21.3.2011

Stieg Larsson: Miehet jotka vihaavat naisia


Stieg Larssonin Millenium-trilogia on mennyt minulta sen verran ohi, etten ole tarttunut siihen ennen kuin vasta nyt. Mieleni teki taannoin jotain dekkaria ja trilogian ensimmäinen osa, Miehet jotka vihaavat naisia, löytyi sopivasti kirjastosta. Kyllähän tämä täytyi lukea kun on kovaa maailmanmainettakin saanut.

Kirjan toinen päähenkilöistä on tukholmalaisen Millenium-lehden naisiin menevä taloustoimittaja Mikael Blomkvist, joka tuomitaan vahingonkorvauksiin sekä kolmeksi kuukaudeksi vankilaan tehtyään paljastusjutun Wennerström-yhtiön hämäräbisneksistä, joka kaatuikin riittämättömiin todisteisiin. Pian oikeudenkäynnin jälkeen Mikael saa Vanger-yhtymän entiseltä johtajalta, Henrik Vangerilta, houkuttelevan työtarjouksen. Palkinnoksi vuoden kestävästä työstä Mikael saisi paitsi rahaa, myös kaipaamansa todisteet Wennerströmiä vastaan. Vangerin työtarjous koskee veljentytärtään Harrietia, joka katosi vuonna 1966. Häipyikö Harriet vai murhattiinko hänet? Myöhemmin toinen kirjan päähenkilö, nuori, outo ja kapinallinen Lisbeth Salander liittyy mukaan tutkimuksiin.

Nyt luettuani kirjan ymmärrän sen suosion. Näppärästi ja asiantuntevastikin rakennettu tarina, helppo lukea ja ymmärtää, vaikkei esimerkiksi talousasioista tietäisi juuri mitään (kuten minä!). Talousjuttujen vuoksi kirjan alku olikin vähän tahmeaa, mutta kun päästiin pohtimaan Harrietin katoamista, halusin tietää lisää.

Mikaelin hahmo on minusta uskottava, mutta hieman tylsä. Polveni eivät menneet veteliksi kuten monella muulla naisella tässä kirjassa, mutta ehkä se charmi onkin hänen ulkonäössään. Lisbeth taas on mielenkiintoinen hahmo, mutta Larsson ei minusta oikein ole osannut vanhempana miehenä astua nuoren naisen maailmaan. Vaikka Lisbeth onkin tavallaan häiriintynyt ihminen, niin silti hahmon naiivius ja kärjistyneisyys ärsytti. Ja mitä ihmettä se muuten on, että suunnilleen jokaisella aukeamalla poltetaan tupakkaa ja keitetään kahvia? Hyvin ärsyttävää! Lisäksi ärsytti se, että erityisesti kirjan alussa käytetään suhteellisen usein kornilta kuulostavia englanninkielisiä lausahduksia ja "pädetään" tietotekniikkatiedoilla, kuten tässä esimerkissä: 

"Tietenkin hän nappasi parhaaseen mahdolliseen vaihtoehtoon: vasta markkinoille tulleeseen uutuuteen, joka oli alumiinikuorinen Apple PowerBook G4/1.0 GHz varustettuna Power-PC 7451 prosessorilla, jossa oli Altivec Velocity Engine, 960 megan RAM-muisti ja 60 gigan kovalevy. Koneessa oli Blue Tooth ja sisään rakennetut polttavat cd- ja dvd-asemat. 

Ja ennen kaikkea siinä oli kannettavien sarjassa ensimmäinen 17 tuuman näyttö, NVIDIA-näytönohjain ja 1440 x 900 pikselin resoluutio; aikamoinen sokki kaikille PC-intoilijoille ja päihitti kirkkaasi markkinoiden kaikki muut vastaavat."

Miehet jotka vihaavat naisia on silti kelpo dekkari, jos jaksaa sulkea silmänsä erityisesti siltä kahvinkeitolta ja -juonnilta. Harrietin tapaus on jännittävää luettavaa ja hyvin kehitelty. Mielessäni kuitenkin kävi, että on aika hassua, kun joku perus taloustoimittaja onnistuu ratkaisemaan mysteerin ja löytämään uusia johtolankoja, kun tapausta tutkinut poliisi tai Henrik Vanger eivät sitä onnistuneet tekemään, Henrik vieläpä lähes 40 vuotta tapausta pohtineena. Tarinan uskottavuus siis kärsii hieman siinä kohdin.

