30.4.2011

J. Donald Hughes: Maailman ympäristöhistoria


En ole koskaan ollut kovin tietoinen ympäristöhistorian asioista. Minusta ympäristöhistoria kuulosti aluksi aika luotaantyöntävältä ja tylsältä historian osa-alueelta, mutta kirja on sen verran mukavasti ja selkokielisesti kirjoitettu, että sitä oli miellyttävä lukea. Opin lisää aiheesta, mikä on tietysti tietokirjoja lukiessa hyvä asia! Oppiminen oli myös hyvä juttu siksi, koska Maailman ympäristöhistoria on tämän kevään pääsykoekirja Oulun yliopistoon historiatieteitä opiskelemaan pyrkiville eli minulle sekä monelle muulle. Nyt olen siis lukenut kirjan kokonaisuudessaan läpi ja seuraava askel on kirjoittaa siitä mahdollisimman tiivis mutta asiapitoinen tiivistelmä eli varsinaisesti opetella ja oppia asiat.

Kirja on jaettu kymmeneen eri päälukuun. Ensimmäinen on johdanto, jossa on muun muassa selvennetty eri käsitteitä ja kerrottu mitä ympäristöhistoria varsinaisesti tarkoittaa. Viimeinen luku puolestaan on loppuyhteenveto. Väliin jäävät siis kahdeksan lukua, joissa ruoditaan yleisellä tasolla ja paikkaesimerkein sen aikakauden ympäristöasioita: miten ihminen on vaikuttanut ympäristöönsä, mitä seurauksia sillä on ollut, mitä mahdollisia katastrofeja on näistä toimista seurannut. Hughes korostaakin kirjassaan ihmisen osuutta ympäristökatastrofeissa ja ekosysteemien tuhoutumisissa ja muuntumisissa (yleensä huonompaan suuntaan).

Kuten edellä sanoin, selkokielisyys on suuri apu tämän kirjan läpi lukemisessa. Vaikeita käsitteitä ei ole ja jos onkin, ne aina selvennetään. Lauserakenteetkin ovat selkeitä. Kirjassa on sivuja 366 (vähennettynä viitteet, tekijän kiitokset, suomentajan huomautus ja hakemisto, jotka nostavat kirjan sivumäärän 444:ään) ja kuten ajatella saattaa, sellaiseen sivumäärään ei koko globaalin tason ympäristöhistoria mahdu. Hughes on kuitenkin onnistunut kiitettävästi tiivistämään tärkeimmät asiat ja nostamaan esiin merkittävimmät maapallomme alueet ympäristöhistorian kannalta. Kirja etenee kronologisesti, aina esihistoriasta 2000-luvulle saakka, katsotaanpa hieman tulevaisuuteenkin, ja siinä tarkastellaan niin mayakulttuurin tuhoa, Rooman rappioon johtaneita syitä, Galápagossaarien ekosysteemiä kuin Tšernobylin jälkivaikutuksiakin. Esimerkkejä siis riittää ympäri maapalloa.

Suosittelen Maailman ympäristöhistoriaa kaikille historiasta ja/tai ympäristöstään kiinnostuneille ihmisille. Jotta ympäristöasioita voisi nykyajan ihminen täysin ymmärtää, on syytä tietää asioiden taustat ja mistä tähän tilanteeseen on tultu. Tämä kirja on siihen tarkoitukseen vallan sopivan tiivis tietopaketti.

✩✩✩✩

J. Donald Hughes: Maailman ympäristöhistoria (An Environmental History of the World: Humankind's Changing Role in the Community of Life, 2001)
Suom. Jyrki Vainonen
Vastapaino 2008, 444 s.

Day 30: Your favourite book of all time

Vain yhtä suosikkikirjaani on vaikea sanoa, mutta korkeimmalle sijalle yltää ehkä John Irvingin Garpin maailma. Muita suosikkejani ovat suurin osa jo tässä haasteessakin vilahdelleet Cormac McCarthyn Tie, José Saramagon Kertomus sokeudesta, Audrey Niffeneggerin Aikamatkustajan vaimo, Joanne Harrisin Herrasmiehiä ja huijareita, Sylvia Plathin Lasikellon alla ja Tove Janssonin Muumipapan urotyöt.

Nyt on huhtikuun haasteurakka saanut päätöksensä ja on ihan hyvä, että loppui juuri nyt eikä vasta toisen kuukauden päästä. Haastetta oli mukava täyttää ja kykenin jopa tekemään sitä joka päivä! Hauskaa oli kurkkia myös muiden vastauksia. Täältä voit lisäksi käydä katsomassa haasteen kokonaisuudessaan, linkityksineen kaikkineen. 

Tämän jälkeen tulossa vielä yksi kirja-arvio ja sitten vapun viettoon ihan kotisohvalle. Hauskaa vappua kanssabloggaajille, lukijoille ja tänne muuten vain lukemaan eksyville!

29.4.2011

Day 29: A book everyone hated but you liked

Mahdoton tehtävä kirjaimellisesti nimetä sellaista kirjaa, josta minä pidin, mutta kaikki muut eivät. Pointti tuli kuitenkin selväksi. Kirja, josta pidin ja jota usea on arvostellut kovinkin ottein, on Dan Brownin Da Vinci -koodi. Kirja ei kuulu lähellekään suosikkikirjojeni joukkoon eikä se ole minusta todellakaan mikään taideteos eikä sillä ole mitään syvällistä annettavaa, mutta kirja yksinkertaisesti viihdytti minua. Ehkä jotkut muut ovat ottaneet sen liian tosissaan, lukeneet sitä kulmat kurtussa, pystymättä ottamaan sitä "aivot narikkaan"-viihteenä?

28.4.2011

The Versatile Blogger!



Kiitos Katrille La petite lectriceen tästä ilahduttavasta tunnustuksesta! Nätin palkinnon lisäksi tunnustukseen kuuluu kertoa itsestään seitsemän asiaa:

1. En ole tähän astisen elämäni aikana matkustanut Ruotsia (Haaparanta, Tukholma, Uppsala) kauemmas. Muualla Euroopassa matkustaminen kyllä kiehtoisi!

2. Omistan suuren ja joskus näkyvän syntymämerkin. Se on keskellä otsaani :--D Se on epämääräisen muotoinen haalean punainen läiskä, joka välillä näkyy selvemmin (esimerkiksi kun olen itkenyt) ja välillä ei melkein ollenkaan. Vaikkei se elämääni häiritsekään, tykkään silti pitää otsatukkaa peittämässä sitä (ja korkeaa otsaani).

3. En osaa uida ja luultavastikin sen takia pelkään vettä. Minua ei saisi helpolla esimerkiksi soutuveneeseen. Meri on kiehtova ja kaunis asia, mutta silti pelottava.

4. Lempituoksujani ovat vasta leikattu ruoho, meri (olen aina asunut rannikkokaupungeissa) ja CK One (niin miesten kuin naistenkin versiona).

