31.12.2010

Lukuisaa uutta vuotta 2011!

Uudenvuodenaaton perinteinen kotitekoinen hampurilaisateria on nautittu ja voinkin nyt hyvillä mielin (= vatsa täynnä) toivottaa teille kaikille, erityisesti muille kirjabloggaajille, hyvin onnekasta sekä totta kai lukuisaa uutta vuotta!

En ajatellut tehdä mitään lupauksia seuraavalle vuodelle ellei jokavuotista "Ens vuonna kyllä luen enemmän kirjoja kuin tänä vuonna!" oteta huomioon. Tämän vuoden kirjasaldo jäikin melkoisen pieneksi ja syytän siitä tietenkin alkuvuoden muutamaa paksua tiiliskiveä, joiden kanssa tuhlaantui hirveästi aikaa. Tuhlaantui siksi, koska ne olivat todella huonoja kirjoja.

Olen erittäin iloinen, että aloitin bloggaamiseni viime lokakuun puolivälissä. Vaikka lueskelinkin jo aiemmin muiden kirjablogeja, oli ihanaa luoda oma blogi ja siten olla paremmin vuorovaikutuksessa muiden bloggaajien kanssa! Kirjabloggaaminen on tuonut hirveästi iloa loppuvuoteeni ja varmasti tuo sitä vielä rutkasti lisää tulevina vuosina, sillä minähän en tästä irti päästä!

30.12.2010

Vuoden 2010 parhaat

En malttanut odottaa, että saisin Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville -kirjan luettua ennen kuin teen listaukseni tämän vuoden parhaimmista kirjoista! Ei, ei tänä vuonna julkaistuista vaan niistä, jotka olen tänä vuonna lukenut. Joten tässä siis tämän vuoden TOP 10 aakkosjärjestyksessä, koska enhän nyt millään osannut laittaa kaikkia hyviä kirjoja järjestykseen:
 
Valloittava satuklassikko!

Historiallinen Gossip Girl.

3. Sara Gruen: Vettä elefanteille
Upea, romanttinen kuvaus entisajan sirkuselämästä.

4. John Irving: Kaikki isäni hotellit
Ei parasta Irvingiä, mutta hyvä silti. Erinomaiset henkilöt, esimerkiksi Suru-koira!

Tähän asti paras lukemani Muumi-kirja!

6. Thomas Keneally: Schindlerin lista
Paras lukemani toiseen maailmansotaan sekä holokaustiin liittyvä (tietokirjamainen) romaani.

7. Erlend Loe: Supernaiivi
Listoja rakastaville!

Tyttökirjojen kermaa.

9. Sylvia Plath: Lasikellon alla
Koskettava, runollinen kuvaus nuoren naisen kasvusta.

Okei, en ole lukenut tätä vielä loppuun, mutta tiedän jo kirjan kuuluvan tälle listalle! Hellyyttävä, hauska ja kirjallisuutta rakastavalle.

24.12.2010

Lukuisa toivottaa lukuisaa joulua!


 HYVÄÄ JOULUA
kanssabloggaajat, lukijat ja vierailijat
  

Vietän joulua äitini ja kahden kissanroikaleen kanssa (jotka tällä hetkellä nukkuvat molemmin puolin minua) ja tietysti myös pienen kirjakasan seurassa. Kotoani otin mukaan joululukemiseksi Leena Parkkisen Sinun jälkeesi, Max sekä Mary Ann Shafferin ja Anne Barrowsin Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville. Ilmeisen laadukasta luettavaa siis jos on uskomista esimerkiksi blogiarvosteluihin!

Lahjapaketitkin ollaan jo aukaistu (jouluperinteet ovat alkaneet hiipua lähes kokonaan täältä pois eikä se kyllä minua edes haittaa, vaikka lahjat aukaistaankin aamupäivällä ja ruoaksi on lasagnea). Kirjalahjoista sen verran, että sain toivomani WSOY:n kustantaman, usean professorin sun muun filosofian sitä ja tätä kokoaman Maailmanhistorian pikkujättiläisen. Kyseessä on uusin painos (2006) ja uutta teoksessa on muun muassa se, että kuvat ovat nyt värikuvia. Se piristää kovasti kirjan ulkomuotoa kuin myös tekstiäkin. Olen jo aloittanut lukemaan tätä jättimäistä opusta ja mielenkiintoista on!

Serkultani sain myös kirjalahjoja. Sain nimittäin Anna Godbersenin Huumaa-kirjan jatko-osan, Juoruja. Ihanaa! Paketista kuoriutui lisäksi kaksi muuta, pienempää kirjaa. Kuka osaa arvata? No Muumi-kirjoja tietenkin! Serkkuni oli kaiken lisäksi ollut vielä sen verran fiksu likka, että oli osannut valita juuri ne kirjat, joita en ole vielä lukenut, saatika lainannut kirjastosta eli Vaarallisen juhannuksen ja Näkymättömän lapsen. Kaikki Muumit tulen kyllä keräämään omaan hyllyyni.

Leppoisaa jouluaaton iltaa kaikille ja lukekaa hyvin!

Tove Jansson: Muumilaakson marraskuu


On marraskuu. Erinäiset otukset Muumilaakson laitamilta saavat melkein kaikki yhtäkkiä päähänsä lähteä vierailemaan muumiperheen luona. Nuuskamuikkunen palaa takaisin, homssu Tuhto sepittää tarinaa muumeista, päättää jättää veneensä ja lähteä tervehtimään Muumimammaa, Vilijonkka säikähtää pahanpäiväisesti ja haluaa vierailulle, hemuli haluaa palata muistoihinsa, Mymmeli poikkeaa kylään ja entäs Ruttuvaari? Ruttuvaari haluaa pitää kunnon kemut.

Mutta muumiperhe ei yllättäen olekaan kotona vaikka kohta on jo talviunen aika. Talo on autio, seisoo yksin ylväänä laakson hämärässä. Hemulin ja kumppaneiden on pärjättävä keskenään, mutta talo tuntuu ankealta, jopa pelottavalta, ilman asukkejaan.

Muumilaakson marraskuu on viimeinen Tove Janssonin kirjoittamista Muumi-romaaneista ja se lopettikin "sarjan" hienosti, kaihoisasti. Minulle tämä kirja ei kuitenkaan ollut viimeinen Muumini, onneksi ei vielä!

