31.10.2010

Pohdintaa tunnisteista

Olen viimeiset pari päivää miettinyt, että pitäisiköhän minun luoda blogiini tunnisteita ja millä tavalla hankkeen toteuttaisin. Olisi toki mukavaa laittaa blogipostaukset edes jonkin tunnisteen alle, mutta kun en osaa päättää, että minkälainen tapa olisi fiksuin.

Pitäisikö jakaa postaukset kirjailijoiden mukaan (luen tosin aika vaihtelevasti eri kirjailijoilta), genren mukaan (olen huono määrittämään genrejä erityisesti kirjallisuuden suhteen) vai arvosanan mukaan (ehkä kivoin ja helpoin vaihtoehto, mutta en sitten tiedä siitä järkevyydestä)? Yksi vaihtoehto olisi myös jakaa postaukset aiheen mukaan, mutta tuntuu hankalalta vielä kirjoittamisen jälkeen (tai ennen tai siinä sivussa) alkaa miettiä, että mitkä kaikki aiheet tässä kirjassa nyt tulikaan käytyä läpi. Haluaisin tagaamisen olevan mahdollisimman helppoa.

No, ei minulla mikään kiire ole tämän asian kanssa, sillä merkintöjä blogiini on kertynyt vasta niin vähän. Olisi kuitenkin ihan kiva jo tässä vaiheessa tehdä tunnistelista, ettei myöhemmin monen postauksen jälkeen tarvitse alkaa muokkaamaan ja säätämään. Kunpa vain tietäisi, että minkälainen olisi sopivin!

PS. Luen tällä hetkellä Suzanne Collinsin Nälkäpeli-trilogian toista osaa nimeltään Vihan liekit. Ensimmäisen osan luin viime keväänä ja se oli ihan mukiinmenevä, välillä suht jännittäväkin. Jännittäväksi ei voi tätä toista osaa kutsua, ei ainakaan vielä.

28.10.2010

L.M. Montgomery: Annan nuoruusvuodet


Hyvin kirjojen putki jatkuu! Siis minähän luen myös ne huonot kirjat - en vaan voi jättää kesken yhtäkään kirjaa, koska eihän sitä koskaan tiedä jos vaikka loppu yllättäisi? Tosin pelkästään hyvä loppu ei kyllä tee mistään kirjasta kokonaisuudessaan loistavaa.

Tällä kertaa hyvä, miltei loistava, kirja oli L.M. Montgomeryn Annan nuoruusvuodet eli siis Anna-sarjan ensimmäinen osa. Kuten en Muumi-kirjoja, en myöskään Anna-kirjoja ole lukenut ennen. En tiedä miksi, koska pidin paljon televisiosta näkyneestä vanhasta Anna-sarjasta nimeltään Anne of Green Gables. No, nyt on korjattu tämä vääryys molempien osalta, mutta vasta yhdet kirjat lukemalla!

Annan nuoruusvuodet kertoo Anna Shirleyn lapsuudesta kanadalaisella Prinssi Edvardin saarella, Avonleassa. Anna otetaan orpokodista sisarusten Marilla ja Matthew Cuthbertin kasvatiksi, mutta Vihervaaraan jääminen on aluksi epävarmaa. Räiskyvän temperamenttinen luonne aiheuttaa Annalle ja hänen lähipiirilleen ongelmia ja päänvaivaa, mutta Annan kasvaessa hänen luonteensakin tasoittuu. Hän saa uusia hyviä ystäviä ja aloittaa koulunkäynnin. Annan koulutoveri nimeltä Gilbert Blythe astuu kuvioihin mukaan ja saa pienen tytön pään sekaisin, kunnes 16-vuotiaana nuorena naisena Anna saa rauhan. Anna tekee ensimmäisen osan lopussa myös elämänsä kannalta tärkeän päätöksen.