5. Minulla ei ole tatuointeja, mutta haluaisin kylkeeni suuren ja värikkään laivan.

6. En näe enneunia, mutta erään unikokemukseni haluan jakaa täällä. Näin unta, jossa hiihdin latua pitkin. Oikealla puolellani näkyi välillä peltoa, välillä metsää, vasemmalla puolellani oli tie. Oli talvi. Näin sitten jonkun ohittavan minut tietä pitkin pyörän selässä. Sitten heräsin ja kerroin unestani poikaystävälleni. Hän hämmästyi sen kuullessaan, sillä hän oli nähnyt täysin samanlaista unta, mutta oli siinä ollut se pyöräilijä ja nähnyt jonkun hiihtävän. Maisema ja talvi ja kaikki olivat samoja. Tulee yhä edelleen aika kummallinen olo kun muistelen tuota tapausta!

7. Cillian Murphy on mielestäni yksi komeimmista näyttelijöistä päällä maan!


Jaan tunnustuksen eteenpäin seuraaville kolmelle ihanalle bloggaajalle: 

Lukuhetkien Sonjalle
Tarinauttisen hämärän hetket -blogin Elma Ilonalle
Lumiomenan Katjalle

Day 28: Favourite title

Ihania kirjojen nimiä on maailmassa niin paljon, että tästäkin kirjoituksesta tulisi kilometrien pituinen, ellen jotenkin karsisi tai rajoittaisi nimiä jollain tavalla! Rajoitan siis nimet vain niihin kirjoihin, jotka olen lukenut tai jotka löytyvät omasta hyllystäni: 

Cormac McCarthy: Tie
Essi Tammimaa: Paljain käsin
Leena Parkkinen: Sinun jälkeesi, Max
David Mitchell: Pilvikartasto
Sara Gruen: Vettä elefanteille
Janet Fitch: Valkoinen oleanteri
Sylvia Plath: Lasikellon alla
Erlend Loe: Supernaiivi
Sofi Oksanen: Stalinin lehmät
Donna Tartt: Jumalat juhlivat öisin
Joanne Harris: Herrasmiehiä ja huijareita
Tiina Raevaara: Eräänä päivänä tyhjä taivas
Claudie Gallay: Rakkaus on saari
Johanna Adorján: Rakkaudessa erottamattomat

En ala sen kummemmin erittelemään ja perustelemaan valintojani, sillä niitä on niin paljon! :--) Nämä nimet vain joko kuulostavat ihanilta, sopivat kirjan tarinaan, ovat hauskoja, erikoisia tai soljuvat kauniisti suussa.

27.4.2011

L.M. Montgomery: Annan unelmavuodet


Voi, olisin voinut jatkaa tämän herkkupalan lukemista melkein ikuisuuksiin saakka! Tällä hetkellä fiilikseni on se, että tämä kolmas Anna-kirja on ehkä paras lukemistani Annoista. Älä jatka tämän arvion lukemista, jos et ole vielä lukenut tätä kirjaa ja/tai olet aikeissa tämän vielä lukea, sillä arvio saattaa sisältää spoilaamista.

Kirjan nimi, Annan unelmavuodet, viittaa Annan opiskeluvuosiin Kingsportissa Redmondin korkeakoulussa ja siellä tapahtuviin kommelluksiin. Anna on opiskelemaan lähtiessään 18-vuotias ja kirja päättyy opiskelujenkin päättymiseen, jolloin Anna on jo 22-vuotias eli samanikäinen kuin minä. 

Anna ei lähde opiskelemaan aivan ypöyksin, sillä korkeakouluun tulevat opiskelemaan myös Annan ystävät Gilbert Blythe, Charlie Sloane, Priscilla Grant ja Stella Maynard (joka tosin aloittaa koulun myöhemmin kuin muut). Tytöt tutustuvat koulussa uuteen ystäväänsä, Philippa Gordoniin, joka vaikuttaa lukijasta ensin hyvin ylimieliseltä ja turhamaiselta tytöltä. Philippa nimittäin myöntää ihan avoimesti, että nimenomaan hänen kauneutensa vuoksi hänellä riittää kosijoita jonoksi asti! Lopulta lukijalle käy kuitenkin selväksi, että Philippa on hyvin sydämellinen tyttö. Tämä tiivis tyttöporukka (Anna, Priscilla, Philippa ja Stella) muuttaa pian täysihoitolasta omaan vuokrataloonsa, somaan Karoliinan majaan.

Tämä kirja on nimenomaan se Anna-kirja, jossa Anna aikuistuu ja joutuu jättämään lapsuutensa taakseen. Se tekee välillä kipeää, erityisesti silloin kun muut ympärillä löytävät kumppanin, avioituvat ja saavat lapsia. Aikuisuus on koetuksella myös tuttujen ihmisten sairastumisten ja jopa kuolemantapausten vuoksi. 

Mutta riittää sitä Annallakin säpinää. Häntä kositaan useamman kerran ja hän jopa tapailee kahden vuoden ajan rikasta ja komeaa Royal Gardneria. Kuten arvata saattaa, Roy lopulta kosii Annaa, mutta Anna yllättäen vastaa kieltävästi. Tytön tunteet ovat aivan sekaisin, mutta pikku hiljaa hän tajuaa, ketä hän oikeasti rakastaa: Gilbertiä. Poikaa, joka on aina rakastanut Annaa. Sitä raukkaa, joka jo kerran sai Annalta rukkaset.

Annan unelmavuodet tarjoaa paljon mielenkiintoisia sivuhenkilöitä: opiskelijakollegat, Annan kotiväki Avonleassa, Janet (johon Anna tutustuu asuessaan hänen vuokralaisenaan eräänä kesänä työskennellessään opettajana), Spoffordin neidit ja monet muut. Tämä kirja poikkeaa edellisistä kirjoista siinä, että tapahtumat eivät sijoitu enää pelkästään Prinssi Edwardin saarelle. Uusi ympäristö on virkistävä.

Lisäksi Annan unelmavuodet on selkeä käännekohta Annan elämässä. Annasta on nyt virallisesti tullut aikuinen. Onneksi vanha kunnon romanttinen Anna on silti olemassa!


L.M. Montgomery: Annan unelmavuodet (Anne of the Island, 1915)
Suom. Toini Kaliman 
WSOY 2008, 226 s.

Day 27: The most surprising plot twist or ending

Suosikkikirjoihini lukeutuva Joanne Harrisin Herrasmiehiä ja huijareita onnistui yllättämään minut loppuratkaisullaan. En todellakaan nähnyt sen tulevan! Mutta ei siitä sen enempää, jotta ne, jotka eivät ole kirjaa vielä lukeneet saavat yllättyä :--)

26.4.2011

Day 26: A book that changed your opinion about something

Olen tämän blogini aikana lukenut enemmän suomalaista kirjallisuutta kuin koskaan vuoden tai edes kahdenkaan vuoden aikana. Olen lukenut kymmenen suomalaista romaania, Janssonin Muumit mukaan luettuina, ja se on minulle paljon se! Muumit eivät vielä sillä tavalla avanneet silmiäni (ja nehän ovat muutenkin alunperin ruotsinkielisiä, jos nyt nipotetaan), mutta aukeaminen lähti liikkeelle erinomaisesta Leena Parkkisen Sinun jälkeesi, Maxista ja sittemmin silmäni ovat koko ajan avautuneet enemmän ja enemmän. Mielipiteeni suomalaisesta kirjallisuudesta on radikaalisti siis muuttunut ja kiitos taitaa eniten kuulua edellä mainitulle Parkkisen kirjalle. Sen jälkeen uskalsin tarttua muihinkin suomalaisiin teoksiin.

