8.4.2011

Day 8: Most overrated book

Tähän onkin jo helpompi vastata mitä eilisen kohtaan. Yksi yliarvostetuimmista kirjoista on mielestäni J.D. Salingerin Sieppari ruispellossa. Ymmärrän kyllä kirjan suosion ja siitä aiheutuneen kohun - silloin 50-60-luvuilla. Nykyaikana se ei enää toimi, en osannut samaistua päähenkilöön tai kuvitella sen ajan miljöötä, vaikka monen muun vanhemman kirjan suhteen osaankin. Ehkä vika onkin minussa lukijana kuin missään muussa, mene ja tiedä. En siltikään ihastunut saatika ymmärtänyt.

Voisin varovaisesti sanoa, että Siepparin hehkutuksessa on (joidenkin lukijoiden osalta) samaa vikaa kuin vaikkapa Deborah Spungenin Nancy-kirjan hehkutuksessa. Molempia kirjoja pidetään cooleina vääristä syystä. Nancya sen vuoksi, että Nancyn ja Sidin traagista tarinaa ihannoidaan ja tyttöystävänsä tappanutta Sidiä pidetään lähes tulkoon jumalana, vaikka olikin vain epämusikaalinen ja huumeista sekaisin ollut nuori mies. Siepparia pidetään coolina, sillä kirjan väitetään innoittaneen monia rikollisia toimissaan ja murhaajathan toki ovat siistejä jamppoja. Mutta semmoistahan se on, erityisesti nuorison keskuudessa, ja myönnän itsekin teini-ikäisenä syyllistyneeni ensimmäiseen kohtaan. :--)

Ehkä ymmärtäisin Siepparin ruispellossa paremmin, jos olisin lukenut sen heti tuoreeltaan vuonna 1951 (tai 1961, jolloin se suomennettiin ensimmäisen kerran)?

12 kommenttia :

  1. Arvasin! Itse en tosin kykene noin fiksuun analyysiin. Kykenen vain sanomaan, että se on surkea. Piste.

    VastaaPoista
  2. Parasta kirjablogeissa on lukukokemusten jako - ja niiden erilaisuus!
    Olen nimittäin lukenut Nancyn ihan eri tavalla. Minusta Sid oli säälittävä manipuloija. Nancy sairas skitsofreenikko. Heidän tarinassaan ei ole mitään ihannoitavaa. Luin sen (olin teini silloin) lähinnä äidin hätähuutona ja tietyllä tapaa myös äidin anteeksipyyntönä sille, ettei voinut pelastaa Nancya.

    VastaaPoista
  3. Janninna, hih! En tiedä onko "analyysini" fiksua, voimakas mielipide taitaa tämäkin vain olla :D

    Hanna M., totta puhut! Olen nykyään samaa mieltä kanssasi (teininä en olisi ollut. olisinko muutenkaan tuolloin ollut kenenkään kanssa samaa mieltä mistään, tuskinpa :D) Sidistä ja Nancysta ja heidän tarinastaan. Äiti-näkökulma on minusta myös Nancyn oleellisin seikka.

    VastaaPoista
  4. Minullekaan Sieppari ruispellossa ei ole auennut, ja voisin hyvinkin mainita sen omana yliarvostetuimpana kirjana :-). Kuitenkin sen klassikkoainekset näen ehkä enempi sen muodon kautta. Muoto ei kylläkään ole minun mieleeni. En onnistu nauttimaan päähenkilön maailmasta millään tavalla.

    Nancyn olen lukenut teininä. Minulle se on ollut aina iso Kirja. Vaikka olenkin entinen Sex Pistols -fani, en ihannoi enkä ole ihannoinut Sidiä sellaisenaan, mutta onhan Nancy Sidin tähden kulttikirja, sille ei voi mitään. Se on tärkeä pala punkhistoriaa, olivatpa Sidin (niin kuin monen muunkin punkkarin) musikaaliset avut mitä tahansa :-). Minun mielestäni kirjaa ei pidetä coolina vääristä syistä. Itse olen mm. Nancyn tähden pysynyt kaukana huumeista. Nancyssa on noita muitakin ulottuvuuksia, joita Hanna M. mainitsi.

    Klassikot ovat klassikoita, mutta ei niistä kaikista tarvitse pitää. Parasta on, että kirjoissa on mistä valita!

    VastaaPoista
  5. Nancy oli oman nuoruuteni muotikirja. Muistan, miten lukioikäisenä _kaikki_ tytöt (ja nimenomaan tytöt) lukivat kirjan, miten puhuimme siitä ja kuinka sitten muutama vuosi lukion jälkeen pohdimme, onko Courtney Love uusi Nancy Spungen. Vaikka kirja oli iso osa nuoruuttani, olen siinä mielessä kanssasi samaa mieltä, että kirja on jossain määrin yliarvostettu. Itse mietin sitä lähinnä siltä kantilta, että mikä oli Deborah Spungenin motiivi kirjoittaa tällainen kirja omasta tyttärestään etenkin, kun hän taisi kuvailla lapsensa puolipsykopaatiksi jo lapsena (muistelen ainakin kirjassa olleen pitkän kuvauksen siitä, kuinka pikku-Nancy sai raivokohtauksen värityskirjasta ja myöhemmin yritti hakata äitiään vasaralla). Raha? Maine? Surutyö? Toivottavasti viimeinen vaihtoehto. Haluan uskoa Hanna M:n ajatukseen kirjasta äidin surutyönä, mutta silti en voi olla miettimättä noita muitakin vaihtoehtoja.