Verrattuna aikaisemmin lukemiini Muumeihin, Muumilaakson marraskuu oli pettymys. Kirjoitustyyli tuntui liian erilaiselta, runollisemmalta. Tapahtumia ja hurjia juonenkäänteitä ei aina tarvitse olla, mutta tässä kirjassa tapahtuminen puuttuminen puudutti. Toisaalta taas henkilögalleria oli mielenkiintoinen ja erilainen kun muumit puuttuivat. Oli mukavaa oppia lisää Vilijonkasta, hemulista, Nuuskamuikkusesta ja Mymmelistä ja tutustua Tuhtoon ja Ruttuvaariin, jotka ovat minulle ennestään tuntemattomia hahmoja. Tuntemuksien ja ympäristön kuvaus on kirjassa kaunista, samoin se haikean odottavainen loppu. En kuitenkaan pitänyt tästä lähellekään yhtä paljon kuin kahdesta edellisestä.


Tove Jansson: Muumilaakson marraskuu (Sent i november, 1970)
Suom. Kaarina Helakisa
WSOY 2005, 173 s.

17.12.2010

Anna Godbersen: Huumaa


Nyt on vuorossa hömppää. Mutta historiallista hömppää, sillä Huumaa sijoittuu New Yorkin Manhattanille vuoteen 1899. Kuvittele Gossip Girl -sarja 1800-luvun lopulle niin saat osviittaa kirjan tyylistä.

Huumaa kertoo kaikkien yleisesti pitämästä, hyvätapaisesta Elizabeth Hollandista, Hollandien arvostetun perheen vanhimmasta tyttärestä, jonka elämä pyörii seurapiirien ympärillä. Elizabethin voisi sanoa olevan tarinan päähenkilö, mutta näkökulma jakaantuu tasaisesti myös hänen siskonsa Dianan, parhaan ystävänsä Penelope Hayesin, erään sydäntensärkijän Henry Schoonmakerin ja Hollandien palvelustytön Linan kesken. Myös Hollandien ajuri, Will, on ratkaisevasti mukana juonessa.

Ja sitä juontahan riittää! Kaikkien elämä ja halut ovat ristikkäin keskenään ja siitä syntyy intohimoa, rakkautta, juonittelua, petollisuutta ja mustasukkaisuutta. Kaikkea kahlitsee maine ja kunnia, mutta esimerkiksi intohimo löytää kyllä aina keinonsa.

Juonesta on melkein mahdoton sanoa mitään paljastamatta liikaa. Sanonkin vain sen, että kirja alkaa lähitulevaisuudessa olevilla hautajaisilla ja hyppää sitten kuvailemaan mennyttä aikaa. Hautajaiskuvaus on erittäin hyvä mielenkiinnon herättäjä, mutta valitettavasti sen perusteella onnistuin jo tajuamaan loppuratkaisun. Alun ja lopun väliset sivut ovat kuitenkin herkullista luettavaa kaikkien kierouksien ja juonikuvioiden vuoksi. Pidin paljon näkökulman vaihtelusta.

Liekkö suomentamisessa vika vai mitä, mutta kieli on yleisesti ottaen melko tönkköä. Suosittelisin siis lukemaan kirjan englanniksi mikäli vain kielen taitaa. Lisäksi mitään runollista kieltä tai upeaa kerrontaa kirjasta on turha hakea, mutta ainakin minulle itse tarina oli tässä se tärkein osa. Huumaa kertoo havainnollistavasti myös tuon ajan tapakulttuurista ja etiketistä.

Huumaa on ensimmäinen osa neliosaista sarjaa. Kaksi seuraavaa osaa, Juoruja ja Erheitä, on  myös suomennettu.


Anna Godbersen: Huumaa (The Luxe, 2007)
Suom. Katja Ruunaniemi
Karisto 2010, 471 s.

5.12.2010

Tove Jansson: Muumipeikko ja pyrstötähti


Hassua, kirjabloggaushistoriaani (lyhyeen sellaiseen) on sisältynyt viisi lasten- ja nuortenkirjaa ja vain yksi niin kutsuttu aikuisten kirja! En minä kuitenkaan aikonut blogata vain lasten- ja nuortenkirjoista, mutta nyt vain kävi näin, että olen innostunut etsimään kirjoja enemmän lasten- ja nuortenosastolta kuin aikuisten puolelta. Sori, vielä jatketaan yhdellä lasten- ja nuortenkirjalla, vaikkakin se on myös aikuisten mieleen.

Muumilaaksossa eletään normaalia elämää. Muumipeikko ja Nipsu lähtevät tutkimusretkelle ja löytävät hienon hiekkarannan ja luolan. Pian saapuu myrsky ja se kestää koko seuraavan yön. Sää muuttuu kummalliseksi, harmaaksi. Muumipeikko ja Nipsu näkevät ympärillään outoja merkkejä ja Piisamirotta kertoo kamalasta lentävästä tähdestä, jolla on pitkä punainen pyrstö ja joka tulee tuhoamaan maapallon. Muumipeikko ja Nipsu päättävät vaeltaa Yksinäisten Vuorten Tähtitornille kysymään neuvoa. Matkalla he saavat monta uutta sekä ennestään tuttua ystävää. Paluumatka Muumilaaksoon on pitkä ja täynnä vaaroja.

Vertasin Muumipeikkoa ja pyrstötähteä tahtomattani edelliseen lukemaani Muumi-kirjaan eli Muumipapan urotöihin. Pyrstötähti hävisi. Vaikka se onkin Urotöitä jännittävämpi ja nopeammin etenevä, se ei pärjännyt huumorissaan ja niin söpöissä hahmoissaan. Pyrstötähdessä hahmot, ne uudetkin joiden kanssa Muumipeikko ja Nipsu ystävystyvät, ovat jo hyvin tuttuja meille kaikille, Urotöissä Muumipapan nuoruudenystävät taas eivät niinkään.

Nipsu on kenties kirjan hauskin ja ylipäänsä parhain hahmo. En osaa sanoa, miten hyvin Nipsu on esillä muissa Muumi-kirjoissa, mutta Muumipeikko ja pyrstötähti on erityisesti Nipsun ystäville tarkoitettu. Myös Muumipeikon ja Niiskuneidin suhde toisiinsa on nostettu esille ja se oli vallan söpöä.