No, ei tietenkään kaikki suomalainen kirjallisuus ole hyvää, minä olen vain sattunut valitsemaan niitä oikeasti todella hyviä kirjoja. Mutta vanha suomalainen kirjallisuus on yhä melko pimeä osa-alue ja en tiedä tohtiiko sinne mennä. Seitsemän veljestä voin nimittäin aivan hyvillä mielin jättää lukemattakin, sillä postmoderni kirjallisuus viehättää minua enemmän niin suomalaisen kuin ulkomaalaisenkin kirjallisuuden osalta.

25.4.2011

Day 25: A character who you can relate to the most

Viime päivät ovat olleet helppoja tämän haasteen osalta, mutta nyt kyllä meni jälleen miettimiseksi. En tiedä olenko vielä löytänyt sellaista fiktiivistä henkilöä, johon olisin voinut samaistua ihan kunnolla. Eipä ainakaan tule mieleeni. Mutta jotain edes hieman samaistuttavia? No, Iida Rauman Katomisten kirjan päähenkilön kanssa tunsin jossain määrin yhteyttä. Sama ikäluokka ja osittain samat ajatukset vaikuttivat siinä paljon. Tunnen tällä hetkellä jonkin verran yhteyttä myös L.M. Montgomeryn Annaan, sillä luen paraikaa Annan unelmavuosia, jossa Anna on parikymppinen ja jo järkevöitynyt opiskelija. Minussa ja Annassa lapsena ei kyllä juuri mitään samaa ole, mutta Annan vanhetessa olen löytänyt meistä yhteisiä piirteitä.

24.4.2011

Day 24: A book that you wish more people would’ve read

Aiemmin mainitsemani, ehkä hieman aliarvostettu tai ainakin unohdettu kirja, sopii myös tälle päivälle: Thomas Keneallyn Schindlerin lista. Lukekaa!

Kirsin kirjoittamasta jutusta Käännösfloppeja? (ja alkuperäisestä Hesarin jutusta) voi bongata Suomessa vähän myyneitä käännöskirjoja. Hämmästyin, että jutussa oli mainittu Cormac McCarthyn Tie. Ei liene Suomessa kovin luettu kirja, vaikka on Yhdysvalloissa voittanut Pulitzerinkin vuonna 2007. Lukekaa siis myös Tie!

23.4.2011

Day 23: A book you wanted to read for a long time but still haven’t

Niitä on monta! Pelkästään jo kirjastolistani pituus on viisi arkkia ja sieltä löytyy monta kirjaa, jotka olen jo kauan halunnut lukea. Otetaan tähän esimerkkinä vaikkapa Irvine Welshin Trainspotting. Huumekirjat eivät jaksa (enää) kamalasti kiinnostaa, mutta Trainspotting on poikkeus. Pidin elokuvastakin. Olen lukenut Welshiltä vain kirjan Paska, mutta se ei kovin vakuuttanut minua (tosin ei se nimensäkään veroinen ollut). Siksi olisi kiva antaa Trainspottingille mahdollisuus.

22.4.2011

Day 22: Favourite book you own

Lähes kaikki kirjani ovat minulle todella rakkaita - sellaisia, joista en mielelläni luopuisi. Etten tässä toistaisi itseäni (Garpin maailma, Muumi-kirjat...), niin mainitsen yksiksi rakkaimmiksi kirjoikseni kaksi historiaan liittyvää tietokirjaa:

Hugh Honour, John Fleming: Maailman taiteen historia
Seppo Zetterberg (toim.): Maailmanhistorian Pikkujättiläinen

21.4.2011

Day 21: Favourite book from your childhood

Lapsuuteni lempikirjoja olivat muun muassa jo aiemmin tässä haasteessa mainitut Marjatta Kurenniemen Onnelin ja Annelin kootut kertomukset ja Astrid Lindgrenin Peppi Pitkätossu. Nämä kaksi olivat ne ykkössuosikkini. Vielä pienempänä rakastin Eric Hillin Puppe-kirjoja ja oikeastaan kaikkia sellaisia kirjoja, joissa esiintyi kissoja. Gösta Knutssonin Pekka Töpöhäntä -kirjat olivat ihania!

Vähän vanhempana lapsena pidin paljon muun muassa Ann M. Martinin The Baby Sitters Club -sarjasta, Carolyn Keenen Neiti Etsivä -kirjoista ja Angela Sommer-Bodenburgin Pikku vampyyreista. Paljastettakoon, että viimeksi käydessäni kirjastossa en voinut vastustaa Ystäväni pikku vampyyri -kirjan (sisältää kaksi ensimmäistä kirjaa: Pikku vampyyri ja Pikku vampyyri muuttaa) lainaamista, joten saa nähdä onko lapsuuden hohto tallella!

Huomenna matkustan pääsiäisen viettoon äitini luokse ja maanantaina on luvassa tätini juhlat, joten mukava breikki arkeen on luvassa! Haastetta kykenen onneksi kuitenkin jatkamaan ihan reaaliajassa, sillä otan tietokoneeni mukaan reissuun. Mukavaa pääsiäistä kaikille!

20.4.2011

Day 20: Favourite romance book

En hirveästi lue kirjoja, joiden pääteemana on romantiikka, ainakaan ällö sellainen, mutta muutama rakkausteemainen kirja tuli mieleeni: 

Audrey Niffenegger: Aikamatkustajan vaimo
Anna Godbersen: Huumaa 

Aikamatkustajan vaimo on traaginen rakkaustarina ja Huumaa muutakin kuin pelkkää romantiikkaa, mutta on se rakkaus siinäkin pääosassa. Hyllyssä odottelisi Huumaa-sarjan toinen osa Juoruja ja nyt tekisi hirveästi mieli lukea se!

19.4.2011

Day 19: Favourite book turned into a movie

Tänään luvassa parhaat kirjasta tehdyt elokuvat:

Cormac McCarthy: Tie
Thomas Keneally: Schindlerin lista
J.R.R. Tolkien: Taru sormusten herrasta -trilogia
Stephen King: Hohto
Chuck Palahniuk: Fight Club
Ken Kesey: Yksi lensi yli käenpesän

Kaikista ylläolevista kirjoista ja niistä tehdyistä elokuvista olen tykännyt todella paljon. Tie ja Schindlerin lista ovat molempina versioina karun koskettavia. Taru sormusten herrasta - tarvitseeko edes sanoa mitään? Kuninkaan paluu on kirjana että elokuvana trilogian paras. Hohto on elokuvana (jos puhutaan tästä Kubrickin filmatisoinnista) hyvin erilainen kuin kirja, itse asiassa paljon parempi. Fight Club -leffa on hyvin uskollinen kirjalleen, molemmat siis huippuja, ja Yksi lensi yli käenpesän on hervoton niin kirjana kuin elokuvanakin.