    VastaaPoista
  6. Minä itse asiassa odotinkin, että tämä ilmestynee useampaankin blogiin. Mietin tätä itse asiassa eilen aliarvostetuimman listalle, miettien siis ihan kirjablogaajia. Minä kun oikeasti rakastin kirjaa; lähinnä sen maailman ja kielen vuoksi, en siksi että niin moni rikollinen on sitä kirjaa fanittanut. (En edelleekään tajua, miksi se on niissä piireissä kulttisuosiossa.) Ja tunnun todellakin olevani mielipiteineni lähes yksin. :D

    VastaaPoista
  7. Paula, kiva lukea toisenlainenkin mielipide Nancystä ja ihan siis aikuisen suusta! Hyvä myös tietää, ettet ole ottanut kirjaa sillä tavalla coolina, että se olisi johtanut ikäviin juttuihin, esimerkiksi niihin huumeisiin. Kirja varmaan toimiikin paremmin varoittavana esimerkkinä. Mutta henkilöihannointi kirjan sivutuotteena on minusta karmaisevaa.

    Katja, hyvä huomio! Minäkin toivon äidin motiivin olleen se surutyö, mutta melko paljon rahaa on nainen varmasti tehnyt kirjallaan... Se on kova houkutin.

    Riina, luulen, että löytyy paljon kaltaisiasi, TUNNUSTAKAA! Tuntuu, että Sieppari jakaa lukijansa jyrkästi kahteen eri leiriin; joko siitä tykätään hirveästi tai inhotaan syvästi :--D Okei, en mä sitä inhoa syvästi, mutta en pidäkään. Juuri tuon kahden leirin vuoksi tämä kirja olisi sopinut hyvin myös eilisen tehtävänannon kohdalle, olet niin oikeassa siinä!

    VastaaPoista
  8. Mielestäni Sieppari ruispellossa oli tavattoman tylsä. Vähän sama kuin Nancykin. Kyllä sen nyt nuorena luki, mutta en tosiaankaan tajunnut miksi siitä kohuttiin niin paljon. Enkä kyllä tajua vieläkään.

    VastaaPoista
  9. Saksassa ilmestynyttä Aksolotli-kirjaa pidetään joissain piireissä uutena Siepparina. Luin kyseisen kirjan, jossa päähenkilö oli aivan yhtä ärsyttävä asennevammainen teini kuin Sieppari vuosikymmeniä aikaisemmin. Ainoa ero oli vain se, että nyt seikkailtiin huumehöyryisessä Berliinissä. Lasten käytöksen takana oli kuitenkin samat tragediat.

    Luin Nancyn yläasteella - siis noin 10 vuotta sitten. Se on edelleen yksi mielenkiintoisimmista kirjoista, jonka olen lukenut. Nancy näyttää lukijalle täysin erilaisen maailman kuin mihin tyttö Suomesta on tottunut pienissä piireissään. En ihannoinut Nancya tai Sidiä, mutta koin heidän tarinansa kiinnostavana. Ehkä teininä oli tärkeää lukea mahdollisimman erilaisista kohtaloista. Huumekirjoihin en ole tuon jälkeen oikein jaksanut tarttua. Ehkä Nancy kertoi kaiken tarvittavan.

    VastaaPoista
  10. Katri, nuorena Nancy kiinnosti ja kiehtoi minua tavattomasti, mutta en ymmärrä sitä enää myöskään.

    Sonja, Aksolotli on kiinnostanut minua sen vuoksi, kun sen kirjoittaja on niin nuori. Mutta en tiedä uskallanko lukea sitä enää tämän jälkeen :D Ja jep, huumekirjat eivät jaksa enää kiehto minuakaan. Teininä taisin saada niistä yliannostuksen (heh).

    VastaaPoista
  11. Huhhuh, itse kuulun ihan eri leiriin. Mielestäni Sieppari on yhä pelottavan ajankohtainen ja päähenkilö kaikkea muuta kuin ärsyttävä. Kerronta on luontevaa ja uskottavaa, Holden on tajuttoman sympaattinen. Kirjan monitulkintaisuus kiehtoo myös.

    VastaaPoista
  12. Noora, taas huomaa, että kirja jakaa ihmiset lähes tyystin kahteen eri leiriin! Sellaisia kirjoja ei varmasti ole niin paljoa. Hyvä, että sinä olet saanut siitä paljon irti :--)

    VastaaPoista