27.2.2011

The Gorgeous Blogger!

Kiitokset tästä blogipalkinnosta kuuluvat Sadulle!



Palkintoon liittyy muutamia kysymyksiä omasta blogista:

1. Milloin aloitit blogisi?
14. lokakuuta 2010 eli ei tässä vielä edes puolivuotiaita olla!

2. Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?
Blogini on kirjablogi, joten se käsittelee kaikkea kirjoihin ja lukemiseen liittyvää, painottuen kuitenkin kirja-arvioihin.

3. Mikä seikka tekee blogistasi erityisen?
Ensinnäkin jo se, että tämä on kirjablogi. Meitä kirjabloggaajia ei vielä ole niin hirveän montaa Suomessa! Toiseksi ikäni, sillä parikymppisiä (tai nuorempia) kirjabloggaajia ei myöskään ole montaa, mutta olen huomannut, että heitä on viime aikoina tullut ilahduttavasti lisää. Lisäksi en bloggaa uutuuskirjoista, sillä opiskelijabudjetti rajoittaa kirjojen ostoa enkä pahemmin harrasta kirjaston varausjonoja. Bloggaan myös usein nuortenkirjoista. Uskaltaisinpa väittää niinkin, että kirjamakuni on melko laaja, joten tulee luettua ja blogattua erilaisista kirjoista.

4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?
Lueskelin aika kauan aikaa muiden kirjablogeja ja olin aina onnesta soikeana kun blogeihin oli tullut uusia kirjoituksia. Sain blogeista niin hyviä kirjavinkkejä, että lukulistani paisui monella arkilla! Viime kesänä aloin kypsytellä ajatusta oman blogin perustamisesta. En tiedä mikä siihen ajatukseen johti, ei sille ainakaan yhtä selkeää syytä ollut. Halusin pitää lukupäiväkirjaa, listata kirjat ylös jonnekin muuallekin kuin Goodreads-sivustolle, tulla mukaan kirjablogimaailmaan ja seurata muiden blogeja kätevästi yhdestä paikasta (en nimittäin viitsinyt luoda Blogger-tunnusta ilman omaa blogia). Syksyn aikana ajatus sitten vahvistui ja tämä blogi luotiin.

5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?
Haluaisin kyetä kirjoittamaan arvioita kirjoista tiheämmin, mutta lukunopeuteni rajoittaa sitä. Vaikka en kyllä ota paineita päivittämisen suhteen, niin silti siinä viikon kuluttua viimeisimmästä kirjoituksesta alkaa olla sellainen olo, että vitsi olisi ihana kirjoittaa blogiin nyt siitä ja siitä kirjasta, vaikken olisi vielä lukenut kirjaa loppuun. Joten sanotaan pikemminkin näin, että haluaisin kyetä lukemaan nopeammin ja sitä kautta bloginikin muuttuisi nopeammin päivittyväksi (voiko olla vielä monimutkaisemmin ilmaistu?). Aina olisi myös ihanaa osata kirjoittaa paremmin, oikeaoppisemmin ja niin edelleen, mutta onneksi kirjoittaessa kehittyy!

Heitän palkinnon ja kysymykset eteenpäin huipuille kirjabloggaajille Ankille, Katrille, Jennille, Hannalle ja Sannalle!

PS. Mitä täällä on oikein tapahtunut?! Jo 42 lukijaa, vautsi ja kiitos kumarrus kaikille! 

25.2.2011

Leena Parkkinen: Sinun jälkeesi, Max


Leena Parkkisen esikoisromaani Sinun jälkeesi, Max on kiehtova kuvaus 1900-luvun vaihteen ja 1920-30 lukujen ajan Euroopasta. Välillä liikutaan Saksassa, sitten Suomessa, kieltolain aikaisessa Helsingissä. 1930-luvun taitteessa käydään hetki Pariisissakin.

