Miina Supinen: Liha tottelee kuria


Minua kiinnostaa kamalasti lukea Miina Supisen Apatosauruksen maa -novellikokoelma (vaiko lyhytproosakokoelma?), mutta käsiini päätyi ensin hänen esikoisromaaninsa Liha tottelee kuria. Kirjaa on kutsuttu hauskaksi ja sillä perusteella sen lainasinkin kirjastosta. Hauska se paikoin onkin, kuitenkin enemmän tragikoominen, mutta sekin huumorinlaji uppoaa minuun.

Liha tottelee kuria kertoo varakkaasta ja päällisin puolin normaalista Silolan perheestä, jossa jokaisella kuitenkin on jotain salattavaa ja luurankoja kaapissaan. Mitä tapahtui muutamien vuosien takaisella sukellusmatkalla? Kenellä bodaaminen menee yli? Kuka harrastaa S/M-leikkejä? Kuka pissaa joka päivä päiväkodin lattialle? Lopulta kaikki räjähtää käsiin perheen isän 50-vuotisjuhlissa.

Supisen kieli on hauskaa ja nokkelaa. En ole niin perehtynyt suomalaiseen kirjallisuuteen, etten tiedä kehen Supista voisi verrata vai onko hän ainoaa laatuaan? Minuun kuitenkin puri. Kirjan henkilöistä on tehty aika äärimmilleen vedettyjä (joka kuuluu tämän tyyppiseen kirjallisuuteen), mutta silti inhimillisiä. Moni varmasti tunnistaa hahmojen piirteistä itsensä.

"Hän ajatteli Kain ääntä, kun lelu oli pelästyttänyt. Hän ajatteli Kain hikistä ihoa. Hikisyys ei ollut millään tavalla haitannut, kun Kai nussi häntä rajusti ja piittaamattomasti, mutta nyt Astra ajatteli sitä punastuen. Ja Kain asunto. Linoleumia. Kuinka paholaismaista on muovilattia? Siwassa myytävää partavettä. Kuinka demonista on Siwassa myytävä partavesi? Purjeveneaiheinen taulu. Haloo! Purjeveneaiheinen taulu on merkki joko säälittävyydestä tai sympaattisuudesta.
Ja mitä Kai oli tehnyt, miltä Astra näyttänyt, miltä Kai oli näyttänyt, missä on perhonen kun on jossakin eteisen lattialla pyllistelemässä pelkissä saappaissa ja toinen katselee ihan suoraan ties mihin persereikään tai läskipoimuun tai finniin?"

Odotan kuitenkin enemmän Apatosauruksen maalta. Onko se teidän mielestänne parempi? 

Kirjasta on kirjoittanut moni muukin, mutta viime aikoina ainakin Katri, Luru ja Zephyr. 


Miina Supinen: Liha tottelee kuria 
WSOY 2007, 336 s.

Tunnisteet: , , , , ,