25.6.2011

Tove Jansson: Vaarallinen juhannus


Onnistuin kuin onnistuinkin ajoittamaan Vaarallisen juhannuksen lukemisen juuri juhannukseen! Kirja sopi täydellisesti tähän juhlaan. Sää vieläpä käyttäytyi samaan malliin kuin kirjassa: Puolivälissä tarinaa sataa vettä ja on harmaata, täälläkin oli harmaata, kuin kohta sataisi vettä. Tarinan loppuessa Muumilaaksossa paistaa aurinko ja myös täällä sää alkoi kirkastua. Se teki kirjan lukemisesta entistä kiehtovampaa.

Vaarallinen juhannus alkaa siitä, kun Muumilaaksoa lähellä sijaitseva tulivuori alkaa purkautua. Muumit eivät kuitenkaan ole huolissaan, mitä nyt taivaalta sateleva tuhka harmittaa Muumimammaa, sillä se sotkee kuivumaan ripustetut vaatteet ("Tulta syöksevät vuoret ovat sitten harmillisia."). Mutta ei aikaakaan kun tulivuori aiheuttaa maanjäristyksen ja vedenpaisumuksen. Muumiperhe joutuu lopulta kipuamaan talonsa katolle, sillä vesi nousee niin korkealle.

Onneksi ohi lipuu outo rakennus, johon Muumiperhe kahden uuden ystävänsä, Miskan ja Homssun, kanssa pelastautuu. Rakennuksessa alkaa tapahtua kummia ja osoittautuu, että se on teatteri. Matkan varrella tavataan paljon erilaisia hahmoja (muun muassa siivoja Emma, hemulipoliisi ja Vilijaana), törmätään Nuuskamuikkuseen ja kadotetaan Niiskuneiti ja Muumipeikko. Vaarallinen juhannus huipentuu lopulta juhannusyön ihmeelliseen teatteriesitykseen.

Tämä on yksi parhaimpia lukemiani Muumi-kirjoja. Suurimmassa osassa lukemistani kirjoista seikkaillaan tutussa Muumilaaksossa, mutta Muumipapan urotöiden (joka on edelleen suosikkini) ohella Vaarallisessa juhannuksessa ollaan muualla, jossain kauempana, mutta ei silti kovin kaukana Muumilaaksosta. Teatteriaihe on myös kivan erilaista Muumia.

Olen nyt lukenut kuusi Muumi-romaania kahdeksasta. Jäljellä ovat enää Näkymätön lapsi (omassa hyllyssä) ja Muumipappa ja meri (lainattava kirjastosta tai hankittava muualta). Mitä teen kun ne loppuvat? En halua ajatellakaan! 


Tove Jansson: Vaarallinen juhannus (Farlig midsommar, 1957)
Suom. Laila Järvinen
WSOY 2009, 140 s.

6 kommenttia :

  1. Vaarallinen juhannus on lapsesta asti ollut suosikkini muumitarinoista. En edes tiedä, lukiko joku sen minulle vai olenko kuunnellut kasetilta (siihen aikaan ei vielä muumeja telkkarista näkynyt tietenkään), mutta sen muistan, miten kovasti olisin halunnut olla muumiperheen mukana tutkimassa kelluvan teatterin rekvisiittavarastoa :)

    VastaaPoista
  2. Komppaan Maijaa.
    Tämä on ollut minunkin suosikkini niin kauan kuin muistan, ja olin ikionnellinen kun sain kirjan itselleni.

    VastaaPoista
  3. Vau, onnistuit säästämään tätä juhannukseksi! :) Tämä on yksi minun muumilemppareistani, mutta minulle ei silti ole Taikatalven voittanutta.

    VastaaPoista
  4. Vaarallinen juhannus tuntuu tosiaan olevan monen suosikki muumeista! Aivan älyttömän ihana tämä onkin, mutta ensimmäinen lukemani muumi, Muumipapan urotyöt, on edelleen se rakkain minulle :--)

    VastaaPoista
  5. Minullekin Muumipapan urotyöt on paras, mutta tämä hyvä kakkonen. :) Hauska, että meillä on yhteiset suosikit. Aika monen mielestä Taikatalvi on paras, mutta minä pidin siitä ainakin teininä vähiten, joskin voi olla, että osaisin arvostaa sitä nyt melkein 20 vuotta myöhemmin enemmän.

    VastaaPoista
  6. Karoliina, minä olen myös niitä, jotka pitävät paljon Taikatalvesta, mutta ehei, ei se ole Muumipapan urotöitä sekään voittanut :--) Minä pidän vähiten (tähän mennessä luetuista) Muumilaakson marraskuusta. Mielestäni kai muumeissa pitää olla muumeja ja seikkailua!

    VastaaPoista