20.11.2010

Kirjastoreissun saalis

Kävin viime torstaina taas vähään aikaan kaupunkini pääkirjastossa ja tällainen pieni pino lähti kirjoja mukaan:

Tove Jansson: Muumilaakson marraskuu (ajankohtainen!)
Tove Jansson: Taikurin hattu
Tove Jansson: Muumipeikko ja pyrstötähti
Seita Parkkola & Niina Repo: Susitosi
David Mitchell: Pilvikartasto

Olisin niin halunnut lainata myös Susitosi-teoksen kaksi itsenäistä (ja paksua) jatko-osaa, mutta laukku täyttyi enemmän kuin hyvin jo edellämainituista kirjoista. Lukeminen ei ole loppumassa aivan heti, sillä Ruohometsän kansakin on vielä pahasti kesken. En tiedä mikä siinä Ruohometsässä nyt oikein tökkii, vaikka kaniinien elämä onkin mielenkiintoista.

Onko kukaan teistä blogiini eksyvistä lukenut lainaamiani kirjoja? Mitä piditte? No, Muumeistahan ei vaan voi olla pitämättä, joten mikä on suosikkinne Muumeista (ei pelkästään lainaamistani)?

Pilvikartastoa olen nähnyt kehuttavan eri puolilla internetiä ja Susitosi taas on jäänyt minulta lukematta, mutta olen lukenut ne itsenäiset jatko-osat (Ruttolinna ja Jalostamo) joskus yläasteikäisenä ja ainakin silloin pidin niistä. Erilaisia suomalaisia nuortenkirjoja minusta.

16.11.2010

L.M. Montgomery: Anna ystävämme


Olen viime päivinä ollut aika suruisa, sillä äitini toinen kissoista kuoli viime perjantaina. Kisulla epäiltiin syöpää ja sen vuoksi jouduttiin hänet päästämään viimeiselle matkalle. Kissa ehti olla meillä yli kymmenen vuotta, joten olen kasvanut kisun kanssa, kunnes muutin 16-vuotiaana omilleni. Täytyy ajatella positiivisesti niin, ettei kissan tarvitse enää kärsiä. Lukemista tämä alakulo on hidastanut, mutta eilen illalla ennen nukkumaanmenoa sain kuitenkin toisen osan Anna-sarjasta luettua loppuun.

Anna ystävämme on siis jatkoa Annan nuoruusvuosille ja kertoo Anna Shirleyn elämästä jatko-opiston jälkeen Vihervaarassa kaikkien vanhojen tuttujen sekä muutamien uusienkin hahmojen ympäröimänä. Anna on nyt Avonlean koulun uusi opettajatar ja se tietää paljon oppimista ja vastuuta. Vastuuta sekä kasvatusta vaativat myös Marillan sukulaiselta Vihervaaraan muuttavat kaksoset. 

Alun epäilyjen jälkeen Annalta alkaa sujua opettajan työ ja hän kiintyy oppilaisiinsa, varsinkin hyvin lahjakkaaseen Paul Irvingiin. Anna myös perustaa ystäviensä kanssa Uudistusseuran, jonka tavoitteena on uudistaa ja parantaa Avonlean kylän ulkonäköä. Noin kahden vuoden aikana, minkä ajalle Anna ystävämme sijoittuu, ehtii tapahtua nuoruusvuosista tuttuja kommelluksiakin, mutta ei niin paljon. Annasta on jo tullut nuori aikuinen ja ilmeisesti Marillan perinteinen kasvatus on purrut hyvin. Samanlainen höpsö unelmoija tyttö silti on ja kirjan lopun häät, Annan parhaalle ystävälle Dianalle sattuva iloinen yllätys sekä Gilbert Blytheen liittyvä asia vain ruokkivat lisää Annan unelmia. Häiden jälkeen onkin Annan seuraava etappi Redmondin korkeakoulu ja siitä vaiheesta kertoo seuraava Anna-sarjan kirja, Annan unelmavuodet.