Kirjan loppu on toisaalta venytetty vähän liiaksi diipadaapaksi ja toisaalta se puidaan nopeasti läpi. Harrietin tapaus selviää jo hyvissä ajoin ennen loppua, mikä on vähän latistavaa tarinan kannalta. Suosittelen tätä silti dekkarinnälkään ja niille, jotka haluavat ymmärtää trilogian suosiota. 

Itse aion varmasti lukea trilogian muutkin osat. Ovatkohan kaksi muuta parempia kuin tämä ensimmäinen? 


Stieg Larsson: Miehet jotka vihaavat naisia (Män som hatar kvinnor, 2005)
Suom. Marja Kyrö
WSOY 2007, 612 s.

12 kommenttia :

  1. Osuvasti kuvailtu! Nuo tietotekniikkapäteilyt muuten vanhenevat varmaan alta aikayksikön. Talousrikososasto on tässä sarjassa se yhdistävä tekijä, eikä Wennerström-kuvio ole vielä suinkaan saanut lopullista pistettään. Sen takia kannattaa lukea loput osat melko pian. Itselläni väli oli melko pitkä, joten olin unohtanut osan kuvioista. Seuraavat osat ovat vieläkin lennokkaampia, eikä realistisuus ole ollut Larssonilla varmaankaan edes tähtäimessä :)

    VastaaPoista
  2. Tiedätkös, musta alkaa kohta tuntua, etten lue koko kirjasarjaa ollenkaan. Oon siis katsonut elokuvat, joista pidin ihan hulluna, ja nyt musta tuntuu, ettei kirjat yllä samaan :D Mitä enemmän arvosteluja luen, sitä enemmän siltä tuntuu. Ihan hullua, kun yleensähän kirjat voittaa elokuvat ihan kuus nolla.

    Tai ehkä mun pitää unohtaa kaikki arvostelut ja vaan lukea koko pirun sarja.

    Mut suosittelen kyllä katsomaan myös elokuvat!

    VastaaPoista
  3. Kirsi, tietotekniikka-asioista kyllä helposti huomaa milloin kirja on kirjoitettu. 60 gigan kovalevy, vautsi vau :--D Tosin Applen kehuminen on ihan aiheellista, vaikkei minulla merkin tietokonetta olekaan, mutta poikaystävä on melko Apple-friikki!

    Hei kiva kuulla, ettei Wennerström-juttu jää vielä tähän. Olen nimittäin ihan pimennossa, että mitä seuraavissa kirjoissa puhutaan, kun en ole googlettanutkaan. Ajattelin, että niissä hypätään sitten ihan eri aiheisiin, on täysin uudet rikokset ja uudet kujeet. Ja mitä tulee tuohon lennokkuuteen ja epärealistisuuteen: ainakin viihdyn, vaikka saattaisinkin vähän ärsyyntyä välillä :--D

    VastaaPoista
  4. Katri, apua, ehkä viimeistään joskus vanhoilla päivillä uskallat? Joo, tarkoitus olisi katsoa leffatkin (tai siis se eka nyt toistaiseksi) ja sun tykkäämiskommentti nosti kyllä riman korkealle :--D

    Harva elokuva tosiaan on parempi kuin kirja, mutta luulen, että dekkareista ja muista toimintapainotteisimmista kirjoista saadaan aika hyvät leffat aikaiseksi kuin vaikka huumoria sisältävistä kirjoista. Harva leffa mua ainakaan naurattaa kunnolla, kun taas kirjoja on vaikka kuinka paljon!

    Koita uskaltaa lukea, ainahan sen voi jättää siihen ekaan kirjaan (tai vähemmällekin) jos alkaa tympäistä!

    VastaaPoista
  5. Minä tykkäsin tästä kovasti vaikka en tämäntyyppisistä kirjoista välitäkään. Katsoin myös leffa joka oli ihan hyvä. Haluan viimeistään kesällä lukea trilogian toisetkin osat:)

    VastaaPoista
  6. Ihan samat tuntemukset oli minullakin tästä kirjasta! Alun talousselitykset menivät vähän ohi, mutta sen jälkeen juoni alkoi rullaamaan. Lisbeth oli sata kertaa mielenkiintoisempi hahmo kuin Mikael, mutta hänestäkin tuli kirjan loppuvaiheilla epärealistinen ja ärsyttävän naiivi (jopa romantikko?!).