Kaiken kaikkiaan muumien ja muiden otuksien retki Tähtitornille ja takaisin huumaavan kuuman pyrstötähden lähestyessä maapalloa oli jännittävää ja mielenkiintoista luettavaa. Nyt minun tekee mieli katsoa Muumipeikko ja pyrstötähti -elokuva, sillä edellisestä kerrasta on vierähtänyt useampi vuosi. Entäs sitten se tänä vuonna valmistunut, Muumi ja punainen pyrstötähti nukkeanimaatio, onkohan se hyvä? Mielenkiintoinen toteutus siinä on ainakin.


Tove Jansson: Muumipeikko ja pyrstötähti (Kometjakten, 1946)
Suom. Laila Järvinen
WSOY 2008, 156 s.

4.12.2010

Richard Adams: Ruohometsän kansa


Ruohometsän kansaa tituleerataan sen takakannessa jännittäväksi, liikuttavaksi ja riemastuttavaksi koko perheen lukuteokseksi. Allekirjoitan jännittävän, liikuttavan ja riemastuttavan, mutta en koko perheen lukuteosta. Vaikka kirja on satuklassikko eräiden kaniinien jännittävästä ja vaiheikkaasta elämästä, en sitä silti itse lukisi perheen pienimmille lapsille, sillä sen verran hurjaa meno on välillä: kaniinit ruhjoutuvat reissuillaan pahastikin ja veri lentää. Ja on tämä vähän liian pitkäkin kovin pienille lukijoille (tai kuuntelijoille).

En halua paljastaa juonesta liikaa, sillä varmasti tänne eksyvissä on vähintään yksi, joka ei ole kirjaa koskaan lukenut tai katsonut elokuvaa tai tv-sarjaa. Mutta alkuasetelma on tämä: Pähkinä-niminen villikaniini johtaa joukon kaneja pakoon kodistaan, Sandlefordin yhdyskunnasta, kun pieni Viikka näkee uhkaavan näyn. Kaniinit pyrkivät vain yhteen asiaan: uuden yhdyskunnan perustamiseen rauhallisemmalle paikalle. Mutta matkan varrella he kohtaavat niin voiton hetkiä kuin haasteitakin, niin ystäviä kuin vihollisiakin. Ja pahin kaikista, Efrara, kaniiniyhdyskunta, jota johtaa diktaattorin elkein kenraali Ratamo, saattaa olla liian kova pala Pähkinän purtavaksi.

On hienoa, ettei kaniineja ole inhimillistetty liikaa, vaan ne ovat säilyttäneet kaniinimaiset piirteensä. Richard Adams käyttikin kirjaa kirjoittaessaan apunaan R.M. Lockleyn teosta The Private Life of the Rabbit, joka selostaa perinpohjaisesti villikaniinien elämää ja tapoja.

Kaniinien elämä heijastaa hyvin meidän ihmisten yhteiskunnallista elämää. Kaniineilla on nimittäin oma mytologiansa: jumala Frith ja myyttinen esi-isä El-ahrairah. Kaniinien yhteiskunta on myös hierarkkinen: ylikaniini, yhteisön vahvin, johtaa muita, sen alapuolella on owsla, eräänlainen sotilasjoukko ja loput kaniinit ovat ikään kuin tavallista kansaa. Edellä jo mainitussa pahassa Efrafassa yhteisön hierarkkisuus korostuu äärimmilleen, sillä sitä pitää koossa diktaattorin oikeuksin toimiva ylikaniini.

Kirjan luvut ovat suhteellisen lyhyitä ja niitä edeltää aina vähintään yksi luvun sisältöön liittyvä lainaus jostain toisesta kirjasta. Lainauksia oli kiva pohtia ja arvuutella niiden osuutta käsillä olevan lukuun. Joskus osuin oikeaan, joskus en. Mukavat yksityiskohdat eivät lopu tähän, sillä kirjan lopussa on myös laaja sanasto, joka avaa selkeästi kaniininkielisten sanojen tai nimien merkitykset. Sanat oppii kyllä myös kaniinien kanssa matkatessa, mutta välillä oli kiva tarkistaa, että tarkoittihan homba nyt kettua tai fu Inlé kuun nousua.

Kun olin lukenut kirjaa jonkin matkaa aloin vähän tylsistyä, kun mitään merkittävää ei oikein tapahtunut, mutta suunnilleen puolivälistä loppuun olin koukussa! Vaikkei kirjasta mitään suosikkiani tulekaan, jää se varmasti kummittelemaan mieleeni pitkiksi ajoiksi, oli se sen verran vaikuttava lukukokemus.


Richard Adams: Ruohometsän kansa (Watership Down, 1972)
Suom. Kersti Juva
WSOY 2010, 414 s.

Loppuun vielä eräs vinkkaus Ruohometsän kansasta enemmän kiinnostuneille ja siihen syventyneille: Fall of Efrafa. Yhtye, projekti, joka on tehnyt synkkää, osin melko instrumentaalipainotteistakin musiikkia Ruohometsän kansan aiheiden pohjalta. Tässäpä heidän oma kuvauksena MySpace-sivultaan: 

"FALL OF EFRAFA (2005 - 2009) was an atmospheric post hardcore band influenced by the mythological and political overtones in the book "Watership Down" by Richard Adams. A concept project, a trilogy of records known collectively as "The Warren Of Snares" - Owsla, Elil and Inlé. The narrative follows an iron age society oppressed by a theocratic rule, dying at the hands of ignorant ideology, their struggle to overcome both physical and mental hardship and to strike out against the ultimate enemy, the encroachment of man."

Ja musiikkinäyte, totta kai. Kappale on nimeltään Fu Inlé.

3.12.2010

2 x 100 kirjaa

Have you read more than 6 of these books? The BBC Guardian believes most people will have read only 6 of the 100 books listed here.

Bold those books you've read in their entirety.