Minusta oli hyvin hauskaa kirjaa lukiessa ajatella 16-vuotiasta Annaa opettajana, joka vielä on lapsi itsekin. Siihen aikaan on kai ollut hieman pakko alkaa aikuistua jo hyvin nuoressa iässä, kun taas nykyään minäkin vielä tunnen itseni lapseksi, vaikka olen "jo" 20 ikävuotta ylittänyt. Mutta vaikka Anna työskenteleekin opettajana, osallistuu lasten kasvatukseen niin koulussa kuin kotonakin ja on muutenkin järkevöitynyt, niin lapsenomaisuus on silti yhä hänessä tallessa.

Anna ystävämme on hieman heikompi suoritus kuin Annan nuoruusvuodet. Annan elämä ei mielestäni ollut niin mukaansatempaavaa kuin ensimmäisessä osassa. Ensimmäisessä kaikki oli vielä niin uutta, tässä jo vähän vanhaa. Onneksi kuitenkin muutamat uudet, mielenkiintoiset sivuhahmot toivat tarinaan lisää ulottuvuutta. Petyin myös hieman Annan ja Gilbertin välisen jännitteen puuttumiseen kirjan koko matkalta, mutta loppu tosin jäi odotuttamaan kolmannen osan lukemista. Mutta hyvää kannattaa odottaa, eikö?


L.M. Montgomery: Anna ystävämme (Anne Of Avonlea, 1909)
Suom. Hilja Vesala
WSOY 2007, 261 s.

11.11.2010

Vuoden 2010 Finlandia-ehdokkaat

Joel Haahtela: Katoamispiste
Markus Nummi: Karkkipäivä
Riikka Pulkkinen: Totta
Mikko Rimminen: Nenäpäivä
Alexandra Salmela: 27 eli kuolema tekee taiteilijan
Erik Wahlström: Kärpäsenkesyttäjä

Siinäpä ne nyt sitten ovat, tämän vuoden Finlandia-palkintoon ehdolla olevat. Ja minähän en ole lukenut näistä yhtäkään, sillä käännöskirjallisuus on enemmän minun juttuni. Mutta kyllä tästä joukosta ainakin kolme on sellaista, jotka kiinnostaisi tulevaisuudessa lukea: Pulkkisen Totta, Rimmisen Nenäpäivä ja Salmelan 27 eli kuolema tekee taiteilijan. Ne vaikuttavat eniten sellaisilta, jotka kiinnostaisivat juuri minua. 

2. joulukuuta näemme kuka vie 30 000 euron arvoisen palkinnon!

5.11.2010

Suzanne Collins: Vihan liekit


Vihan liekit on jatkoa suositun Nälkäpeli-trilogian ensimmäiselle osalle. Kolmaskin osa, Matkijanärhi, trilogiasta on ilmestynyt, muttei vielä suomeksi. Mutta sitä saanee odottaa ihan vain hetken vielä, sillä ainakin BookPlus ilmoittaa julkaisupäiväksi 16.11.2010.

Vihan liekit jatkaa kertomusta päähenkilö Katnissin ja hänen läheistensä elämästä ankaran Capitolin valvonnassa Nälkäpelin jälkeen. Katniss ja saman asuinvyöhykkeen poika Peeta selvisivät julmasta tosi-tv-kilpailusta ainoina hengissä tekaistun rakkautensa avulla. Tai niinhän Katniss luuli, mutta Peetan tunteet tyttöä kohtaan ovat aitoja.

