6.3.2011

W. G. Sebald: Saturnuksen renkaat - Pyhiinvaellus Englannissa


Saksalaisen natsiupseerin pojan Winfried Georg Sebaldin neljäs teos Saturnuksen renkaat on melankolinen kertomus Sebald-nimisestä miehestä (joka ehkä on hän itse tai ehkä ei), joka lähtee vaeltamaan pitkin Itä-Englannin rannikkoa "päästäkseen eroon tyhjyydestä, joka valtaa hänen sisintään". Vuosi matkan aloittamisen jälkeen mies päätyy sairaalaan, jossa hän alkaa kirjoittaa reppureissunsa muistoja ylös. Syytä sairaalaan päätymiseen ei kerrota.

Päätarina pitää sisällään useita muita pieniä kertomuksia menneisyydestä ja sen hahmoista. Melko vähän saamme kerrallaan tietää miehen etenevästä matkasta, sillä kohdatessaan mitä vain - kalastajia, vanhan kartanon, maamerkin - se tuo hänen mieleensä jonkin asian tai henkilön menneisyydestä ja uusi tarina alkaa. Kirja onkin sikäli sivistävä, että se samalla tarjoaa knoppitietoa historian henkilöistä, sillä kertomusten henkilöt ovat oikeasti eläneitä ihmisiä. Kertomuksissa seikkailevat niin Rembrandt Tohtori Tulpin anatomianluentoineen, Thomas Browne (1600-luvun lääkäri ja oppinut) kuin sillitkin. En itse asiassa ole koskaan lukenut yhtä kiinnostuneena niinkin kuivasta aiheesta kuin sillit!

Voin sanoa, että kirja oli ihan hyvä. Se oli hyvin erilainen lukukokemus, lähes esseemäinen romaani, jota rytmittävät kauniit mustavalkoiset kuvat. Puoleenväliin kirjaa olin hyvinkin kiinnostunut ja innoissani niin erilaisesta kirjoitustavasta ja rakenteesta, mutta loppu lässähti. Kerronta ei mitenkään muuttunut loppua kohden, vaan ennemminkin oli kyse siitä, että pääsin tylsistymään ja hahmot muuttuivat epäkiinnostavimmiksi.

Ei mikään helppo romaani, sillä se on iloton, asiapitoinen ja yhtenä teemoista on selkeästi tuho ja hävitys. Useamman kerran luettuna (tai enemmän pohtivana ihmisenä kuin minä) kirja varmasti avautuisi paremmin lukijalleen.

Kirjasta on myös tehnyt hienon arvion Leena Lumi!


W. G. Sebald: Saturnuksen renkaat: Pyhiinvaellus Englannissa (Die Ringe des Saturn, 1995)
Suom. Oili Suominen
Tammi 2010, 345 s.

2 kommenttia :

  1. Minä pidin tästä ja luin yhtä kiinnostuneena kuin aikanaan koko sarjan Grimbergin Kansojen historiasta. Mieheni piti kirjan maailmankuvaa liian melankolisena, minä en. Yhtään hetkeä en kokenut tylsänä vaan aina uusi tarina kutoutui edelliseen ja matka jatkui...

    VastaaPoista
  2. Leena, luulen, että tämä kirja on sellainen josta joko pitää paljon tai ei niin paljon. Pidin kyllä paljon historiasta tässä, mutta loppu alkoi vähän puuduttamaan.

    VastaaPoista