1. Pride and Prejudice – Jane Austen
2. The Lord of the Rings – JRR Tolkien
3. Jane Eyre – Charlotte Bronte
4. Harry Potter series – JK Rowling
5. To Kill a Mockingbird – Harper Lee
6. The Bible
7. Wuthering Heights – Emily Bronte
8. Nineteen Eighty Four – George Orwell
9. His Dark Materials – Philip Pullman
10. Great Expectations – Charles Dickens
11. Little Women – Louisa May Alcott
12. Tess of the D'Urbervilles – Thomas Hardy
13. Catch 22 – Joseph Heller
14. Complete Works of Shakespeare
15. Rebecca – Daphne Du Maurier
16. The Hobbit – JRR Tolkien
17. Birdsong – Sebastian Faulks
18. Catcher in the Rye – JD Salinger
19. The Time Travellers Wife – Audrey Niffenegger
20. Middlemarch – George Eliot
21. Gone With The Wind – Margaret Mitchell
22. The Great Gatsby – F Scott Fitzgerald
23. Bleak House – Charles Dickens
24. War and Peace – Leo Tolstoy
25. The Hitch Hiker’s Guide to the Galaxy – Douglas Adams
26. Brideshead Revisited – Evelyn Waugh
27. Crime and Punishment – Fyodor Dostoyevsky
28. Grapes of Wrath – John Steinbeck
29. Alice in Wonderland – Lewis Carroll
30. The Wind in the Willows – Kenneth Grahame
31. Anna Karenina – Leo Tolstoy
32. David Copperfield – Charles Dickens
33. Chronicles of Narnia – CS Lewis
34. Emma – Jane Austen
35. Persuasion – Jane Austen
36. The Lion, The Witch and The Wardrobe – CS Lewis
37. The Kite Runner – Khaled Hosseini
38. Captain Corelli’s Mandolin – Louis De Berniere
39. Memoirs of a Geisha – William Golden
40. Winnie the Pooh – AA Milne
41. Animal Farm – George Orwell
42. The Da Vinci Code – Dan Brown
43. One Hundred Years of Solitude – Gabriel Garcia Marquez
44. A Prayer for Owen Meaney – John Irving
45. The Woman in White – Wilkie Collins
46. Anne of Green Gables – LM Montgomery
47. Far from the Madding Crowd – Thomas Hardy
48. The Handmaids Tale – Margaret Atwood
49. Lord of the Flies – William Golding
50. Atonement – Ian McEwan
51. Life of Pi – Yann Martell
52. Dune – Frank Herbert
53. Cold Comfort Farm – Stella Gibbons
54. Sense and Sensibility – Jane Austen
55. A Suitable Boy – Vikram Seth
56. The Shadow of the Wind – Carlos Ruiz Zafon
57. A Tale Of Two Cities – Charles Dickens
58. Brave New World – Aldous Huxley
59. The Curious Incident of the Dog in the Night-time – Mark Haddon
60. Love in the time of Cholera – Gabriel Garcia Marquez
61. Of Mice and Men – John Steinbeck
62. Lolita – Vladimir Nabokov
63. The Secret History – Donna Tartt
64. The Lovely Bones – Alice Sebold
65. Count of Monte Cristo – Alexandre Dumas
66. On the Road – Jack Kerouac
67. Jude the Obscure – Thomas Hardy
68. Bridget Jones’s Diary – Helen Fielding
69. Midnight’s Children – Salman Rushdie
70. Moby Dick – Herman Melville
71. Oliver Twist – Charles Dickens
72. Dracula – Bram Stoker
73. The Secret Garden – Frances Hodgson Burnett
74. Notes from a Small Island – Bill Bryson
75. Ulysses – James Joyce
76. The Bell Jar – Sylvia Plath
77. Swallows and Amazons – Arthur Ransome
78. Germinal – Emile Zola
79. Vanity Fair – William Makepeace Thackeray
80. Possession – AS Byatt
81. A Christmas Carol – Charles Dickens
82. Cloud Atlas – David Mitchell
83. The Colour Purple – Alice Walker
84. The Remains of the Day – Kazuo Ishiguro
85. Madame Bovary – Gustave Flaubert
86. A Fine Balance – Rohinton Mistry
87. Charlotte's Web – EB White
88. The Five People You Meet In Heaven – Mitch Albom
89. Adventures of Sherlock Holmes – Sir Arthur Conan Doyle
90. The Faraway Tree collection – Enid Blyton
91. Heart of Darkness – Joseph Conrad
92. The Little Prince – Antoine de Saint Exupery
93. The Wasp Factory – Iain Banks
94. Watership Down – Richard Adams
95. A Confederacy of Dunces – John Kennedy Toole
96. A Town Like Alice – Nevil Shute
97. The Three Musketeers – Alexandre Dumas
98. Hamlet – William Shakespeare
99. Charlie & the Chocolate Factory – Roald Dahl
100. Les Miserables – Victor Hugo

16/100, ei järin hyvä saavutus! Mutta luenkin klassikoita, joita tässä oli suurin osa, hyvin heikosti.

Keskisuomalaisen 100 kirjaa, jotka tulee lukea ennen kuolemaa:

1. Mika Waltari - Sinuhe Egyptiläinen
2. J.R.R. Tolkien - Taru sormusten herrasta
3. Väinö Linna - Tuntematon sotilas
4. Aleksis Kivi - Seitsemän veljestä
5. Väinö Linna - Täällä Pohjantähden alla 1-3
6. Agatha Christie - 10 pientä neekeripoikaa
7. Fjodor Dostojevski - Rikos ja rangaistus
8. Anne Frank - Nuoren tytön päiväkirja
9. Douglas Adams - Linnunradan käsikirja liftareille
10. Astrid Lindgren - Veljeni Leijonamieli
11. Antoine de Saint-Exupéry - Pikku Prinssi
12. J.K. Rowling - Harry Potter -sarja
13. Gabriel García Márquez - Sadan vuoden yksinäisyys
14. George Orwell - Vuonna 1984
15. Veikko Huovinen - Havukka-ahon ajattelija
16. Elias Lönnrot - Kalevala
17. Jane Austen - Ylpeys ja ennakkoluulo
18. Sofi Oksanen - Puhdistus
19. Astrid Lindgren - Peppi Pitkätossu
20. Mihail Bulgakov - Saatana saapuu Moskovaan
21. Richard Bach - Lokki Joonatan
22. Umberto Eco - Ruusun nimi
23. Tove Jansson - Muumipeikko ja pyrstötähti
24. J. & W. Grimm - Grimmin sadut I-III
25. Dan Brown - Da Vinci -koodi
26. Enid Blyton - Viisikko-sarja (en ehkä ihan jokaista kirjaa, mutta käykö suurin osa?)
27. Anna-Leena Härkönen - Häräntappoase
28. Ernest Hemingway - Vanhus ja meri
29. Goscinny - Uderzo - Asterix-sarja
30. John Irving - Garpin maailma
31. Louisa May Alcott - Pikku naisia
32. Victor Hugo - Kurjat
33. C.S. Lewis - Narnian tarinat
34. A.A. Milne - Nalle Puh
35. Henri Charriete - Vanki nimeltä Papillon
36. Alexandre Dumas - Kolme muskettisoturia
37. Emily Bronte - Humiseva harju
38. William Golding - Kärpästen herra
39. Juhani Aho - Rautatie
40. Leo Tolstoi - Anna Karenina
41. Frank McCourt - Seitsemännen portaan enkeli
42. Arthur C. Clarke - Avaruusseikkailu 2001
43. J.D. Salinger - Sieppari ruispellossa
44. Charlotte Brontë - Kotiopettajattaren romaani
45. Kurt Vonnegut - Teurastamo 5
46. Isaac Asimov - Säätiö
47. Aapeli - Pikku Pietarin piha
48. Leo Tolstoi - Sota ja rauha
49. Mauri Kunnas - Koiramäen talossa
50. Margaret Mitchell - Tuulen viemää
51. Nikolai Gogol - Kuolleet sielut
52. Albert Camus - Sivullinen
53. Kirsi Kunnas - Tiitiäisen satupuu
54. Hergé - Tintti-sarja
55. Miquel Cervantes - Don Quijote
56. Eduard Uspenski - Fedja-setä, kissa ja koira
57. Mark Twain - Huckleberry Finnin seikkailut
58. Johanna Sinisalo - Ennen päivänlaskua ei voi
59. Herman Hesse - Lasihelmipeli
60. Günther Grass - Peltirumpu
61. Jostein Gaarder - Sofian maailma
62. Leon Uris - Exodus
63. Lucy M. Montgomery - Pieni runotyttö
64. Ilmari Kianto - Punainen viiva
65. Franz Kafka - Oikeusjuttu
66. Guareschi Giovanni - Isä Camillon kylä
67. Lewis Caroll - Liisan seikkailut ihmemaassa
68. John Steinbeck - Eedenistä itään
69. Kari Hotakainen - Juoksuhaudantie
70. Paulo Coelho - Istuin Piedrajoen rannalla ja itkin
71. Jules Verne - Maailman ympäri 80 päivässä
72. Risto Isomäki - Sarasvatin hiekkaa
73. Jaroslav Hasek - Kunnon sotamies Svejk maailmansodassa
74. Giovanni Boccaccio - Decamerone
75. Oscar Wilde - Dorian Grayn muotokuva
76. Milan Kundera - Olemisen sietämätön keveys
77. Homeros - Odysseia
78. Peter Hoeg - Lumen taju
79. Arthur Conan Doyle - Baskervillen koira
80. William Shakespeare - Hamlet
81. Eino Leino - Helkavirsiä-sarja
82. Stieg Larsson - Miehet, jotka vihaavat naisia
83. Yrjö Kokko - Pessi ja Illusia
84. Thomas Harris - Uhrilampaat
85. Raymond Chandler - Syvä uni
86. Jean M. Untinen-Auel - Luolakarhun klaani
87. Deborah Spungen - Nancy
88. Stephen King - Hohto
89. Laura Ingalls Wilder - Pieni talo preerialla
90. Laila Hietamies - Hylätyt talot, autiot pihat
91. Aino Suhola - Rakasta minut vahvaksi
92. Aleksandr Solzhenitsyn - Vankileirien saaristo
93. Mikael Niemi - Populäärimusiikkia Vittulajänkältä
94. Timo K. Mukka - Maa on syntinen laulu
95. Juha Vuorinen - Juoppohullun päiväkirja
96. Kjell Westö - Missä kuljimme kerran
97. Veijo Meri - Manillaköysi
98. Maria Jotuni - Huojuva talo
99. Juha Itkonen - Anna minun rakastaa enemmän
100. Jan Guillou - Pahuus

Heikolta näyttää tämäkin, vain 18/100. Suomalainen kirjallisuus klassikoiden ohella on myös sitä, mitä en ole pahemmin lukenut.

Kanssabloggaajat: olisi hauska nähdä teidänkin tekevän tämän memen, sillä olen varma, että ylitätte minun tulokseni ihan 100-0! Haastan siis kaikki mukaan!

Ja hieman muuta asiaa:
Mikko Rimmisen Nenäpäivähän se otti ja voitti Finlandia 2010 -palkinnon! Nenäpäivä olikin yksi niistä kuudesta ehdokkaasta, joka vaikutti luettavalta. Ehkä vielä joskus saan sen käsiini minäkin.

Tänään tulee vihdoin ja viimein arvostelu Richard Adamsin rakastetusta satuklassikosta Ruohometsän kansasta.  Saa nähdä kuinka äijän käy.

20.11.2010

Kirjastoreissun saalis

Kävin viime torstaina taas vähään aikaan kaupunkini pääkirjastossa ja tällainen pieni pino lähti kirjoja mukaan:

Tove Jansson: Muumilaakson marraskuu (ajankohtainen!)
Tove Jansson: Taikurin hattu
Tove Jansson: Muumipeikko ja pyrstötähti
Seita Parkkola & Niina Repo: Susitosi
David Mitchell: Pilvikartasto

Olisin niin halunnut lainata myös Susitosi-teoksen kaksi itsenäistä (ja paksua) jatko-osaa, mutta laukku täyttyi enemmän kuin hyvin jo edellämainituista kirjoista. Lukeminen ei ole loppumassa aivan heti, sillä Ruohometsän kansakin on vielä pahasti kesken. En tiedä mikä siinä Ruohometsässä nyt oikein tökkii, vaikka kaniinien elämä onkin mielenkiintoista.

Onko kukaan teistä blogiini eksyvistä lukenut lainaamiani kirjoja? Mitä piditte? No, Muumeistahan ei vaan voi olla pitämättä, joten mikä on suosikkinne Muumeista (ei pelkästään lainaamistani)?

Pilvikartastoa olen nähnyt kehuttavan eri puolilla internetiä ja Susitosi taas on jäänyt minulta lukematta, mutta olen lukenut ne itsenäiset jatko-osat (Ruttolinna ja Jalostamo) joskus yläasteikäisenä ja ainakin silloin pidin niistä. Erilaisia suomalaisia nuortenkirjoja minusta.

