29.1.2011

Seitsemän tunnustusta

Kiitokset Susalle söpöistä palkinnoista ja tästä haasteesta. Haasteeseen kuuluu siis tunnustaa itsestään seitsemän asiaa.


1. Elämäni olisi paljon tylsempää ilman kirjablogeja! Kiinnostuin kirjablogien lukemisesta joskus vajaa vuosi sitten ja pyörittelin pitkään mielessäni oman blogin perustamista. Lokakuussa sitten aloitin ja huomasin, että en kyllä ikinä halua pois täältä kirjablogimaailmasta!

2. En osaa katsoa leffoja yksin. Okei, joskus harvoin innostun ja katson jonkin elokuvan yksin, jos poikaystävää se ei kiinnosta, mutta yleensä aina haluan katsoa leffan jonkun toisen seurassa.

3. Kirjatunnustuksia: ostan harvoin uusia kirjoja omaksi asti (paitsi kirppareilta), mutta tämä tulee niin muuttumaan kunhan joskus olen kunnon töissä. Käytän siis ahkerasti kirjastoa hyväkseni. En myöskään pysty lukemaan useampaa kuin yhtä kirjaa kerrallaan. Tuntuu, että menisin liian sekaisin monesta eri kirjasta ja joku jäisi aina lukematta loppuun (mikä on kamala ajatus!). Tästä päästäänkin siihen, että mun on pakko lukea huonoltakin vaikuttavat kirjat loppuun saakka, koska eihän sitä koskaan tiedä, miten loppu voi pelastaa koko tarinan!

4. Kärsin kroonisesta kissakuumeesta. Meillä on aina ollut kotona, siis vanhempieni luona, lemmikkeinä kissoja, ei koskaan mitään muita eläimiä. Äitini on myöskin hyvin kissarakas. Muutettuani "omilleni" 16-vuotiaana, toiselle paikkakunnalle, sydämeeni jäi kissankokoinen reikä ;--( Silloin kissan ottaminen ei olisi vielä ollut kovin kannattavaa, mutta nyt olen pohtinut asiaa kauan aikaa. Olen päättänyt, että sitten kun minulla on sellainen työ, jolla elättää itseni lisäksi myös kissa, niin otan sen. Onko kissa jotain tiettyä rotua vai ihan maatiainen, sillä ei ole väliä, kunhan se on kissa!

5. Olen ihan toivottoman surkea ruoanlaittaja. Poikaystävä on tässä taloudessa se joka kokkaa meidän päivälliset ja intohimoinen kokki muuten onkin. Tykkään kuitenkin kaiken makean leipomisesta, koska en voi vastustaa herkkuja.

6. Olen ikuisella lihotuskuurilla - siltä se ainakin tuntuu. Muut naiset laihduttavat vaikkei aina olisi edes tarve ja minä se vaan yritän lihoa.

7. Olen toisaalta tyttömäinen tyttö, mutta joissain asioissa poikamainen. Tykkään esimerkiksi pelata konsolipelejä ja tietokonepelejä, tosin räiskinnät jätän poikaystävälle. Viihdyn myös hyvin poikaporukan kanssa eikä minulle ole ongelma lähteä kauppaan tai kouluun tai minne tahansa ilman meikkiä. Käytän vähän koruja enkä jaksa juuri koskaan lakata kynsiäni. Rakastan kuitenkin söpöjä, tyttömäisiä vaatteita, erityisesti mekkoja, ja välillä on hauskaa pitkän tauon jälkeen tälläytyä kunnolla.

Laitan palkinnot ja haasteen eteenpäin seuraaville superkivoille bloggaajille:

10 kommenttia :

  1. Kiitos superihanasta yllätyksestä!! (:

    VastaaPoista
  2. Minäkin olen ikuisella lihotuskuurilla. Välillä tosin tuntuu siltä, että kukaan ei sitä tunnu tajuavan.

    VastaaPoista
  3. Dristiina, olepa hyvä!

