25.1.2011

Kirja + musiikki = ?

Lumiomena kyselee blogissaan lukijoidensa musiikkimakua. Tämä ei ole mikään haaste, mutta haluan tehdä aiheesta itsekin postauksen ja laajentaa sitä yhdellä lukemiseen liittyvällä kysymyksellä: 

Kuunteletko musiikkia kirjoja lukiessasi vai viekö se keskittymiskykysi? Jos kuuntelet, pitääkö sen olla tietynlaista: rauhallista, instrumentaalista vai kenties kirjan tunnelmaan sopivaa?

Olen itse joskus yrittänyt yhdistää lukemisen ja musiikin, mutta laihoin tuloksin. Yleensä musiikki vie huomioni kirjasta ja keskittymiskykyni herpaantuu liikaa. Ehkä jonkin neutraalin musiikin kuunteleminen hiljaa onnistuisi, mutta ehdottomasti ei jonkin lempparini! Lempparin tullessa kohdalle täytyy vääntää nupit kaakkoon, keskittyä, eläytyä, melkein tanssahdella onnesta. Nurkkaanhan se kirja siinä lentää!

Kerron heti alkuun, että minulla ei ole monipuolinen musiikkimaku. En siis kuuntele kaikkea laidasta laitaan, räpistä iskelmään ja klassisesta mättöheviin. Mutta kuuntelemassani musiikissa on silti vaihtelevuutta, en ole juuttunut vain yhteen tyylilajiin. Enhän tee niin kirjojenkaan suhteen!

Viime aikoina eniten kuuntelemani artisti on ollut ylivoimaisesti brittiläinen Patrick Wolf. Wolf yhdistelee musiikissaan elektronisia ja klassisia elementtejä. Tässä kaunis duetto, tässä vähän menevämpi kappale. Tutustumiseni on kuitenkin vasta alkutekijöissään.

Jo useamman vuoden ajan ykkössuosikkini on ollut yhdysvaltalainen Killing The Dream. Yhtye soittaa melodista hardcore punkia, genreen tutustumisesta kiitos poikaystävälleni yli neljä vuotta sitten. Tämä tämmöinen ei luultavasti moneen pehmeämmän musiikin ystävään iske, mutta kehotan tutustumaan lyriikoihin, niistä löytyy syvällisempiäkin asioita. Toinen samaa tyylilajia edustava, jo kuopattu, on Have Heart. Samaa tyylilajia, mutta kuitenkin niin erilainen. Loistavia livenäkin, kahteen kertaan todistettu :--)

Pysytään samoilla linjoilla, mutta ei ihan. Yksi suurista suosikeistani on myöskin The Ghost Inside, jonkin sortin hardcoren ja metalcoren yhdistemä. Tässä näyte. On muuten erittäin hankalaa yrittää jollain tavalla genrettää kuuntelemaansa musiikkia. Miksi pitäisikään, mutta muuten kuvaileminen on liian hankalaa. 

Ja edelleen liikutaan samoilla vesillä, mutta otetaan taas askel eri suuntaan: Alexisonfire. Post-hardcoren, screamon ja minkä lie sekoitus, kuka näitä tietää. Kaunis Rough Hands. Alexisonfirestä päästäänkin siihen, että jumaloin yhtyeen kitaristi-laulaja Dallas Greeniä, jota olisin Tavastian keikalla halunnut päästä halaamaan (hengasi niin otollisella paikalla!) mutta meni pupu pöksyyn. Dallas Green tekee soolomatskuakin, kauniita kitarakappaleita.

Kaikki edelliset ovat miesvoittoisia artisteja, mutta kyllä minä mielelläni kuuntelen naisääntäkin. Hivenen kateellisena vain, sillä minua ei ole kyllä siunattu laulunlahjoilla sitten pätkääkään :--D Ei edes karaoke-tasolla. Mutta jos saisin valita itselleni kenen tahansa naislaulajan lauluäänen, niin ottaisin joko Regina Spektorin mahtavan, persoonallisen äänen tai The Veronicas -yhtyeen jomman kumman tytön äänen. Mielenkiintoisia naislaulajalla varustettuja yhtyeitä ovat myös puoliksi suomalainen, puoliksi ranskalainen The Dø ja ruotsalainen herkkä duo Taxi Taxi!.

Vielä bonuksina söpö Lykke Li (uusi matskukin vaikuttaa mielenkiintoiselta), hauska Nouvelle Vague sekä persoonallinen Bat For Lashes. Loistavia tunnelmanluojia kaikki kolme, omilla tavoillaan vain!