Pidin kirjassa eniten Annan hahmosta. Oli mukavaa lukea hänen kehityksestään 11-vuotiaasta hassusta orpotytöstä 16-vuotiaaseen vahvaan ja rohkeaan nuoreen naiseen. Hyvin harvoin luen näinkään vanhaa kirjallisuutta (julkaistu vuonna 1908), mutta tässä ajankuvaus kepeän tyttökirjan muodossa oli hyvin hauskaa luettavaa! Uskoisin, että suomentaja on tehnyt kirjan kanssa hyvää työtä, siltä se ainakin vaikutti, sillä tarina kulki tökkimättä eteenpäin ja kieli oli selkeää, mutta näteillä kielikuvilla höystettyä.

Annan nuoruusvuosissa pidin eniten Annan ja Gilbertin välillä vallinneesta jännitteestä, joka pysyi koko tarinan ajan hyvin voimakkaana. Uskon jännitteen yhä jatkuvan seuraavassa osassa, vaikkakin hieman erilaisena. Tosin tiedän mitä jatkossa tulee tapahtumaan, kiitos  vain tv-sarjan. Odotan sitä silti jännityksellä, mutta pidän yhden kirjan välin ennen seuraavan osan lukemista. Minua ei nimittäin saa kovin helpolla lukemaan yhtä sarjaa putkeen (tai edes hirveän samantyylisiä kirjoja!), sillä pidän vaihtelusta lukemisissani.


L.M. Montgomery: Annan nuoruusvuodet (Anne Of Green Gables, 1908)
Suom. Hilja Vesala
WSOY 2008, 282 s.

25.10.2010

Kaunein kirjan kansi 2010 -arvonta!

Leena Lumen blogissa on mahtava äänestä vuoden 2010 kaunein kirjan kansi -arvonta ja palkintona on tietystikin kirjoja! Arvontaan pääset osallistumaan täällä.

24.10.2010

Kysymyksiä kirjahyllystä

Tämä haaste taisi pyöriä joskus viime kuun aikana eri kirjablogeissa ja kun en itse silloin vielä blogannut, niin tartunpa haasteeseen nyt. Tähän on luultavasti enää turha haastaa yhtään ketään, mutta jos jollain on tämä mennyt ohi silmien, niin nyt on hyvä hetki se tehdä :--) Eli haasteen tarkoitus on vastata alla oleviin kysymyksiin omistamiensa kirjojen nimillä.

1. Oletko mies vai nainen?
Tyttö ja helmikorvakoru

2. Kuvaile itseäsi.
Kirjavaras

3. Mitä elämä sinulle merkitsee?
Huumaa


4. Kuinka voit?
Sadan vuoden yksinäisyys

5. Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi.
Oma taivas

6. Mihin haluaisit matkustaa?
Suljettu saari

7. Kuvaile parasta ystävääsi.
Houkutus

8. Mikä on lempivärisi?
Kesäviiniä

9. Millainen sää on nyt?
Ystävät hämärän jälkeen

10. Mikä on mielestäsi paras vuorokaudenaika?
Viimeinen yö Twisted Riverillä

11. Jos elämästäsi tehtäisiin tv-sarja, mikä sen nimi olisi?
Appelsiinin tuoksu

12. Millainen on parisuhteesi?
PS. Rakastan sinua

13. Mitä pelkäät?
Vitsaus

14. Päivän mietelause.
Avoimien ovien päivä

15. Minkä neuvon haluaisit antaa?
 
Älä pingota!

16. Miten haluaisit kuolla?
 
Rakkaudessa erottamattomat

19.10.2010

Tove Jansson: Muumipapan urotyöt


Voi miten ihastuttava, riemuisa ja söpö pieni kirja! Miksi en ole tätä jo pienenä lukenut, vaan tyytynyt piirrettyyn tv-sarjaan ja Muumi-sarjakuviin?

Muumipapan urotyöt kertoo Muumipapan nuoruusvuosien seikkailuista herra Fredriksonin, Juksun (Nuuskamuikkusen isä) ja Hosulin (Nipsun isä) kanssa. Miten he rakensivat Merenhuiskeen, mahtavan talolaivan, ja kohtasivat mitä eriskummallisimpia otuksia matkansa varrella. Lopuksi Muumipappa ylpeänä kertoo kuinka hän pelasti Muumimamman myrskyävän meren armoilta.