16.11.2010

L.M. Montgomery: Anna ystävämme


Olen viime päivinä ollut aika suruisa, sillä äitini toinen kissoista kuoli viime perjantaina. Kisulla epäiltiin syöpää ja sen vuoksi jouduttiin hänet päästämään viimeiselle matkalle. Kissa ehti olla meillä yli kymmenen vuotta, joten olen kasvanut kisun kanssa, kunnes muutin 16-vuotiaana omilleni. Täytyy ajatella positiivisesti niin, ettei kissan tarvitse enää kärsiä. Lukemista tämä alakulo on hidastanut, mutta eilen illalla ennen nukkumaanmenoa sain kuitenkin toisen osan Anna-sarjasta luettua loppuun.

Anna ystävämme on siis jatkoa Annan nuoruusvuosille ja kertoo Anna Shirleyn elämästä jatko-opiston jälkeen Vihervaarassa kaikkien vanhojen tuttujen sekä muutamien uusienkin hahmojen ympäröimänä. Anna on nyt Avonlean koulun uusi opettajatar ja se tietää paljon oppimista ja vastuuta. Vastuuta sekä kasvatusta vaativat myös Marillan sukulaiselta Vihervaaraan muuttavat kaksoset. 

Alun epäilyjen jälkeen Annalta alkaa sujua opettajan työ ja hän kiintyy oppilaisiinsa, varsinkin hyvin lahjakkaaseen Paul Irvingiin. Anna myös perustaa ystäviensä kanssa Uudistusseuran, jonka tavoitteena on uudistaa ja parantaa Avonlean kylän ulkonäköä. Noin kahden vuoden aikana, minkä ajalle Anna ystävämme sijoittuu, ehtii tapahtua nuoruusvuosista tuttuja kommelluksiakin, mutta ei niin paljon. Annasta on jo tullut nuori aikuinen ja ilmeisesti Marillan perinteinen kasvatus on purrut hyvin. Samanlainen höpsö unelmoija tyttö silti on ja kirjan lopun häät, Annan parhaalle ystävälle Dianalle sattuva iloinen yllätys sekä Gilbert Blytheen liittyvä asia vain ruokkivat lisää Annan unelmia. Häiden jälkeen onkin Annan seuraava etappi Redmondin korkeakoulu ja siitä vaiheesta kertoo seuraava Anna-sarjan kirja, Annan unelmavuodet.

Minusta oli hyvin hauskaa kirjaa lukiessa ajatella 16-vuotiasta Annaa opettajana, joka vielä on lapsi itsekin. Siihen aikaan on kai ollut hieman pakko alkaa aikuistua jo hyvin nuoressa iässä, kun taas nykyään minäkin vielä tunnen itseni lapseksi, vaikka olen "jo" 20 ikävuotta ylittänyt. Mutta vaikka Anna työskenteleekin opettajana, osallistuu lasten kasvatukseen niin koulussa kuin kotonakin ja on muutenkin järkevöitynyt, niin lapsenomaisuus on silti yhä hänessä tallessa.

Anna ystävämme on hieman heikompi suoritus kuin Annan nuoruusvuodet. Annan elämä ei mielestäni ollut niin mukaansatempaavaa kuin ensimmäisessä osassa. Ensimmäisessä kaikki oli vielä niin uutta, tässä jo vähän vanhaa. Onneksi kuitenkin muutamat uudet, mielenkiintoiset sivuhahmot toivat tarinaan lisää ulottuvuutta. Petyin myös hieman Annan ja Gilbertin välisen jännitteen puuttumiseen kirjan koko matkalta, mutta loppu tosin jäi odotuttamaan kolmannen osan lukemista. Mutta hyvää kannattaa odottaa, eikö?


L.M. Montgomery: Anna ystävämme (Anne Of Avonlea, 1909)
Suom. Hilja Vesala
WSOY 2007, 261 s.

11.11.2010

Vuoden 2010 Finlandia-ehdokkaat

Joel Haahtela: Katoamispiste
Markus Nummi: Karkkipäivä
Riikka Pulkkinen: Totta
Mikko Rimminen: Nenäpäivä
Alexandra Salmela: 27 eli kuolema tekee taiteilijan
Erik Wahlström: Kärpäsenkesyttäjä

Siinäpä ne nyt sitten ovat, tämän vuoden Finlandia-palkintoon ehdolla olevat. Ja minähän en ole lukenut näistä yhtäkään, sillä käännöskirjallisuus on enemmän minun juttuni. Mutta kyllä tästä joukosta ainakin kolme on sellaista, jotka kiinnostaisi tulevaisuudessa lukea: Pulkkisen Totta, Rimmisen Nenäpäivä ja Salmelan 27 eli kuolema tekee taiteilijan. Ne vaikuttavat eniten sellaisilta, jotka kiinnostaisivat juuri minua. 

2. joulukuuta näemme kuka vie 30 000 euron arvoisen palkinnon!

5.11.2010

Suzanne Collins: Vihan liekit


Vihan liekit on jatkoa suositun Nälkäpeli-trilogian ensimmäiselle osalle. Kolmaskin osa, Matkijanärhi, trilogiasta on ilmestynyt, muttei vielä suomeksi. Mutta sitä saanee odottaa ihan vain hetken vielä, sillä ainakin BookPlus ilmoittaa julkaisupäiväksi 16.11.2010.

Vihan liekit jatkaa kertomusta päähenkilö Katnissin ja hänen läheistensä elämästä ankaran Capitolin valvonnassa Nälkäpelin jälkeen. Katniss ja saman asuinvyöhykkeen poika Peeta selvisivät julmasta tosi-tv-kilpailusta ainoina hengissä tekaistun rakkautensa avulla. Tai niinhän Katniss luuli, mutta Peetan tunteet tyttöä kohtaan ovat aitoja.