Kirjan kertojana on mies nimeltä Isaac. Isaac ei kuitenkaan ole yksin, sillä hänen toinen puoliskonsa, Max, kulkee koko ajan mukana. Miehet ovat siamilaiset kaksoset ja tämä kummallisuus vie heidät nuorina poikina sirkuksen maailmaan, estradeille "myymään itseään". Kirjassa muistellaan välillä poikien lapsuutta: missä he syntyivät, missä kasvoivat, minkälaisissa paikoissa viettivät nuoruutensa, minkälaisten muiden kummallisten ihmisten ympäröiminä he työskentelivät. Toinen puoli kirjasta keskittyy Helsingin seurapiireihin, hotellissa vietettyihin öihin, Irikseen.

Vaikka Isaac ei ole koskaan yksin, on hän silti usein yksinäinen. Max on se eläväisempi osapuoli, Max viettelee naiset ja saa rakkautta osakseen. Helsingissä omalaatuinen Iris sekoittaa Isaacin pään, mutta Iris ei pysy hetkeäkään paikoillaan, hän haluaa olla vapaa.

Kirjan upeat miljööt, sirkusmaailma ja entisajan Helsinki, ovat yksi sen vahvuuksista tai ainakin sellainen asia, johon minä kiinnitän huomiota ja josta nautin. Parkkisen käyttämät lyhyet lauseet myös viehättävät ja sopivat kirjan tyyliin. Kirja on ennen kaikkea kuvaus rakkaudesta (niin veljesten keskinäisestä kuin ulkopuolisiinkin kohdistuvasta), yksinäisyydestä ja erilaisista ihmisistä.

"Sä et tunnistaisi itseäsi mun silmilläni. Sä et näe itseäsi niin kuin muut näkevät."
"Niinkö." Loukkaannuin. Vai piti Lucia minua huumorintajuttomana.
"Vaikka mä näppäisin tarkan valokuvan susta, sä et sitä näkisi."
"Kuulitko mitä Lucia sanoi?" kysyin Maxilta myöhemmin.
"Se vanha nauta on kerrankin oikeassa", Max sanoi.
"Kun sinä katsot peiliin, et näe itseäsi. Sinä näet meidät. Tai sen mitä luulet muiden näkevän meitä katsoessaan."
"Kummajaisen."
"Niin, Isaac. Sinä et voi hetkeksikään unohtaa olevasi erilainen. Jopa muut unohtavat sen joskus."

Jopa minäkin unohdin sen välillä. Unohdin Maxin olevankaan läsnä, kun Isaac oli syventynyt juttelemaan toisen ihmisen kanssa tai kun Isaac liikkui ikkunan ääreen, unohdin Maxin tulevan mukana. Saatoin havahtua kesken kaiken, että ai niin, Max oli myös tässä! Luulen, että se oli Parkkiselta tarkoituksellista.

Sinun jälkeesi, Max on hyvin erilaista suomalaista kirjallisuutta. Kansainvälisempää, eurooppalaisempaa? Tarina olisi voinut olla pikkuisen yhtenäisempi, mutta tykkäsin siitä näinkin todella paljon!


Leena Parkkinen: Sinun jälkeesi, Max
Teos 2009, 312 s.

22.2.2011

Apua, apua!

APUA 1: Minulla on jo kauan ollut mielessäni eräs kirja, jonka luin joskus yläasteikäisenä, mutta en muista sen nimeä enkä kirjailijaa. Pyydän teitä lukutoukkia auttamaan minua kirjan tunnistamisessa, vaikkakin tuntomerkit ovat todella vähäiset ja huonot! Tämän verran muistan kirjasta:

- kirja on mielestäni jonkinlainen dekkari- tai jännärikirja
- kirjailija on 99 % varmasti mies, ulkomaalainen, kenties eurooppalainen (ks. seuraava kohta)
- kirjan tapahtumat sijoittuvat mielestäni Ranskaan, siksi olettamus eurooppalaisesta tai jopa ranskalaisesta kirjailijasta
- kirja löytyi aikuisten osastolta kirjastosta
- en osaa määrittää tapahtumien ajankohtaa sen tarkemmin kuin että 1900-luvulle sijoittui
- kirjan päähenkilö on vanhempi mies, kenties jokin poliisi tai etsivä?
- ainoa kohtaus, jonka kirjasta muistan: päähenkilö ajaa jonkun toisen henkilön (miehen?) kanssa autolla jossain maaseudulla ja autossa päähenkilölle iskee hätä ja hän päättää paskoa ulos auton ikkunasta kesken matkan (en tiedä miksei tyyppi voinut tehdä tarpeitaan pientareelle, oliko hänet kidnapattu vai jahdattiinko heitä vai mitä?)
- kirja jäi minulla silloin kesken, joten sen loppuratkaisusta ei ole tietoa
 
Ja miksi minua kiinnostaa saada tietää kirja, jossa joku keski-ikäinen mies kakkaa auton ikkunasta ulos? Ihan vain siitä syystä, koska vaivaa niin helkkaristi!

APUA 2: Ihastuin vakavasti viime vuonna Sylvia Plathin Lasikellon alla -teokseen. Suurin ihastukseni kirjassa oli sen alku, se ihana suurkaupunkimiljöö. Sittemmin olen lukenut Anna Godbersenin Huumaa -teoksen, joka sekin sijoittuu New Yorkiin, mutta vuoteen 1899. Ihana, ihana sekin juuri miljöönsä vuoksi!

Pyydän siis jälleen apua teiltä kirjatietäjiltä: osaisiko joku suositella vastaavia kirjoja? Kirjoja, jotka sijoittuisivat sanotaanko nyt johonkin vuosien 1900-1960 väliselle ajalle ja joissa miljöö (mielellään suurkaupunki-sellainen) tulisi vahvasti esiin? Mielellään naispäähenkilöllä varustettuna, mutta ei pakko. Muita kriteerejä minulla ei ole, mutta älkää pliis suositelko Siepparia, inhoan sitä :--)

14.2.2011

Kaunis päivä

 
Suloista ystävänpäivää kaikille teille ihanille kirjojen ystäville!

Minä vietän ystävänpäivää fiilistelemällä uutta ikävuotta (juhlat juhlittiin jo eilen) ja tutkimalla historiaa. Jospa illalla pääsisin vielä avaamaan muunkin kirjan kuin historian oppikirjan!

7.2.2011

Kirjashoppailua kirjastossa

Huomenna, 8. helmikuuta, on Lainan päivä ja sitä luultavasti vietetään koko maan kirjastoissa tavalla jos toisella. Minä otin tänään varaslähdön Lainan päivään ja lähdin katsastamaan pääkirjaston poistetun aineiston myyntiä! Olisin kuvitellut sen alkavan vasta huomenna, mutta kirjastokin näköjään halusi startata ajoissa. Enkä toki ollut ainoa paikalla, vaikka jo aamupäivästä lähdinkin matkaan. Usea kotiutti jopa monta muovisäkillistä kirjoja! Saatoin tietenkin olla vähän kateellinen, koska en muun muassa omista autoa tai massiivisia käsilihaksia... :--)

Löysin siis kolme kirjaa yhteishintaan kolme euroa. Kaikki poistetut kirjat olivat hinnaltaan euron kappale, joten ei paha ollenkaan.

Steven Hall: Haiteksti (hieman hämmästyin, että tämä oli poistomyynnissä, sillä tämähän on suht uusi)
Tomek Tryzna: Tyttö Ei-Kukaan (kirjan nimi kuulosti epämääräisen tutulta ja takakannen perusteella lähti mukaan)
Diana Gabaldon: Sudenkorento (toinen osa Gabaldonin Matkantekijä-sarjaa enkä ole lukenut ensimmäistäkään, mutta kyseistä sarjaa on moni suositellut!)

