Lukuisa: L.M. Montgomery: Anna ystävämme

Olen viime päivinä ollut aika suruisa, sillä äitini toinen kissoista kuoli viime perjantaina. Kisulla epäiltiin syöpää ja sen vuoksi jouduttiin hänet päästämään viimeiselle matkalle. Kissa ehti olla meillä yli kymmenen vuotta, joten olen kasvanut kisun kanssa, kunnes muutin 16-vuotiaana omilleni. Täytyy ajatella positiivisesti niin, ettei kissan tarvitse enää kärsiä. Lukemista tämä alakulo on hidastanut, mutta eilen illalla ennen nukkumaanmenoa sain kuitenkin toisen osan Anna-sarjasta luettua loppuun.

Anna ystävämme on siis jatkoa Annan nuoruusvuosille ja kertoo Anna Shirleyn elämästä jatko-opiston jälkeen Vihervaarassa kaikkien vanhojen tuttujen sekä muutamien uusienkin hahmojen ympäröimänä. Anna on nyt Avonlean koulun uusi opettajatar ja se tietää paljon oppimista ja vastuuta. Vastuuta sekä kasvatusta vaativat myös Marillan sukulaiselta Vihervaaraan muuttavat kaksoset.

Alun epäilyjen jälkeen Annalta alkaa sujua opettajan työ ja hän kiintyy oppilaisiinsa, varsinkin hyvin lahjakkaaseen Paul Irvingiin. Anna myös perustaa ystäviensä kanssa Uudistusseuran, jonka tavoitteena on uudistaa ja parantaa Avonlean kylän ulkonäköä. Noin kahden vuoden aikana, minkä ajalle Anna ystävämme sijoittuu, ehtii tapahtua nuoruusvuosista tuttuja kommelluksiakin, mutta ei niin paljon. Annasta on jo tullut nuori aikuinen ja ilmeisesti Marillan perinteinen kasvatus on purrut hyvin. Samanlainen höpsö unelmoija tyttö silti on ja kirjan lopun häät, Annan parhaalle ystävälle Dianalle sattuva iloinen yllätys sekä Gilbert Blytheen liittyvä asia vain ruokkivat lisää Annan unelmia. Häiden jälkeen onkin Annan seuraava etappi Redmondin korkeakoulu ja siitä vaiheesta kertoo seuraava Anna-sarjan kirja, Annan unelmavuodet.

Minusta oli hyvin hauskaa kirjaa lukiessa ajatella 16-vuotiasta Annaa opettajana, joka vielä on lapsi itsekin. Siihen aikaan on kai ollut hieman pakko alkaa aikuistua jo hyvin nuoressa iässä, kun taas nykyään minäkin vielä tunnen itseni lapseksi, vaikka olen "jo" 20 ikävuotta ylittänyt. Mutta vaikka Anna työskenteleekin opettajana, osallistuu lasten kasvatukseen niin koulussa kuin kotonakin ja on muutenkin järkevöitynyt, niin lapsenomaisuus on silti yhä hänessä tallessa.

Anna ystävämme on hieman heikompi suoritus kuin Annan nuoruusvuodet. Annan elämä ei mielestäni ollut niin mukaansatempaavaa kuin ensimmäisessä osassa. Ensimmäisessä kaikki oli vielä niin uutta, tässä jo vähän vanhaa. Onneksi kuitenkin muutamat uudet, mielenkiintoiset sivuhahmot toivat tarinaan lisää ulottuvuutta. Petyin myös hieman Annan ja Gilbertin välisen jännitteen puuttumiseen kirjan koko matkalta, mutta loppu tosin jäi odotuttamaan kolmannen osan lukemista. Mutta hyvää kannattaa odottaa, eikö?