Ei voi kuin ihailla Tove Janssonin mielikuvitusta ja tarinankerrontataitoa. Eri hahmoilla on selkeät, omat persoonallisuutensa ja henkilögalleria on laaja. Huumori on ehdottomasti yksi kirjan kantavista voimista. Nauroin melkein joka aukeamalla jollekin hupsulle lausahdukselle tai tapahtumalle.

Minulle rakkaimmiksi hahmoiksi muodostuivat tahmatassut. Vai mitä muuta mieltä voi olla tästä kuvauksesta:
"Tahmatassu on seurallinen eläin, joka inhoaa yksinäisyyttä. Kulmahampaillaan se kaivaa jokien pohjaan vedenalaisia kanavia ja muodostaa sinne hyvin hauskoja yhdyskuntia. Se on taitava rakentaja, melkein yhtä etevä kuin minä. Enimmäkseen se on kiltti, mutta ei voi millään olla jyrsimättä ja purematta kaikkea tielleen osuvaa, varsinkaan jos tämä on sille uutta.
Tahmatassuilla on sitä paitsi eräs ikävä ominaisuus: se voi purra jotakin vaikka nenästä, jos nenä sen mielestä on liian pitkä. Käsitätte, että tämän kaiken tähden olimme levottomia, miten meidän kävisi."
Suosittelen Muumipapan urotöitä ihan jokaiselle ikään ja sukupuoleen katsomatta. Näin  hitusen vanhempana tarinasta saa varmasti enemmän irti, ymmärtää merkityksiä, mutta ei kirja ole lapsellekaan hankalaa tekstiä. Plussaa siitä, että tekstiä rytmittävät Janssonin omat kauniit piirustukset.

Muita Muumi-kirjoja:
Muumipeikko ja pyrstötähti
Vaarallinen juhannus
Taikatalvi
Näkymätön lapsi
Muumipappa ja meri
Taikurin hattu
Muumilaakson marraskuu

Nämä loputkin aion ehdottomasti lukea!


Tove Jansson: Muumipapan urotyöt (Muminpappans bravader, 1950)
Suom. Laila Järvinen
WSOY 2008, 133 s.

17.10.2010

Lahjaidea

Ei kai ole liian aikaista miettiä jo hieman joululahjatoiveita? Mietin silti. Aikaisemmat joululahjatoiveeni ovat liittyneet vahvasti kodin hyödykkeisiin ja sisustamiseen. Yleensä johonkin sellaiseen oikeasti hyödylliseen, jota minulla ja poikaystävälläni ei vielä ole ollut ja/tai johon meillä ei ole ollut varaa (tai halua maksaa niin paljon), kuten vaikka arkkupakastimeen tai Vallilan verhoihin. No, nyt meillä alkaa olla kaikki oleellinen kasassa. Löytyy niin astioita kuin lakanoitakin sekä kaikki tarvittavat kodinkoneet ja muut elektroniikat.

Joten tästä taustoituksesta päästäänkin siihen oleelliseen asiaan: tulevan joulun lahjatoiveeni liittyvät kirjoihin. Kaunokirjallisia teoksia olisi ihan mukava saada, mutta enemmän toivon tietokirjoja (taide)historiasta. Mielessäni (kappas vain!) onkin jo pitkään ollut sellainen opus kuin Maailmanhistorian Pikkujättiläinen. Kirja kattaa aikajaksot aina esihistoriasta nykyaikaan saakka, mutta en tiedä miten pikkutarkasti. Olen käynyt silittelemässä kyseistä kirjaa pariin otteeseen Akateemisessa kirjakaupassa, mutta en ole sen tarkemmin sitä tutkinut. Luulisin kuitenkin, että 1188 sivun mittainen teos kertoo vähän enemmän kuin historian tapahtumien pääpiirteet. Sen tiedän, että se sisältää myös muun muassa taide- ja kulttuurihistoriaa.

Kirjatoiveisiini sisältyvät myös pari viimeistä historian lukiokurssin kirjaa, sillä kirjoitan historian ensi keväänä.  Ja luultavasti haen opiskelemaan historiaa yliopistoon, kun sen aika koittaa. Maailmanhistorian Pikkujättiläinen olisi siltä kannalta ajateltuna erittäin hyödyllinen joululahja, ei pelkästään sohvapöydän tai kirjahyllyn koriste.