Lisäksi mukaan lähti kaksi lainaa, mutta niistä sitten tuonnempana arvostelujen muodossa!

6.2.2011

Tove Jansson: Taikurin hattu


Taikurin hattu on neljäs lukemani Muumi-kirja eikä se tuottanut pettymystä eikä myöskään kyllästyttänyt, vaikka olen melko vastikään katsonut kirjaan liittyvät animaatiojaksot. Animaatio tietenkin on erilainen verrattuna kirjoihin: joitakin asioita on jätetty pois, joitakin lisätty, asiat tapahtuvat eri paikoissa ja niin edelleen, ja siksi Taikurin hattukin oli hyvin erilainen lukukokemus.

Taikurin hatun tapahtumat sijoittuvat melko pitkälle aikavälille. Kirja alkaa johdannolla, jossa ollaan "jossain marraskuussa" (=silloin kun muumipeikot menevät talviunille) ja jatkuu kun ollaan jo hieman lumisessa kevätaamussa ja muumien on aika herätä. Kirjan lopun näyttämönä on elokuun loppupuoli, alkava syksy, jolloin Muumilaaksossa vietetään mahtavaa elokuunjuhlaa.

Tässä kirjassa tapahtumia riittää! Minulle, joka en juurikaan välittänyt Muumilaakson marraskuusta, Taikurin hattu on kuin nakutettu. Ehkä olen vielä liian lapsi, nuori tai lapsenmielinen, miten sen nyt ottaakaan, koska nautin enemmän seikkailupitoisista kuin vakavammista ja syvällisemmistä Muumeista. Oli asia miten tahansa, niin Taikurin hattu kuljetti minua sulavasti seikkailusta toiseen. Kirjan voikin minusta hyvin jakaa viiteen eri seikkailuun:

Ensimmäinen seikkailu alkaa Taikurin hatun löytymisellä ja siitä aiheutuvilla huveilla ja harmeilla. Toisessa seikkailussa muumiperhe purjehtii hattivattien yksinäiselle saarelle ja tekee siellä jännittäviä löytöjä. Kolmanteen seikkailuun liittyy jälleen kirottu Taikurin hattu, sillä se muuttaa koko Muumitalon viidakoksi! Sitä ennen kuitenkin selviää, että mikä kumma otus on mamelukki (se on myös poikaystäväni käyttämä höpsö sana äidistään :D). Neljännessä seikkailussa tavataan Tiuhti ja Viuhti mukanaan heidän salaperäisesti varjelemansa matkalaukku sekä lapsena kamalasti pelkäämäni kammottava Mörkö. Viides seikkailu kertoo Nuuskamuikkusen lähdöstä, elokuunjuhlasta ja itse Taikurin saapumisesta Muumilaaksoon.

Kirjan rakenne poikkeaa aikaisemmista Muumi-kirjoistani, sillä kirjassa oli vain seitsemän lukua sekä johdanto. Muistelisin aikaisemmissa olleen enemmän ja lyhyempiä lukuja. Ei tämä edelleenkään Muumipapan urotöitä voita, mutta pesee Muumipeikon ja pyrstötähden, vaikka sekin on hyvin seikkailua täynnä oleva kirja. Taikurin hatussa on nimittäin myös huumoria, sitä huumoria mitä vähän kaipasin Urotöiden jälkeen.



Tove Jansson: Taikurin hattu (Trollkarlens hatt, 1948)
Suom. Laila Järvinen
WSOY 1999, 146 s.

2.2.2011

David Mitchell: Pilvikartasto


Tammikuu oli huono lukukuukausi, sillä sain luettua vain kaksi romaania. Muu lukeminen (=koulukirjat) veivät aikaa kaunokirjalliselta puolelta, mutta syytän tästä myös vaikeaa Pilvikartastoa. Vaikeatajuinen kirja ei ole, mutta yli 600 sivua ja lyhyissä pätkissä lukeminen eivät tehneet sille oikeutusta.