Olisi kyllä mukavaa osata yhdistää kirja ja musiikki. Voisikohan siihen opetella, totuttautua?

5 kommenttia :

  1. Kylläpä tuo Patrick Wolf kuulostaa hyvältä.

    Mukavaa, että aloit pohtia tätä aihetta ja vielä jatkojalostit sitä paremmin kirjablogiin sopivaan muotoon. Kysymyksesi on hyvä ja mielenkiintoinen. Ainakaan minulla ei ole siihen yksiselitteistä vastausta.

    Voin mielestäni lukea kirjaa ja kuunnella musiikkia samalla kertaa, esimerkiksi opiskeluaikoina luin tentteihin juurikin musiikkia kuunnellen. Kuulokkeet korvillani pystyin eristäytymään muusta maailmasta. Ja nytkin esimerkiksi junalla matkustaessa luen kirjaa ja kuuntelen musiikkia, koska haluan suodattaa muut - oikeiden ihmisten - äänet pois. Musiikin pitää tässä tapauksessa olla joko todella tuttua ja mielellään vieraskielistä (esim. mulle Tori Amos toimii aina), niin en varsinaisesti jää kuuntelemaan sitä. Uutta musiikkia tai kotimaista en voi kuunnella kirjaa lukiessani. Muuten musiikkityylillä ei ole väliä. Mitä kirjaan tulee, niin voin lukea kaikenlaista romaaneista tieteelliseen kirjallisuuteen ja keskittyä ihan hyvin. Joskus käy kuitenkin niin, etten voi keskittyä kirjaan enkä musiikkiin. Silloin on vain annettava ajatusten harhailla.

    Kiitos linkityksestä. :)

    VastaaPoista
  2. Mä muistan joskus nuoruudessa kuuntelin aina musiikkia ja luin kirjaa. Eikä haitannut edes lukea kirjaa televisiokaan päällä. Nykyisin luen hiljaisuudessa. Luen tosin jonkin verran kahviloissa tai matkustaessa jolloin normaalit elämisen äänet eivät haittaa, mutta pääosin tosiaan parasta on lukea kotona sohvalla kaikki kissat ympärillä kuorsaten :) (kissan kuorsaus-ääni ei haittaa, heh)

    Mietin kyllä sitäkin, että johtuisiko se siitä, että musiikkia kuunnellessani hyräilen ja laulelen paljon sekä keskityn lyriikkaan, joten en vain yksinkertaisesti pystyisi nyt enää keskittymään moneen asiaan yhtä aikaa. Ehkä joku pelkkä klassinen instrumenttimusiikki? Mutta kun en kuuntele sellaista, vaan rokkia, heviä, metallia, mättöä ja muutamia poppibiisejä.

    Ehkä siis pidän musiikin ja kirjat erillään toisista :)

    VastaaPoista
  3. Patrick Wolf mainittu ja ekana! ;)

    VastaaPoista
  4. lumiomena, minäkin nuorempana (siis yläasteikäisenä) luin kokeisiin musiikkia kuunnellen ja se onnistuikin ihan hyvin. En tiedä mikä nyt on tullut vastaan, enkö ole enää niin keskittymiskykyinen vai mitä, mutta en varmaankaan enää osaisi kun jo televisionkin äänet häiritsevät. Hyvä huomio muuten tuo kotimaisen musiikin kuuntelu yhdistettynä suomenkielisen kirjan lukemiseen, tarkoitit varmaan sitä? Koen myös, että se häiritsisi enemmän kuin vaikkapa englanninkielisen musiikin kuuntelu.

    Naakku, minulle on sitten ilmeisesti käynyt samalla tavalla kuin sinulle! Nuorena pystyin kuuntelemaan musiikkia samalla kun luin kokeisiin, kaunokirjallisen kirjan lukemisesta en muista. Kissojen kuorsaukset eivät kyllä häiritse minuakaan (siis kun luen äitini luona ollessani, itselläni ei ole harmikseni kissaa!) :--)

    Katri, kyllä vain ;--) Olen sen verran ylikuunnellut (mutta en liikaa vielä!) Wolfia, että se ansaitsee ykköspaikan!

    VastaaPoista
  5. Hei!

    Blogissani on sinulle tunnustus ja haaste, käyhän kurkkaamassa.

    VastaaPoista