Katsotaan, mitä joulupukki tuo tullessaan!

15.10.2010

Nick Hornby: Hyvät ihmiset


Katie Carr on hyvä ihminen, vaikka hän onkin pettänyt aviomiestään, kyllästynyt avioliittoonsa ja lapsetkaan eivät usein ole sitä mitä hän toivoisi. Mutta Katie vakuuttaa olevansa hyvä ihminen - onhan hän lääkäri.

Katien aviomies David on Hollowayn vihaisin mies ja sekös Katieta on ärsyttänyt jo usean vuoden ajan. Erään työpäivän jälkeen Katie haluaa avioeron. Pian päätöksen jälkeen David muuttuu, sillä hänestä tulee omituisen DJ GoodNewsin kosketuksesta unelmien aviomies ja maailmanparantaja, täysin päinvastainen kuin aikaisempi David.

Davidin muuttuminen ei kuitenkaan ratkaise Katien ongelmia, vaan lisää niitä. Miten suhtautua siihen, kun Maailman vihaisin mies onkin kiltti, liiallisuuksiin asti?

Olen aiemmin lukenut Hornbyltä  Alas on pitkä matka -kirjan ja sen kehnoudesta johtuen minulla oli jonkin verran ennakkoluuloja tätä kirjaa kohtaan. Ensimmäiset sata sivua menivätkin haukotellessa, mutta niiden jälkeen innostuin kääntelemään sivuja nopeampaan tahtiin, sillä sadan sivun paikkeilla David muuttui. Äkäpussista kiltiksi maailmanparantajaksi muuttuminen sormia näpsäyttämällä ja Katien ajatukset asiasta olivat hyvin ratkiriemukasta luettavaa. Tarinan ympäristö oli arkinen ja henkilöhahmot uskottavia kummallisuuksiinsa saakka. Pidin paljon Katien ironisesta  sekä sarkastisesta otteesta koko tarinan ajan. 

Jos kaihtaa huumoripitoisia kirjoja, niin ei kannata valita tätä yöpöydälleen, vaikka tämä tosin pitää sisällään vähän älykkäämpää huumoria.


Nick Hornby: Hyvät ihmiset (How to be Good, 2001)
Suom. Jorma-Veikko Sappinen
WSOY 2002, 355 s.

14.10.2010

Ensimmäinen

Tästä alkaa tämän kirja- ja taidehistorianörtin upouusi kirjablogi! Blogista tulee löytymään ajatuksiani kaikesta mikä vain liittyy kirjoihin ja ehkä välillä vähän muustakin. Eniten täältä tulee löytämään mielipiteitäni lukemistani kirjoista, sillä luen jatkuvasti jotain, ja on ihanaa kirjoittaa niiden tuomat ajatukset jonnekin muistiin.

Jotta kirjamakuni selviäisi, niin tässä ehdottomat suosikkini:

John Irving - Garpin maailma
José Saramago - Kertomus sokeudesta
Audrey Niffenegger - Aikamatkustajan vaimo
Joanne Harris - Herrasmiehiä ja huijareita
Cormac McCarthy - Tie

Eniten pidän ns. nykykirjallisuudesta. Tarkoitan sillä noin 1950-luvulta lähtien ilmestynyttä kirjallisuutta. Tietokirjallisuutta, novelleja ja runoja tulee luettua aivan liian vähän tai ei ollenkaan, joten niihin tutustuminen on alkanut kiinnostaa enemmän. Muuten kirjamakuni on aika laaja. Ei ole mitään yksittäistä genreä, jota inhoaisin. Paitsi okei, harlekiinit ja muut vastaavat ällön siirappiset rakkausromaanit eivät ole kiinnostuslistallani kovin korkealla.

Tällä hetkellä luen Nick Hornbyn Hyvät ihmiset -teosta. Tarinan alku oli vähän hidas ja jähmeä, mutta 100 sivua luettuani se imaisikin minut hyvin mukaansa. Mutta siitä lisää tuonnempana.