Irving: Garpin maailma
2. Cormac McCarthy: Tie
3. Audrey Niffenegger: Aikamatkustajan vaimo
4. Tove Jansson: Muumipapan urotyöt
5. Mary Ann Shaffer, Annie Barrows: Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville
6. L.M. Montgomery: Annan unelmavuodet
7. José Saramago: Kertomus sokeudesta
8. Joanne Harris: Herrasmiehiä ja huijareita
9. Mary S. Lovell: Mitfordin tytöt
10. Sylvia Plath: Lasikellon alla

Huh, vaikea lista, mutta siinäpä se nyt on.

6.7.2011

Tove Jansson: Muumit: Sarjakuvaklassikot III


Romaaniputken jälkeen täytyi ottaa lukuun hieman sarjakuvaa ja mikä voisikaan olla parempaa kuin Muumit! Tämä kolmas klassikkoalbumi sisältää sarjakuvat Muumipeikko rakastuu, Viidakkoelämää, Muumipeikko ja marsilaiset, Muumiperhe ja meri sekä Yhdistyselämää.

Sarjakuvat ovat alunperin julkaistu brittiläisessä iltapäivälehdessä The Evening News vuosina 1956 ja 1957. Albumin viidelle tarinalle yhteistä on se, että niissä jokaisessa eri hahmot huomaavat tulleensa kesytetyiksi muumien toimesta. Esimerkiksi Viidakkoelämässä Haisulin vapaaksi päästämät eläintarhan eläimet kesyyntyvät Muumiperheen käsittelyssä ja Muumiperhe ja meri -kertomuksessa majakkasaaren pieni kummitus ei onnistu pelottelemaan muumeja. Tarinoissa seikkaillaan niin kotoisassa ympäristössä (Muumiperhe ja meri) kuin oudoissa tilanteissakin (Muumipeikko ja marsilaiset).

Tähän mennessä olen pitänyt kaikista eniten Sarjakuvaklassikot II:sta. Tämänkin albumin tarinat ovat loistavia, mutta harmikseni olen viime aikoina katsonut muumianimaatiosarjan ne jaksot, joiden pohjana osa näistä kertomuksista on ollut. Siksi pidänkin tässä eniten Muumiperheestä ja merestä sekä Yhdistyselämästä, sillä niistä kertovia jaksoja (jos Yhdistyselämään viittaavaa jaksoa onkaan) en ole katsonut enkä lukenut Muumipappaa ja merta. 

Tove Janssonin piirustusjälkeä on jälleen ilo ihailla. Tässä albumissa kuvitus onkin hyvin monipuolista, sillä maisemat vaihtelevat ja tapaamme monta hassua hahmoa. 

Muumit - Sarjakuvaklassikot IV tulossa blogiini heinäkuun aikana! 


Tove Jansson: Muumit - Sarjakuvaklassikot III (Mumintrollet III, Mumintrollet IV, Mumintrollet V)
Suom. Anita Salmivuori ja Juhani Tolvanen 1990, tekstaus ja taitto Kirjasorvi/Antti Hulkkonen 2010, jälkisanat Sirke Happonen 2010
WSOY 2010, 105 s.

4.7.2011

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Harjukaupungin salakäytävät


Sain jokin aika sitten käsiini tämän valtavan määrän blogisuitsutuksia keränneen kirjan, Pasi Ilmari Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytävät. Sain kirjan juuri päätökseen ja pääni on aika pyörällä. Olen myös hämmentynyt, sillä en oikein osaa pukea ajatuksiani sanoiksi, mutta yritetään. Heti alkuun voin sanoa, että minä pidin kirjasta.

Olipa kerran jyväskyläläinen kustantaja ja kirkkovaltuutettu Olli Suominen. Aivan tavallinen perheenisä, jolla on tapana hukata sateenvarjojaan. Ollin arkinen parisuhde saa kolauksen, kun hän tapaa Facebookissa lapsuudenrakastettunsa Kerttu Karan. Kerttu on kirjoittanut Elokuvallisen elämänoppaan, josta on tullut hitti niin Suomessa kuin ulkomailla. Kaikki haluavat olla nyt cinemaattisia! Seuraavaksi Kerttu aikoo kirjoittaa oppaan Jyväskylästä ja haluaa tavata Ollin. Muistot lapsuudesta ja siitä mitä tapahtui kesän viimeisenä päivänä valtaavat Ollin ajatukset ja vievät hänet synkkiin harjukaupungin salakäytäviin.

Kirjan avain on sen juoni, joten enempää en aio kertoa. Se täytyy jokaisen kohdata itse. 

Jos Harjukaupungin salakäytävät täytyy jotenkin genrettää, on se maagista realismia. En ole tähän tyylilajiin kovin usein törmännyt lukemissani kirjoissa eikä nytkään tullut sellaista tunnetta, että haluan tätä lisää, äkkiä varaamaan kaikki kirjaston maagisella realismilla tagatut kirjat! Maaginen realismi vain kuuluu Harjukaupungin salakäytäviin ja sillä siisti. Mutta olipa kuitenkin hyvä, että tutustuin siihen juuri tämän kirjan avulla.

Kirjan alkupuolen ajan (suunnilleen ennen kuin Kerttu saapuu Jyväskylään) mietin, että mitäköhän tästä nyt tulee. Kertooko tämä nyt vain maksalaatikosta ja keski-iän kriisistä? Vihdoin kirja kuitenkin imaisi minut mukaansa lapsuuden kesiin ja keski-iän tunnekuohuihin. Asioita, menneisyyttä ja tulevia tapahtumia, valotetaan hitaasti ja varovaisesti lukijan jännitystä pitkittäen. Samalla tapahtuu kaikkea hyvin outoa, sellaista mikä ei kuulu päivänvaloon. Välillä ajattelin, että voiko tämä pitää paikkansa? Onko tämä totta?

Pidän Harjukaupungin salakäytävissä kaikesta muusta paitsi hitaasta (jopa tylsästä) alusta ja paikoitellen ärsyttävyyden rimaa hipovista henkilöistä. Erityisesti Kerttu on teennäisyydessään ja elokuvallisuudessaan välillä ärsyttävä, kunnes kirjan loppu antaa hänelle hieman anteeksi. Lisäksi kirjasta saisi vielä enemmän irti, jos tuntisin yhtään Jyväskylää tai klassikkoelokuvia. Mutta en tunne.

Lopusta puheenollen, Harjukaupungin salakäytäviin on painettu kaksi erilaista loppua. Ottaessasi kirjan käsiisi, et vielä tiedä kumpi loppu kirjassa on. Minulle osui rouge - onneksi. Pidin nimittäin siitä paljon, paljon enemmän kuin blancista, jonka kävin lukemassa Atenan sivuilta. Rouge on minusta cinemaattisempi.

En nyt linkitä muita kirjan lukeneita, sillä heitä on niin paljon. Mutta Google osaa löytää Jääskeläisen faneja varmasti kymmenittäin! 

 

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Harjukaupungin salakäytävät 
Atena 2010, 375 s.