18.4.2011

Day 18: A book that disappointed you

Pettymysten kirjoja löytyy melko paljon ja mainitsen yhden sijaan kolme pettymystä:

Haruki Murakami: Suuri lammasseikkailu 
Pidin kirjasta ilman sitä loppua. En tajunnut sitä! Kuuluuko sitä edes tajuta? Minusta se vain oli jotain liian outoa. 

Joe Hill: Sydämen muotoinen rasia
Mielenkiintoinen idea, mutta kirja ei ollut laisinkaan pelottava ja siksi petyin. Missä ovat ne kauhean pelottavat kauhukirjat? Okei, en ole elämäni aikana lukenut hirveästi kauhu- ja jännityskirjoja, mutta ne jotka olen, en ole pelännyt yhdenkään aikana. En kyllä pelkää kauhuleffojakaan (tosin en niitä yksin haluaisi katsoa), joten onko se sitten vain minusta kiinni, ei kirjasta. Suositteluja pelottavasta kirjasta?

Donna Tartt: Pieni ystävä
Jumalat juhlivat öisin -kirjan jälkeen odotin tältä toiselta jotain lähes yhtä hienoa, mutta ensinnäkin kirja oli aivan ylipitkä ja toiseksi todella lattea, ilman edeltäjäänsä vertaamattakin.

17.4.2011

Essi Tammimaa: Paljain käsin


"Anni, Aila ja Soile. Siinä kaunis sukupolvien rukousnauha. Kaikki ovat polttaneet sillat takanaan ja kurottelevat nyt menneeseen, kun ei muutakaan ole. Ei muuta tule. He tekivät lapset kaataakseen edellisten sukupolvien taakan meidän päällemme kuin likaveden, josta halusivat hankkiutua eroon." 

Essi Tammimaan Paljain käsin on taitava tarina kolmen sukupolven naisista. Kolme sukupolvea mainitaan kirjan takakannessa, mutta itse asiassa kirjassa sukupolvia esitellään neljä. On Anni-mummo, Annin lapsi Aila, Ailan lapsi Soile ja Soilen kolme tytärtä Virva, Inari ja Varpu. Kolme sukupolvea ovat kuitenkin oleellisimmat, sillä Anni-mummon elämästä emme saa hirveästi tietää.

Kirjan kaikkitietävänä kertojana on Soilen kolmesta tyttärestä nuorin, Varpu, joka työskentelee lähihoitajana vanhainkodissa. Varpu on tullut äitiinsä, on aina huolehtimassa kaikista ja kaikesta. Enemmän kuin Varpu kertoo itsestään, hän kertoo sisarustensa elämästä, kuvailee lapsuuttaan syntymästään lähtien ja kertoo äitinsä ja isoäitinsä tarinaa. Vanhin sisaruksista, Virva, kipuilee lapsettomuudesta ja keskimmäinen, Inari, sekoilee suhteessaan varattuun mieheen. Tarinan miehet ovat myös suuressa osassa, mutta aivan toisella tavalla kuin naiset. Naisten täytyy pärjätä yksin.

Kirjassa liikutaan poukkoilevasti sotavuosista nykypäivään saakka. Äidit ja tyttäret, sisaruus ja miesten petturuus ovat silti tarinan läpi kulkevia teemoja, oltiinpa missä ajassa tahansa.

Pidän erityisen paljon Tammimaan kielestä. Asiat ovat kuvattu suoraan, realistisesti, mutta silti kauniisti kuvaillen. Jos kielellisesti verrataan tätä kirjaa toiseen tämän kevään uutuuteen, Iida Rauman Katoamisten kirjaan, on tämän kirjan kieli paljon kauniimpaa ja runollisempaa ja Rauman kieli suorempaa ja ronskimpaa. Katoamisten kirjassakin päähenkilö muuten työskentelee vanhusten parissa kuten tässäkin, hauska yhteensattuma kun olen lukenut kirjat vieläpä näin lähekkäin.

Toinen kielellinen juttu: Tammimaa käyttää kirjassaan hassuja, välillä hitusen liian outoja uudissanoja. On sametinpehmeät nihkumakkarat, krapsutellaan kuvien pintaa, ulkona on vielä aamun hutuista, kuljutellaan ja tangeerataan. Sanat ovat kuitenkin kokonaisuudessaan virkistäviä ja sopivia tarinalle.

Aiemmin luin hyvin, hyvin vähän suomalaista kaunokirjallisuutta. Blogin myötä olen lukenut suomalaisia kirjailijoita enemmän kuin ikinä edes vuoden aikana (paitsi lapsena) ja täytyy sanoa, että olen hämmästynyt kuinka hyvää suomalainen nykykirjallisuus voi olla. Yhtäkään huonoa suomalaista kirjaa en ole vielä lukenut blogiurani aikana eikä Paljain käsinkään ole poikkeus.

Kirjasta on kirjoittanut ainakin myös Karoliina.  

✩✩✩✩

Essi Tammimaa: Paljain käsin 
Gummerus 2011, 346 s.

Day 17: Favourite quote from your favourite book

Mieleeni ei juurikaan jää mitään hyviä lausahduksia tai sanatarkkoja kohtauksia lukemistani kirjoista, ei edes niistä suosikeistani, saatika sitten että kirjoittaisin niitä ylös! Siksi tämän päivän kohta on erittäin haastava. Tässähän myös samalla paljastuu haasteen viimeinen päivä eli suosikkikirjani, jos siis haluan tätä sanatarkasti noudattaa ja haluanhan minä toki ottaa sen lainauksen ehkä kaikista parhaimmasta lukemastani kirjasta. No, googlettelin hieman ja etsin jotain hyvää lausahdusta (joka ei tietenkään ole välttämättä se paras, koska en nyt millään jaksaisi heti lukea kirjaa ja etsiä parempaa;) ja tämän valitsin suosikikseni:
"Imagining something is better than remembering something."
John Irving: Garpin maailma (The World According to Garp)

16.4.2011

Day 16: Favourite female character

Tälle illalle on vuorossa parhaimmat naishahmot:

- Muumimamma (Muumi-kirjat ja -sarjakuvat)
- Anna Shirley (Anna-sarja)
- Diana Holland (Huumaa-sarja)
- Hermione Granger (Harry Potterit)
- Clare (Aikamatkustajan vaimo)

En osaa sen kummemmin sanoa, miksi pidän juuri näistä hahmoista. Kaikissa heissä on sitä jotain, esimerkiksi Anna on ihana ja höpsö tuittupää, Diana Holland kapinoiva romantikko. Hyvin erilaisia ja hienosti rakennettuja hahmoja.

15.4.2011

Day 15: Favourite male character

On mahdotonta sanoa vain yhtä suosikkia, joten mainitsen tässä useamman:

- T.S. Garp (Garpin maailma)
- Severus Snape (Harry Potterit)
- Gilbert Blythe (Anna-sarja)
- isä (Tie)
- Jack Torrance (Hohto) 

Kaikki neljä viimeistä ovat myös leffa- tai sarjaversioissa hienoja hahmoja. Garpin maailman filmatisointia en ole ONNEKSI nähnyt enkä aio ikinä katsoakaan. Kun vain kuvittelenkin Robin Williamsin T.S. Garpina, niin minua alkaa oksettaa.