    Riina, harvemmin olen törmännyt toiseenkin lihottajaan, joten hei vain! Aivan, minustakin tuntuu välillä ettei ihmiset oikein tajua. Kun esimerkiksi valittelen, että miten vaikeaa itsensä lihottaminen on, niin ihmisten reaktio on, että "no syöt vaan niin kyllä niitä kiloja tulee!" (ja usein esimerkkinä: "kato nyt vaikka muaki!"). Ei se kuitenkaan ole niin yksinkertaista kuten ei monelle ole laihduttaminenkaan. Tsemppiä sulle kuurisi kanssa, ehkä me vielä joskus saadaan kiloja sen verran että ollaan tyytyväisiä :--)

    VastaaPoista
  4. Väänsin tuota jonkun ikuisuuden ja sitten tajusin, että oon tehnyt tän jo joskus. Poistin vanhan ja julkaisin tuon uuden >:))

    VastaaPoista
  5. Oi kiitti tästä! Oli kyllä mukava yllätys, tykkään tehdä (ja lukea) tällaisia ihan hirveesti.
    Heh, olen muuten myös ihan toivoton kokkaaja - muistan kun joskus yläasteen köksäntunneilla tuhosin aina kaikki meidän ryhmän sapuskat. En ole sen koommin lieden äärelle vaivautunut. Mitenköhän tulen ikinä selviämään yksinasumisesta... Sulla on sentään miekkonen hoitamassa kokkauspuuhat :-D

    VastaaPoista
  6. Janninna, jee kiva, käynpäs lukemassa!

    Elsku, ole hyvä! Näitä on tosiaan kiva välillä tehdä ja lueskella muiden. Olisimme kyllä huutavassa pulassa, jos poikaystävänikään ei osaisi kokata! Joko söisimme joka päivä kalliita valmisruokia tai olisi vain pakko opetella ite. Tekemällähän sitä oppii, niin opit varmasti sinäkin :--) Mulla se tekeminen vain on jäänyt vähälle, kun on toinen joka sen ruoan melkein aina mieluusti laittaa. Mulle jää sitten enemmän vastuuta pyykkäyksestä ja siivoamisesta, jeij :--D

    VastaaPoista
  7. Kiitos haasteesta, vastasin blogissani! Listasta tuli aika minimalistinen, mutta lisää tunnustuksia sitten seuraavalla kerralla. :)

    VastaaPoista
  8. Luru, ole hyvä! Käynpäs heti lukemassa :--)

    VastaaPoista
  9. Kiitos, näitä on aina kiva lukea. :)

    Minäkin olen usein laiska katsomaan kotona yksin leffoja, mutta yksi suosikkipuuhistani on käydä elokuvateatterissa yksin. On se toki kivaa seurassakin, mutta viihdyn varsin hyvin yksinkin.

    Minullakin on kissakuume. Minulla oli ennen kissoja ja jopa kasvatin rotukissoja parin pentueen verran. Sitten jouduin luopumaan kissoista olosuhteiden pakosta, ja sen jälkeen kissa-allergiani äityi tosi pahasti. Nyt tulevaisuuden tavoitteena on päästä allergiaoireista eroon vyöhyketerapeutilla ja aloittaa taas kissallinen elämä. :)

    Minä olin varsinainen tikkuhyönteinen nuorena, eikä paino myöskään noussut, vaikka söin ihan mitä huvitti. Nykyisin kolmekymppisenä tilanne on kyllä eri. En ole ylipainoinen enkä joudu pinnistelemään, etten lihoisi, mutten ole enää laiha ja paino kyllä nousee, jos vietän oikein mässäilevää elämää. Ja ilman meikkiä en mielelläni lähde minnekään! :)

    Karoliina

    VastaaPoista
  10. Karoliina, minustakin näitä on kiva lukea!

    Oi, pidän sulle isoja peukkuja, että siedättyisit niin, että voisit taas ottaa kissan tai kissoja (tai jopa alkaa jälleen kasvattaa niitä!) Olen itse elellyt kissojen kanssa ihan pienestä saakka, paitsi nyt viimeiset viisi vuotta ilman, enkä ole huomannut koskaan mitään allergiaoireita. Hyvä niin, mutta tietenkin sitten kun joskus otan oman kissan niin tulen allergiseksi! Varmasti ikävää sellainen.

    Toivottasti ikä toisi minullekin lisäkiloja. Muistan kun joskus yläasteikäisenä terveydenhoitaja sanoi mulle, että kyllä niitä kiloja sitten kertyy kun olet vanhempi ja olin jo jes, parikymppisenä en varmasti ole enää niin tikku! Mutta kuinkas kävikään :D Nyt sitten elättelen toiveita, että kolmikymppisenä niitä kiloja tulee.

    VastaaPoista