Kuten Pilvikartaston takakansikin jo sanoo, sen kerrontatekniikka on kuin maatuskanukke, jossa jokaisen nuken sisältä paljastuu uusi nukke. Lopussa nuket kootaan taas takaisin yhteen. Ei kuitenkaan pidä pelästyä, että kirja olisi jotenkin todella sekava, koska sitä se ei ollut, ei edes hitaalla lukutahdilla.

Kirja koostuu kuudesta eri tarinasta, jotka linkittyvät toisiinsa. Ensin purjehditaan ja käydään Tyynenmeren trooppisilla saarilla 1800-luvulla ja sitten hypätään 1930-luvun Belgiaan englantilaisen säveltäjäapulaisen saappaisiin. Seuraava harppaus on 1970-luvun Amerikkaan, jossa nuori toimittaja pääsee kohtalokkaiden salaisuuksien äärelle ja siitä mennään viime vuosisadan lopun Isoon-Britanniaan, missä sympaattinen kustantaja joutuu kaikenlaisiin kommelluksiin. Viime vuosisatakaan ei riitä, sillä seuraava kohde on tulevaisuuden Korea ja sen yhdessä lukuisista pikaravintoloista työskentelevän kloonitytön tarina. Lopuksi ollaan vielä kauempana tulevaisuudessa, Zachryn tarinassa maailmantuhon jälkeisellä Havaijilla. Nämä kaikki, lukuunottamatta viimeistä tarinaa, jäävät kesken, mutta jatkuvat kirjan loppupuolella.

Pidin kirjasta, koska kaikki tarinat ovat niin erilaisia. 1800-luvun Tyynellemerelle sijoittuva kertomus on kirjoitettu matkapäiväkirjan muotoon. Tekstin seassa on paljon lyhenteitä sekä ja-sana on kirjoitettu &-muotoon, vanhahtavaa tyyliä hakien. Lukemisesta se teki hieman hankalaa. Toinen, Belgiaan sijoittuva tarina, on kirjemuotoinen ja sekin sisälsi lyhenteitä, muttei niin hankalasti luettavia. Tämä tarina imaisi jo paljon paremmin mukaansa. Kolmas on tyyliltään jännäri; salaisuuksia, murhia ja takaa-ajoa. Brittiläisen kustantajan kertomus on itseironinen ja täynnä huumoria ja hassuja tapahtumia. Viides tarina kloonista on itse asiassa haastattelu, joka tapahtuu kyseisen kloonin ollessa vankilassa kokemuksiensa päätteeksi. Viimeinen Havaijille sijoittuva tarina on jälleen hankalasti luettava, murteella kirjoitettu muistelma.

Minusta kirja parani tarina tarinalta lukuunottamatta viimeistä, murre kai söi liiaksi mielenkiintoani. Kloonin haastattelu oli ehdottomasti upein! Voin vain ihmetellä Mitchellin taitoa kirjoittaa kuusi erilaista ja erityylistä tarinaa. Kuitenkin tarinat siis linkittyvät toisiinsa, mutta joko hitaasta etenemisestäni johtuen en huomannut mitään sen suurempaa yhdistävää tekijää tai sanomaa tarinoiden välillä tai sitten se oli tarkoitettukin niin. Yhdistäviä teemoja kuitenkin löytyy: hyväksikäyttö, sortaminen ja vallanhimo.

Suosittelen kärsivällisille lukijoille, jotka haluavat kirjalta vaihtelua ja syvällisyyttä. Minä puolestani ajattelin lukea hetken vain ohuita kirjoja :--)


David Mitchell: Pilvikartasto (Cloud Atlas, 2003)
Suom. Vesa Suominen
Sammakko 2008, 624 s.