14.4.2011

Day 14: Favourite book of your favourite writer

Eilen mainitsin lempikirjailijoikseni John Irvingin, Tove Janssonin ja L.M. Montgomeryn. Irvingiltä lempikirjani on ensimmäisenä lukemani Garpin maailma, ehdottomasti. Ystäväni Owen Meany on myös huippu, mutta ei ihan yhtä huippu kuin Garpin maailma! Poikaystäväni koukuttui Garpiin niin, että luki sitä läpi kesäyön eikä malttanut keskeyttää kirjaa edes ulos tupakalle mennessään. 

Janssonin paras on blogissani useaan otteeseen esillä ollut Muumipapan urotyöt. Se oli myös viime vuonna paras lukemani kirja. L.M. Montgomeryltä olen lukenut vain kaksi ensimmäistä Anna-kirjaa ja niistä ensimmäinen, Annan nuoruusvuodet, on parempi.

Nyt täytyy rientää, kavereita tulee kyläilemään! Kirja-arvioitakin toivottavasti mahdollisimman pian tulossa, tällä kertaa pääsykoekirja vie aikaa muulta lukemiselta, mutta toivottavasti tämä uurastus palkitsee syksyllä. :--)

13.4.2011

Day 13: Your favourite writer

Lempikirjailijoitani ovat ehdottomasti John Irving, Tove Jansson ja L.M. Montgomery.

Kenenkään heidän koko tuotantoa en ole lukenut kokonaan, Tove Janssonia eniten ja vain Muumi-kirjojen muodossa. Minua kiinnostaisi lukea hänen muitakin kirjojaan ja siirrynkin niihin varmaan Muumien jälkeen. Ihailen Tove Janssonin Muumi-kirjoissa hänen mielikuvitustaan ja upeaa kuvitusta.

L.M. Montgomerylta olen lukenut vasta kaksi kirjaa (ellen pienenä ole lukenut jotain, en ainakaan muista), mutta pidän hänestä jo nyt aivan valtavasti! Sormet syyhyen odotan pääseväni käsiksi hyllyssä odottavaan kolmanteen Anna-kirjaan, Annan unelmavuosiin.

John Irving on näistä kolmesta ehkä kaikista paras. Häneltäkään en ole lukenut montaa kirjaa, mutta ensimmäinen lukemani, Garpin maailma, teki minuun sen verran kovan vaikutuksen, että olin heti myyty. Rakastan Irvingin huumoria, moniulotteisia ja persoonallisia henkilöhahmoja ja kirjojen erikoisia tapahtumia. 

Nyt lukemaan ympäristöhistoriaa, joka on pääsykoekirjani aiheena (onneksi teksti ei ole lähelläkään kuivaa!). Kirjan luettuani ajattelin tuoda sen myös tänne, sillä kirja on varsin ajankohtainen, kun ympäristöasiat kiinnostavat ihmisiä nykyään enemmän.

12.4.2011

Day 12: A book you used to love but don’t anymore

Haasteen hankalimpia kysymyksiä! Luen harvemmin kirjan toiseen (saatika useampaan) kertaan ellei lukemisesta ole kulunut oikeasti jo monta vuotta. Täytyy mennä siis arvauspohjalta ja miettiä eritoten niitä ala- ja yläasteen suosikkeja, koska niistä tuskin pitäisin enää samalla tavalla kuin silloin nuorempana.

Ensimmäisenä putkahtaa mieleeni Tuija Lehtisen nuortenkirjat. Luin niistä varmaan melkein joka ikisen, Laura- ja Sara-sarjoja unohtamatta. En usko, että uppoaisivat enää. Vielä nuorempana rakastin Ann M. Martinin The Baby Sitters Club -sarjan kirjoja ja noh, tuskinpa enää rakastaisin. :--D Kahdeksannen päivän kohdalla mainitsin Deborah Spungenin Nancyn, se menisi tämänkin päivän tehtävänannon alle.

11.4.2011

Day 11: A book you hated

Huomasin muutaman muunkin valinneen Paulo Coelhon kirjan inhokikseen. Myös minä teen niin. Coelhon Pyhiinvaellus oli hirvittävän puuduttava ja tylsä lukukokemus. Luin kirjan kuitenkin loppuun siinä toivossa, että se paranisi tai tajuaisin sen hienouden, mutta niin ei todellakaan käynyt. Pyhiinvaellus on aiheuttanut minulle hirvittävän Coelho-kammon enkä tiedä voinko koskaan tarttua miehen muihin kirjoihin. Luulen, että joku muu hänen teoksistaan voisi olla ihan mukiinmenevä (sillä Pyhiinvaellus on hänen esikoisensa eikä esikoiset usein ole täyttä timanttia), mutta en vain uskalla ja taidan tyytyä siihen.

10.4.2011

Day 10: Favourite classic book

Haluan tuoda esille kaksi klassikkoa, joista molemmista pidän todella paljon: L.M. Montgomeryn Annan nuoruusvuodet ja Sylvia Plathin Lasikellon alla. Molemmissa on upeaa miljöökuvausta, vaikkakin vastakkaista: Annassa maaseudun luonto ja Lasikellossa suurkaupunki. Molemmissa on myös nainen päähenkilönä. Sellaisiin kirjoihin osaan ehkä samaistua enemmän, sattuneesta syystä.

En ole lukenut montaa varsinaista klassikoiden klassikkoa. Tarkoitan tällä venäläistä klassikkokirjallisuutta, Jane Austenia, Mika Waltaria ja niin edelleen. Jopa Kiven Seitsemän veljestä ja Linnan Tuntematon sotilas ovat lukematta, ei niitä tarvinnut edes koulussa koskaan kahlata läpi. Jane Austeniltakin olen lukenut tasan kaksi kirjaa, Ylpeys ja ennakkoluulo ja Kasvattitytön tarina, enkä ollut niistä niin hirveän innostunut. Ehkä Brontën sisarukset voisivat toimia paremmin?

9.4.2011

Day 9: A book you thought you wouldn’t like but ended up loving

Tämän päiväinen tehtävä oli helppo päättää. Olisi minulla ollut useampikin vaihtoehto, mutta päädyin silti tähän eniten sellaiseen, josta en kuvitellut kamalasti pitäväni (lukemisen alkuvaiheessa siis, ennen lukemista minulla ei hirveästi ollut ennakko-odotuksia), mutta silti päädyin sitä lähes rakastamaan. Kirja on siis Richard Adamsin Ruohometsän kansa. Kirjan alkupuoli oli jotenkin niin pitkäveteinen, mutta kun alkoi tapahtua, tarina imaisi minut mukaansa. Kannatti siis lukea loppuun!

Tove Jansson: Muumit: Sarjakuvaklassikot I & II


Viime kirjastoreissulla lähtivät mukaani kaksi Tove Janssonin Muumit-sarjakuvakokoelmaa, ensimmäinen ja toinen osa. Kolmaskin osa näitä kokoelmia on julkaistu vuonna 2010.