Nälkäpelin voittajan ehkä valitettaviin etuoikeuksiin kuuluu voittajakiertueelle lähteminen pelin jälkeen. Mutta ennen sitä presidentti Snow vierailee Katnissin luona ja hänellä on tytölle epämiellyttää sanottavaa: Katnissin käytös lietsoo kansalaisissa kapinaa ja Katnissin ja Peetan suhde ei hänen mielestään ehkä olekaan sitä mitä he antavat sen olettaa olevan. Voittajakiertue kuitenkin järjestetään ja sen jälkeen on aika odottaa seuraavaa Nälkäpeliä. Kyseinen vuosi onkin jo Nälkäpelin 75. juhlavuosi, joka tarkoittaa kolmatta neljännesjuhlaa. Neljännesvuosijuhlat ovat aina tavallista juhlavampia ja erikoisempia näytöksiä. Ilmoitus uudesta pelistä saa asiat vyörymään hyvin, hyvin huonoon suuntaan...

En pitänyt Vihan liekeistä yhtä paljon kuin Nälkäpelistä. Nälkäpeli oli minulle idealtaan tuore ja ihan kiva virkistys nuortenkirjallisuuden joukossa, kun taas Vihan liekit oli suurilta osin toisinto ensimmäisestä. Kirjan alku oli paikoitellen tylsää jorinaa ja liiaksi edellisen kirjan tapahtumien kertausta, kun taas voittajakiertue meni liian nopeasti ohi. Loppupuolella tapahtui jo enemmän ja sai jännittääkin pari kertaa, mutta se oli sitä toisintoa ja meni sekin liian nopeasti ohi silmieni. 

Tarina jäi siinä mielessä kutkuttavaan kohtaan, että odotan kyllä kolmannen osan lukemista, mutta loppupuolen tapahtumat olivat suurimmaksi osaksi ennalta-arvattavia ja tarjosivat niin hyvät puitteet sille, mitä tapahtuu seuraavassa osassa. En nimittäin Vihan liekkejä aloittaessani oikein osannut arvailla, että mitä kaikkea siinä tulee tapahtumaan, mutta kun joskus aloitan Matkijanärhen, tiedän jo edes mihin se liittyy ja vähän enemmänkin.

Muita ärsyttäviä asioita kirjassa olivat muun muassa Katnissin kehittymättömyys ihmisenä ja hänen osaamattomuutensa päättää Peetan ja Galen välillä. Teki mieli alkaa ravistella tyttöä olkapäistä ja huutaa tälle, että ota nyt helkkari vieköön jompi kumpi, ihan sama kumpi! Mutta tyydyin vain kääntelemään nopeasti sivuja eteenpäin. Tekstin lomassa oli myös paljon kirjoitusvirheitä. Ei, ei minua niinkään haittaa pienet kirjoitusvirheet, esimerkiksi jos "meidät" sana onkin kirjoitettu "meidän" tai muuta vastaavaa. No, sellaisia kirjasta löytyi paljon, mutta bongasin sieltä myös erään todella pahan virheen, joka muutti käsillä olleen tärkeän asian ihan päinvastaiseksi. Lieneekö ollut kiire suomentamisessa?

Kaiken kaikkiaan kuitenkin ihan keskinkertainen kirja, joka kannattaa lukea, jos piti paljon ensimmäisestä osasta ja jos haluaa lukea kolmannenkin.


Suzanne Collins: Vihan liekit (Catching Fire, 2009)
Suom. Helene Bützow
WSOY 2010, 354 s.

---------------------------

Jes, olen aloittanut tunnisteiden käytön, kun viime postauksessa sitä pohdinkin. Päädyin tagaamaan kirjoitukset kirjailijoiden ja aihepiirien mukaan, suunnilleen. Minua jo vähän etukäteen harmitti, kun tiesin tunnistelistasta joskus tulevan ärsyttävän pitkä ja siksi ruman näköinen, mutta ihan vahingossa päädyin, googlettamalla ihan jotain toista juttua, löytämään ohjeet pudotusvalikon tekemiseen! Olin kyllä superiloinen nörttitaidoistani :--D Nyt tuolla oikealla puolella kirjablogi-listojen alapuolella (toisin sanoen kaikista alimmaisena) on pudotusvalikko, jota selaamalla löytää tunnisteet ja tunnisteiden kautta siihen liittyvät kirjoitukset.

31.10.2010

Pohdintaa tunnisteista

Olen viimeiset pari päivää miettinyt, että pitäisiköhän minun luoda blogiini tunnisteita ja millä tavalla hankkeen toteuttaisin. Olisi toki mukavaa laittaa blogipostaukset edes jonkin tunnisteen alle, mutta kun en osaa päättää, että minkälainen tapa olisi fiksuin.

Pitäisikö jakaa postaukset kirjailijoiden mukaan (luen tosin aika vaihtelevasti eri kirjailijoilta), genren mukaan (olen huono määrittämään genrejä erityisesti kirjallisuuden suhteen) vai arvosanan mukaan (ehkä kivoin ja helpoin vaihtoehto, mutta en sitten tiedä siitä järkevyydestä)? Yksi vaihtoehto olisi myös jakaa postaukset aiheen mukaan, mutta tuntuu hankalalta vielä kirjoittamisen jälkeen (tai ennen tai siinä sivussa) alkaa miettiä, että mitkä kaikki aiheet tässä kirjassa nyt tulikaan käytyä läpi. Haluaisin tagaamisen olevan mahdollisimman helppoa.

No, ei minulla mikään kiire ole tämän asian kanssa, sillä merkintöjä blogiini on kertynyt vasta niin vähän. Olisi kuitenkin ihan kiva jo tässä vaiheessa tehdä tunnistelista, ettei myöhemmin monen postauksen jälkeen tarvitse alkaa muokkaamaan ja säätämään. Kunpa vain tietäisi, että minkälainen olisi sopivin!

PS. Luen tällä hetkellä Suzanne Collinsin Nälkäpeli-trilogian toista osaa nimeltään Vihan liekit. Ensimmäisen osan luin viime keväänä ja se oli ihan mukiinmenevä, välillä suht jännittäväkin. Jännittäväksi ei voi tätä toista osaa kutsua, ei ainakaan vielä.

28.10.2010

L.M. Montgomery: Annan nuoruusvuodet


Hyvin kirjojen putki jatkuu! Siis minähän luen myös ne huonot kirjat - en vaan voi jättää kesken yhtäkään kirjaa, koska eihän sitä koskaan tiedä jos vaikka loppu yllättäisi? Tosin pelkästään hyvä loppu ei kyllä tee mistään kirjasta kokonaisuudessaan loistavaa.