    Englanninkieliset lausahdukset pistivät minullakin häiritsevästi silmään. Varmaan niilläkin yritettiin kovasti päteä ja kuulostaa kansainväliseltä ja muodikkaalta, mutta vaikutelma hajosi viimeistään siinä vaiheessa, kun bongasin parissakin englanninkielisessä sanassa kirjoitusvirheen. Että se siitä pätemisestä... :P

    Minäkin suosittelen leffaa, vaikka kirjan lukemisen jälkeen se ei ehkä tarjoa kovin montaa yllätystä. :)

    VastaaPoista
  7. Sanna, hyvin harvoin minäkin luen dekkareita tai jännityskirjallisuuttakaan, ehkä yksi kaksi kirjaa vuodessa. Mutta välillä tällaiset ovat ihan piristäviä :--)

    Zephyr, aivan, Lisbethistä tuli jopa romantikko, mikä oli hassua ja toisaalta vähän ennalta-arvattavaakin, kun hänen suhteensa Mikaeliin kehittyi. Ärsyttävän tietoista valita juuri kirjan toinen päähahmo :--D

    Haha, minä en huomannut noita englanninkielen virheitä, mutta hyvä että sinä huomasit! Se varmasti vei loputkin uskottavuuden rippeet niiltä lausahduksilta ja Larssonin valinnasta käyttää niitä.

    Leffa on varmasti melko uskollinen kirjalle. Ajattelimme poikaystäväni kanssa katsoa sen yhdessä (hän ei ole lukenut kirjoja eikä katsonut leffoja), joten voin aina lipsauttaa hänelle vahingossa tulevista tapahtumista :--D

    VastaaPoista
  8. Minäkin luin vasta äskettäin tämän trilogian ensimmäisen osan. Loput olisi tarkoitus lukea tämän vuoden puolella. Ihan älytöntä Larsson-fania minusta ei tullut, mutta Harrietin katoamisen selvittely kiinnosti kovasti. Olen kuullut, että jatko-osat olisivat vielä parempia, mutta olen itse hieman skeptinen. Miehet jotka vihaavat naisia -kirjassa on kivasti yhdistetty menneisyys ja nykyisyys ja pelkään, ettei jatko-osissa tosiaan ole mitään tällaista menneisyyteen vievää mysteeriä.

    VastaaPoista
  9. Kelpo kirjahan tuo on. Itselläni on ollut toinen osa, Tyttö joka leikki tulella, kesken kesästä alkaen. O-ou... Tästä ei kuitenkaan pidä päätellä, että kirja olisi huono, vaan että minulla ei oikein ollut dekkarikausi meneilään.

    Kirjat luettuaan kyllä ymmärtää, miksi nämä ovat jaksanee kiinnostaa heitäkin, jotka eivät muuten niin paljon lue.

    VastaaPoista
  10. Sonja, en usko, että seuraavissa osissa on samankaltaista asettelua. Harmi, sillä minäkin pidin siitä! Toivottavasti minäkin saisin luettua loput tänä vuonna.

    Tessa, en jollain tapaa ymmärrä ihmisiä, jotka lukevat vain ja ainoastaan dekkareita - ja heitä tuntuu olevan paljon! Minulle tulisi kamala dekkariähky, pari dekkaria vuodessa riittää vallan hyvin. Mutta meitä on joka lähtöön :--) Kirja viihdytti, siksi se varmasti miellyttää monia.

    VastaaPoista
  11. Kuulun niihin, joiden mielestä kirja oli ok, mutta leffa paljon parempi... Jo pelkästään näyttelijät oli niin huikeita, kirjan henkilöt oli jotenkin kliseisempiä ja tosikkomaisia. Joten tein jotain täysin ennenkuulumatonta, ja jätin loput kirjat lukematta ja katsoin ne leffana. ;)

    VastaaPoista
  12. Ina, katsoin tämän leffan juuri eilen ja kyllä, oli se minustakin parempi kuin kirja. Poikaystävä haluaisi nyt katsoa ne loputkin, mutta en tiedä lukisinko kuitenkin ne kirjat ensin :--) Näyttelijät olivat tosiaan hyviä, erityisesti Noomi Rapace!

    VastaaPoista