Ensimmäiseen kokoelmaan kuuluvat sarjakuvatarinat Muumipeikko, Muumiperhe, Muumiperhe Rivieralla ja Yksinäinen saari. Näissä tarinoissa tapaamme ensimmäistä kertaa Muumiperheen lisäksi niin Muumitaloon tunkeutuvat hattivatit, rahanahnen Nipsun, Muumilaakson poliisin, kauniin Niiskuneidin, puussa lymyävän Nuuskamuikkusen kuin boheemin Markiisi Mongagankin.


Toiseen kokoelmaan kuuluvat tarinat Vaarallinen talvi, Kuvitteluleikki, Talonrakennus ja Aloitamme uuden elämän. Vaarallinen talvi on selvästi ollut inspiraationa Taikatalvi-kirjalle, sillä tarinassa Muumiperhe ei nukukaan tapansa mukaisesti talviunta ja urheilee laaksoon saapuvan Herra Virkkusen johdolla, joskin siitä pitämättä. Tarinoissa tapaamme muun muassa rakastuneen Mymmelin, naapuriin muuttavan Vilijonkan lapsineen, kotiapulaisen Miskan ja Pikku Myyn.

Nämä sarjakuvat ovat ilmestyneet lontoolaisessa sanomalehdessä The Evening Newsissä 1950-luvulla ja sen vuoksi ovat suunnattukin aikuiselle lukijalle. Sen huomaa kielestä ja tarinoiden taustalla vaikuttavista yhteiskunnallisista asioista. Lapsillekin nämä tosin ovat hauskoja kertomuksia, mutta aikuinen saa niistä enemmän irti.



Tove Jansson: Muumit - Sarjakuvaklassikot I (Mumintrollet I)
Suom. Anita Salmivuori 1990, tekstaus Erkki Kukkonen 1990, jälkisanat Sirke Happonen 2008
WSOY 2008, 96 s.

✩✩✩✩✩

Tove Jansson: Muumit - Sarjakuvaklassikot II (Mumintrollet II)
Suom. Anita Salmivuori ja Juhani Tolvanen 1990, tekstaus ja taitto Satelliitti/Kati Valli ja Antti Hulkkonen 2009, jälkisanat Sirke Happonen 2009
WSOY 2009, 85 s.

✩✩✩✩✩

8.4.2011

Miina Supinen: Liha tottelee kuria


Minua kiinnostaa kamalasti lukea Miina Supisen Apatosauruksen maa -novellikokoelma (vaiko lyhytproosakokoelma?), mutta käsiini päätyi ensin hänen esikoisromaaninsa Liha tottelee kuria. Kirjaa on kutsuttu hauskaksi ja sillä perusteella sen lainasinkin kirjastosta. Hauska se paikoin onkin, kuitenkin enemmän tragikoominen, mutta sekin huumorinlaji uppoaa minuun.

Liha tottelee kuria kertoo varakkaasta ja päällisin puolin normaalista Silolan perheestä, jossa jokaisella kuitenkin on jotain salattavaa ja luurankoja kaapissaan. Mitä tapahtui muutamien vuosien takaisella sukellusmatkalla? Kenellä bodaaminen menee yli? Kuka harrastaa S/M-leikkejä? Kuka pissaa joka päivä päiväkodin lattialle? Lopulta kaikki räjähtää käsiin perheen isän 50-vuotisjuhlissa.

Supisen kieli on hauskaa ja nokkelaa. En ole niin perehtynyt suomalaiseen kirjallisuuteen, etten tiedä kehen Supista voisi verrata vai onko hän ainoaa laatuaan? Minuun kuitenkin puri. Kirjan henkilöistä on tehty aika äärimmilleen vedettyjä (joka kuuluu tämän tyyppiseen kirjallisuuteen), mutta silti inhimillisiä. Moni varmasti tunnistaa hahmojen piirteistä itsensä.

"Hän ajatteli Kain ääntä, kun lelu oli pelästyttänyt. Hän ajatteli Kain hikistä ihoa. Hikisyys ei ollut millään tavalla haitannut, kun Kai nussi häntä rajusti ja piittaamattomasti, mutta nyt Astra ajatteli sitä punastuen. Ja Kain asunto. Linoleumia. Kuinka paholaismaista on muovilattia? Siwassa myytävää partavettä. Kuinka demonista on Siwassa myytävä partavesi? Purjeveneaiheinen taulu. Haloo! Purjeveneaiheinen taulu on merkki joko säälittävyydestä tai sympaattisuudesta.
Ja mitä Kai oli tehnyt, miltä Astra näyttänyt, miltä Kai oli näyttänyt, missä on perhonen kun on jossakin eteisen lattialla pyllistelemässä pelkissä saappaissa ja toinen katselee ihan suoraan ties mihin persereikään tai läskipoimuun tai finniin?"

Odotan kuitenkin enemmän Apatosauruksen maalta. Onko se teidän mielestänne parempi? 

Kirjasta on kirjoittanut moni muukin, mutta viime aikoina ainakin Katri, Luru ja Zephyr. 


Miina Supinen: Liha tottelee kuria 
WSOY 2007, 336 s.

Day 8: Most overrated book

Tähän onkin jo helpompi vastata mitä eilisen kohtaan. Yksi yliarvostetuimmista kirjoista on mielestäni J.D. Salingerin Sieppari ruispellossa. Ymmärrän kyllä kirjan suosion ja siitä aiheutuneen kohun - silloin 50-60-luvuilla. Nykyaikana se ei enää toimi, en osannut samaistua päähenkilöön tai kuvitella sen ajan miljöötä, vaikka monen muun vanhemman kirjan suhteen osaankin. Ehkä vika onkin minussa lukijana kuin missään muussa, mene ja tiedä. En siltikään ihastunut saatika ymmärtänyt.

Voisin varovaisesti sanoa, että Siepparin hehkutuksessa on (joidenkin lukijoiden osalta) samaa vikaa kuin vaikkapa Deborah Spungenin Nancy-kirjan hehkutuksessa. Molempia kirjoja pidetään cooleina vääristä syystä. Nancya sen vuoksi, että Nancyn ja Sidin traagista tarinaa ihannoidaan ja tyttöystävänsä tappanutta Sidiä pidetään lähes tulkoon jumalana, vaikka olikin vain epämusikaalinen ja huumeista sekaisin ollut nuori mies. Siepparia pidetään coolina, sillä kirjan väitetään innoittaneen monia rikollisia toimissaan ja murhaajathan toki ovat siistejä jamppoja. Mutta semmoistahan se on, erityisesti nuorison keskuudessa, ja myönnän itsekin teini-ikäisenä syyllistyneeni ensimmäiseen kohtaan. :--)

Ehkä ymmärtäisin Siepparin ruispellossa paremmin, jos olisin lukenut sen heti tuoreeltaan vuonna 1951 (tai 1961, jolloin se suomennettiin ensimmäisen kerran)?

7.4.2011

Day 7: Most underrated book

Mikä on mielestäni aliarvostetuin kirja? Niin vaikea kysymys! Muistiani ja kirjahyllyäni Goodreadsissa pengottuani mieleeni tuli Thomas Keneallyn Schindlerin lista. En usko, että kirja on ollenkaan aliarvostettu (sopii siis hyvin tälle päivälle :D), mutta ihan liian vähän olen kuullut ihmisten puhuvan tai kirjoittavan siitä. Onko se sitten sen ikä, vastenmielinen (mutta monia silti kiehtova) aihe vai se, miten kirja on kirjoitettu? Schindlerin listahan on siis tietokirjamainen romaani, sen tapahtumat ovat oikeaa historiaa, oikeasti tapahtuneita asioita (tietysti yksityiskohtia on jouduttu keksimään jne.), joten se voi olla joillekin vähän luotaantyöntävä ja tylsä. 