Nälkäpelin voittajan ehkä valitettaviin etuoikeuksiin kuuluu voittajakiertueelle lähteminen pelin jälkeen. Mutta ennen sitä presidentti Snow vierailee Katnissin luona ja hänellä on tytölle epämiellyttää sanottavaa: Katnissin käytös lietsoo kansalaisissa kapinaa ja Katnissin ja Peetan suhde ei hänen mielestään ehkä olekaan sitä mitä he antavat sen olettaa olevan. Voittajakiertue kuitenkin järjestetään ja sen jälkeen on aika odottaa seuraavaa Nälkäpeliä. Kyseinen vuosi onkin jo Nälkäpelin 75. juhlavuosi, joka tarkoittaa kolmatta neljännesjuhlaa. Neljännesvuosijuhlat ovat aina tavallista juhlavampia ja erikoisempia näytöksiä. Ilmoitus uudesta pelistä saa asiat vyörymään hyvin, hyvin huonoon suuntaan...

En pitänyt Vihan liekeistä yhtä paljon kuin Nälkäpelistä. Nälkäpeli oli minulle idealtaan tuore ja ihan kiva virkistys nuortenkirjallisuuden joukossa, kun taas Vihan liekit oli suurilta osin toisinto ensimmäisestä. Kirjan alku oli paikoitellen tylsää jorinaa ja liiaksi edellisen kirjan tapahtumien kertausta, kun taas voittajakiertue meni liian nopeasti ohi. Loppupuolella tapahtui jo enemmän ja sai jännittääkin pari kertaa, mutta se oli sitä toisintoa ja meni sekin liian nopeasti ohi silmieni. 

Tarina jäi siinä mielessä kutkuttavaan kohtaan, että odotan kyllä kolmannen osan lukemista, mutta loppupuolen tapahtumat olivat suurimmaksi osaksi ennalta-arvattavia ja tarjosivat niin hyvät puitteet sille, mitä tapahtuu seuraavassa osassa. En nimittäin Vihan liekkejä aloittaessani oikein osannut arvailla, että mitä kaikkea siinä tulee tapahtumaan, mutta kun joskus aloitan Matkijanärhen, tiedän jo edes mihin se liittyy ja vähän enemmänkin.

Muita ärsyttäviä asioita kirjassa olivat muun muassa Katnissin kehittymättömyys ihmisenä ja hänen osaamattomuutensa päättää Peetan ja Galen välillä. Teki mieli alkaa ravistella tyttöä olkapäistä ja huutaa tälle, että ota nyt helkkari vieköön jompi kumpi, ihan sama kumpi! Mutta tyydyin vain kääntelemään nopeasti sivuja eteenpäin. Tekstin lomassa oli myös paljon kirjoitusvirheitä. Ei, ei minua niinkään haittaa pienet kirjoitusvirheet, esimerkiksi jos "meidät" sana onkin kirjoitettu "meidän" tai muuta vastaavaa. No, sellaisia kirjasta löytyi paljon, mutta bongasin sieltä myös erään todella pahan virheen, joka muutti käsillä olleen tärkeän asian ihan päinvastaiseksi. Lieneekö ollut kiire suomentamisessa?

Kaiken kaikkiaan kuitenkin ihan keskinkertainen kirja, joka kannattaa lukea, jos piti paljon ensimmäisestä osasta ja jos haluaa lukea kolmannenkin.


Suzanne Collins: Vihan liekit (Catching Fire, 2009)
Suom. Helene Bützow
WSOY 2010, 354 s.

---------------------------

Jes, olen aloittanut tunnisteiden käytön, kun viime postauksessa sitä pohdinkin. Päädyin tagaamaan kirjoitukset kirjailijoiden ja aihepiirien mukaan, suunnilleen. Minua jo vähän etukäteen harmitti, kun tiesin tunnistelistasta joskus tulevan ärsyttävän pitkä ja siksi ruman näköinen, mutta ihan vahingossa päädyin, googlettamalla ihan jotain toista juttua, löytämään ohjeet pudotusvalikon tekemiseen! Olin kyllä superiloinen nörttitaidoistani :--D Nyt tuolla oikealla puolella kirjablogi-listojen alapuolella (toisin sanoen kaikista alimmaisena) on pudotusvalikko, jota selaamalla löytää tunnisteet ja tunnisteiden kautta siihen liittyvät kirjoitukset.