Schindlerin lista voitti julkaisuvuonnaan 1982 Man Booker Prizen (kertoo sekin siitä, ettei kirja nyt oikeasti voi olla aliarvostettu) ja se herättikin keskustelua, että onko tämän tyyppinen kirja sopiva voittajaksi. Palkinto kun on tarkoitettu kaunokirjalliselle teokselle ja Schindlerin lista on vähän kiikun kaakun, että onko se kaunokirjallisuutta vai pelkästään historiikki. Minusta se on hyvä sekoitus molempia. Valitsin kirjan myös siksi tähän, että toivoisin useamman ihmisen lukevan sen! Loistava kirjasta tehty elokuva onkin varmaan monelle tuttu, mutta lukekaa myös kirja.

6.4.2011

Day 6: A book that makes you sad

Minun on pakko mainita tähän kohtaan kaksi hienoa ja surullista kirjaa. Molemmat itse asiassa ovat myös ehdottomia suosikkikirjojani tähän mennessä luetuista, löytyisivät taatusti top 5 -listaltani jos sellaisen tekisin.

Ensimmäinen on Audrey Niffeneggerin Aikamatkustajan vaimo. Ihana ja kamala. Onnellinen ja surullinen. Traaginen ehdottomasti. Takuulla avaa kyynelkanavat jos sellaiseen on vähänkään taipumusta. Toinen valintani on Cormac McCarthyn Tie. Kirjassa isä ja poika vaeltavat tulevaisuuden tuhotussa maailmassa, he ovat niitä harvoja, jotka ovat säilyneet hengissä. Kirja ei kuitenkaan keskity tuhoon (joka itse asiassa jää muutenkin kysymysmerkiksi), vaan kertoo koskettavasti isän ja pojan välisestä suhteesta. Kirja on yhtäaikaa valoisa ja pimeä. Koskettavuus ja muutamat kirjan tapahtumat tekevät siitä minulle surullisen kirjan. 

5.4.2011

Day 5: A book that makes you happy

Muutamissa kirjablogeissa onkin jo ehditty pohtia sanan "happy" merkitystä tämän päivän tehtävänannon kohdalla. Huomisen tehtävänannossa nimittäin pyydetään kertomaan kirja, joka on tehnyt surulliseksi ("sad") ja sen vuoksi tässä yhteydessä "happy" kääntyisi luontevammin iloiseksi, ei onnelliseksi. Oli niin tai näin, valitsemani kirja tekee minut molemmiksi jo kun ajattelenkin sen nimeä ja tarinaa.

Kirja, joka tekee minut onnelliseksi ja/tai iloiseksi on Mary Ann Shafferin ja Annie Barrowsin Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville. On totta, että kirjan tarinalla on pimeämpikin puolensa, tarina kokonaisuudessaan ei ole onnellinen, mutta sitä lukiessani koin paljon onnellisia ja iloisia tunteita. Guernsayn saaren elämä ja sen asukkaat tulevat kirjassa lähelle ja kirjemuotoisena se koskettaa, naurattaa ja ihastuttaa. Oikea hyvän mielen kirja!

4.4.2011

Day 4: Favourite book of your favourite series

Valitsin eilen lempparikirjasarjani, joksi päätyi J.K. Rowlingin Harry Potter -sarja. Nyt pitäisi valita sarjan paras kirja. Ei mikään helppo tehtävä, sillä kirjojahan on yhteensä seitsemän. No, päädyin kuitenkin sarjan viimeiseen osaan eli Kuoleman varjeluksiin. Hyvä valinta olisi ollut myös ensimmäinen osa, Viisasten kivi, sillä siinä koko tarina alkaa, saamme ensimmäistä kertaa tietää kuka on Harry Potter. Alkupään kirjat ovat minun makuuni kuitenkin aika kevyitä (ei pelkästään sivumäärän takia) ja pidin enemmän sarjan loppupään kirjojen lukemisesta, sillä ne ovat tummasävyisempiä, pelottavampia ja vauhdikkaampia. Kuoleman varjeluksissa tarina päättyy, lopulta onnellisesti.

3.4.2011

Day 3: Your favourite series

Nyt kun aloin kunnolla miettiä tätä kohtaa, huomasin, etten ole kamalasti eri kirjasarjoja lukenut, siis ainakaan kokonaan. Loistava valinta olisi varmasti L.M. Montgomeryn Anna-sarja, mutta olen vasta lukenut sarjan kaksi ensimmäistä osaa. Luulen kuitenkin, että kyseinen sarja tulee olemaan yksi suosikkejani kun saan sen loppuun. Tove Janssonin Muumi-kirjat ovat olleet myös loistavia, mutta niitäkin on vielä kolme lukematta. Anna Godbersenin Huumaa-sarjasta olen lukenut vain ensimmäisen.

Entä mitä luin lapsena? Carolyn Keenen Neiti Etsivät olivat ihania, mutten sentään niitä kaikkia ole lukenut. Olisi aika hauskaa joskus palata niihin uudelleen! Sonja Lukuhetkistä muuten valitsi Neiti Etsivät lempparikseen, käyhän kurkkaamassa. :--) Luin lapsena oikein urakalla myös Francine Pascalin Sweet Valley High -sarjaa, Ann M. Martinin The Baby Sitters Clubia (sarjan innoittamana halusin ehdottomasti saada huoneeseeni oman puhelimen :--D) ja Angela Sommer-Bodenburgin Pikku vampyyri -sarjaa. Pikku vampyyrit olivat ehdottomia suosikkejani ja taisinkin lukea niistä aikalailla kaikki. Tv-sarja oli myös valloittava.

Mutta sarja jonka olisin lukenut kuitenkin kokonaan? Monen muun tavoin vastaan tähän J.K. Rowlingin Harry Potter -sarjan. Kuten moni parikymppinen, minäkin kasvoin niiden parissa lapsesta aikuiseksi. Ensimmäisen Harry Potterin luin ala-asteikäisenä ja siitä se sitten lähti. En kuitenkaan koskaan ole ollut mikään kova fani, vaikka kirjat olenkin halunnut lukea mahdollisimman pian ilmestymisen jälkeen ja elokuvatkin ovat minusta loistavia. Viimeisimmän elokuvan katsoin kuitenkin vasta pari päivää sitten. En edes omista kaikkia sarjan kirjoja, vain kaksi viimeistä. Tarkoitus olisi hankkia loputkin ja kerran lähikirpparilla käydessäni huomasin eräässä pöydässä minulta puuttuvat kirjat vain muutaman euron kappalehintaan. Minulla oli syli jo aika täynnä, joten ajattelin, että palaanpas tuohon pöytään miettimään sitten kun olen kiertänyt muut pöydät. No, tietenkin joku tyttö ehti ne siitä napata ennen kuin sain kierrokseni loppuun, terveisiä vain sinne!

2.4.2011

Audrey Niffenegger: Hänen varjonsa tarina


Rakastan Niffeneggerin Aikamatkustajan vaimoa ja se onkin yksi suosikkikirjoistani ikinä. Kun kuulin, että kirjailijalta on tullut uusi kirja, olen siitä asti halunnut lukea sen. Kirjastosta se lähti mukaani vasta jokunen aika sitten ja nyt se on luettu enkä tiedä mitä ajatella. Mutta katsotaanpa ensin mistä kirja kertoo:

Hänen varjonsa tarina alkaa siitä, kun Elsbeth-niminen nainen kuolee leukemiaan lontoolaisessa sairaalassa. Kuolemaansa ennen hän laati testamentin, jossa jättää henkilökohtaiset tavaransa, kuten päiväkirjansa ja kirjeensä, miesystävälleen Robertille ja loput - asuntonsa, huonekalunsa, vaatteensa - kaksoissisarensa Edien parikymppisille kaksostyttärille, jotka asuvat vanhempiensa kanssa Yhdysvalloissa. Kaksostytöt Julia ja Valentina eivät ole nähneet tätiään käytännössä koskaan, viimeksi nelikuisina vauvoina, ja testamentti ja sen ehdot tulevat heille täysin yllätyksenä.

Kun Julia ja Valentina täyttävät 21 vuotta, he matkustavat Lontooseen ja asettuvat asumaan kuolleen tätinsä asuntoon. Uusi ympäristö ja itsenäisyys aluksi lähentävät heitä toisiinsa, sitten loitontavat. Alakerran asunnossa edelleen asuva Robert viehättää Valentinaa ja yläkerran outo pakko-oireinen mies Juliaa. Pian kaksoset saavatkin huomata, etteivät ole uudessa asunnossaan kaksin, sillä kuolleen Elsbethin haamu on siellä heidän kanssaan. Elsbeth on mustasukkainen Valentinan ja Robertin lähentymisestä toisiinsa ja myöhemmin Valentinan pyyntö saa asiat aivan sekaisin. Tapahtuu jotain kauhistuttavaa ja täysin peruuttamatonta.

En tosiaan tiedä mitä ajatella tästä kirjasta. Suorilta käsin voin kuitenkin sanoa, että Aikamatkustajan vaimo on paljon parempi. Lue siis ennemmin se jos pohdit Niffeneggerin kirjoihin tutustumista. Molemmissa kirjoissa on mukana yliluonnollinen elementti: Aikamatkustajassa ajassa liikkumaan kykenevä mies ja Hänen varjonsa tarinassa aaveet. Kummassakin kirjassa yliluonnollisuus on aika luonnollista, ei mitään turhan räikeää, melkein kuin osa arkea muttei kuitenkaan aivan. Aikamatkustajassa se on kuitenkin vielä luonnollisemman tuntoista.

Hänen varjonsa tarina on koskettava, mutta vähän hätäinen. Jotkut tapahtumat ovat liian hätäisesti ja nopeasti selitettyjä ja ihmisten reaktiot välillä epäuskottavia ja nekin nopeita. Kummitusteema on mielenkiintoinen lisä arkisen kuvauksen keskelle ja se onkin tässä hauskaa, sillä tarinaa kerrotaan myös Elsbethin haamun näkökulmasta. Nautin erityisen paljon kohdista, joissa kuvaillaan Highgaten hautausmaata (Robert työskentelee siellä ja hänen sekä kaksosten asuintalo on ihan sen vieressä). Nyt kirjan luettuani haluaisin ehdottomasti vierailla kyseisellä hautausmaalla!

Lukukokemustani ja jännitystäni pilasi se, että arvasin jo melko alussa kirjaa erään tärkeän asian. Poikaystäväni taas arvasi erään toisen jutun pelkästään kertomani perusteella, hän ei edes ole lukenut tätä kirjaa! Kyllä minä tästä kirjasta silti pidin kohtalaisesti. Tarina lähtee hitaasti käyntiin, mutta itse asiassa minä pidin siitä hitaudesta, sillä loppu tapahtui liian kovalla vauhdilla.

Hänen varjonsa tarinasta ovat kirjoittaneet myös ainakin Katja, Zephyr ja Jenni.  


Audrey Niffenegger: Hänen varjonsa tarina (Her Fearful Symmetry, 2009)
Suom. Paula Korhonen
Gummerus 2010, 471 s.

Day 2: A book that you've read more than 3 times

Tämä toinen päivä on jo haastava. En kuulu niihin, jotka lukevat kirjan useammin kuin yhden kerran. Jos päätän lukea kirjan toiseen kertaan, on edellisestä lukukerrasta jo kulunut useampi vuosi. En siis oikein keksi tähän kohtaan mitään muuta kuin lapsena lukemani kirjat, mutta niidenkin kohdalta en voi varmasti sanoa. Sellainen kutina minulla kuitenkin on, että olisin lukenut ainakin Astrid Lindgrenin Peppi Pitkätossun ja Marjatta Kurenniemen Onnelin ja Annelin kootut kertomukset useammin kuin kolme kertaa läpi. Haluaisin lukea ne taas uudelleen monen vuoden jälkeen ja katsoa onko lapsuuden hohto säilynyt, joten jossain vaiheessa ne varmasti ilmestyvät tänne blogiinkin asti.

1.4.2011

Day 1: Best book you read last year

Haastetta jo heti alkuun! Mikä kirja voisi ylittää kaikki muut kun vertaillaan viime vuonna lukemiani kirjoja? Täällä listasin viime vuoden top 10 kirjat ja voin todeta, että lista koostuu hyvin erilaisista, upeista ja ihanista kirjoista. Miten niitä voi edes vertailla keskenään?

Esimerkiksi Adamsin Ruohometsän kansa ei viehättänyt minua aluksi, mutta loppua kohden se oli loistava ja jäi kummittelemaan mieleeni pitkiksi ajoiksi. Se on minusta hyvän kirjan merkki. Godbersenin Huumaa viihdyttää erinomaisesti ja rakastan sen miljöötä ja Gruenin Vettä elefanteille on sekin upea kuvaus entisajan sirkuselämästä. Aloitin viime vuonna lukemaan Muumi-kirjoja ja Muumipapan urotyöt kolahti kovaa ja on sitä paitsi hurjan söpö. Keneallyn Schindlerin lista taas on raadollinen ja hyvin koskettava. Montgomeryn Annan nuoruusvuodet herätti uudelleen kiinnostukseni tyttökirjoja kohtaan ja Plathin Lasikellon alla on yksi ehdottomia suosikkikirjojani. Näiden seassa voisi vielä olla Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville, mutta sain sen luettua vasta tämän vuoden puolella.

Okei, pitkän pohdinnan jälkeen valitsen viime vuoden parhaaksi kirjaksi Tove Janssonin Muumipapan urotyöt!

Kirja on ensimmäinen lukemani Muumi-romaani ja toistaiseksi niistä paras. Kirjassa on makuuni paljon seikkailua ja huumoria sekä kaunis ja suloinen kuvitus (katsokaa nyt tuota kanttakin!).

Lisää kirjasta voi lukea täältä.