Tällä kertaa hyvä, miltei loistava, kirja oli L.M. Montgomeryn Annan nuoruusvuodet eli siis Anna-sarjan ensimmäinen osa. Kuten en Muumi-kirjoja, en myöskään Anna-kirjoja ole lukenut ennen. En tiedä miksi, koska pidin paljon televisiosta näkyneestä vanhasta Anna-sarjasta nimeltään Anne of Green Gables. No, nyt on korjattu tämä vääryys molempien osalta, mutta vasta yhdet kirjat lukemalla!

Annan nuoruusvuodet kertoo Anna Shirleyn lapsuudesta kanadalaisella Prinssi Edvardin saarella, Avonleassa. Anna otetaan orpokodista sisarusten Marilla ja Matthew Cuthbertin kasvatiksi, mutta Vihervaaraan jääminen on aluksi epävarmaa. Räiskyvän temperamenttinen luonne aiheuttaa Annalle ja hänen lähipiirilleen ongelmia ja päänvaivaa, mutta Annan kasvaessa hänen luonteensakin tasoittuu. Hän saa uusia hyviä ystäviä ja aloittaa koulunkäynnin. Annan koulutoveri nimeltä Gilbert Blythe astuu kuvioihin mukaan ja saa pienen tytön pään sekaisin, kunnes 16-vuotiaana nuorena naisena Anna saa rauhan. Anna tekee ensimmäisen osan lopussa myös elämänsä kannalta tärkeän päätöksen.

Pidin kirjassa eniten Annan hahmosta. Oli mukavaa lukea hänen kehityksestään 11-vuotiaasta hassusta orpotytöstä 16-vuotiaaseen vahvaan ja rohkeaan nuoreen naiseen. Hyvin harvoin luen näinkään vanhaa kirjallisuutta (julkaistu vuonna 1908), mutta tässä ajankuvaus kepeän tyttökirjan muodossa oli hyvin hauskaa luettavaa! Uskoisin, että suomentaja on tehnyt kirjan kanssa hyvää työtä, siltä se ainakin vaikutti, sillä tarina kulki tökkimättä eteenpäin ja kieli oli selkeää, mutta näteillä kielikuvilla höystettyä.

Annan nuoruusvuosissa pidin eniten Annan ja Gilbertin välillä vallinneesta jännitteestä, joka pysyi koko tarinan ajan hyvin voimakkaana. Uskon jännitteen yhä jatkuvan seuraavassa osassa, vaikkakin hieman erilaisena. Tosin tiedän mitä jatkossa tulee tapahtumaan, kiitos  vain tv-sarjan. Odotan sitä silti jännityksellä, mutta pidän yhden kirjan välin ennen seuraavan osan lukemista. Minua ei nimittäin saa kovin helpolla lukemaan yhtä sarjaa putkeen (tai edes hirveän samantyylisiä kirjoja!), sillä pidän vaihtelusta lukemisissani.


L.M. Montgomery: Annan nuoruusvuodet (Anne Of Green Gables, 1908)
Suom. Hilja Vesala
WSOY 2008, 282 s.

25.10.2010

Kaunein kirjan kansi 2010 -arvonta!

Leena Lumen blogissa on mahtava äänestä vuoden 2010 kaunein kirjan kansi -arvonta ja palkintona on tietystikin kirjoja! Arvontaan pääset osallistumaan täällä.

24.10.2010

Kysymyksiä kirjahyllystä

Tämä haaste taisi pyöriä joskus viime kuun aikana eri kirjablogeissa ja kun en itse silloin vielä blogannut, niin tartunpa haasteeseen nyt. Tähän on luultavasti enää turha haastaa yhtään ketään, mutta jos jollain on tämä mennyt ohi silmien, niin nyt on hyvä hetki se tehdä :--) Eli haasteen tarkoitus on vastata alla oleviin kysymyksiin omistamiensa kirjojen nimillä.

1. Oletko mies vai nainen?
Tyttö ja helmikorvakoru

2. Kuvaile itseäsi.
Kirjavaras

3. Mitä elämä sinulle merkitsee?
Huumaa


4. Kuinka voit?
Sadan vuoden yksinäisyys

5. Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi.
Oma taivas

6. Mihin haluaisit matkustaa?
Suljettu saari

7. Kuvaile parasta ystävääsi.
Houkutus

8. Mikä on lempivärisi?
Kesäviiniä

9. Millainen sää on nyt?
Ystävät hämärän jälkeen

10. Mikä on mielestäsi paras vuorokaudenaika?
Viimeinen yö Twisted Riverillä

11. Jos elämästäsi tehtäisiin tv-sarja, mikä sen nimi olisi?
Appelsiinin tuoksu

12. Millainen on parisuhteesi?
PS. Rakastan sinua

13. Mitä pelkäät?
Vitsaus

14. Päivän mietelause.
Avoimien ovien päivä

15. Minkä neuvon haluaisit antaa?
 
Älä pingota!

16. Miten haluaisit kuolla?
 
Rakkaudessa erottamattomat

19.10.2010

Tove Jansson: Muumipapan urotyöt


Voi miten ihastuttava, riemuisa ja söpö pieni kirja! Miksi en ole tätä jo pienenä lukenut, vaan tyytynyt piirrettyyn tv-sarjaan ja Muumi-sarjakuviin?

Muumipapan urotyöt kertoo Muumipapan nuoruusvuosien seikkailuista herra Fredriksonin, Juksun (Nuuskamuikkusen isä) ja Hosulin (Nipsun isä) kanssa. Miten he rakensivat Merenhuiskeen, mahtavan talolaivan, ja kohtasivat mitä eriskummallisimpia otuksia matkansa varrella. Lopuksi Muumipappa ylpeänä kertoo kuinka hän pelasti Muumimamman myrskyävän meren armoilta.

Ei voi kuin ihailla Tove Janssonin mielikuvitusta ja tarinankerrontataitoa. Eri hahmoilla on selkeät, omat persoonallisuutensa ja henkilögalleria on laaja. Huumori on ehdottomasti yksi kirjan kantavista voimista. Nauroin melkein joka aukeamalla jollekin hupsulle lausahdukselle tai tapahtumalle.

Minulle rakkaimmiksi hahmoiksi muodostuivat tahmatassut. Vai mitä muuta mieltä voi olla tästä kuvauksesta:
"Tahmatassu on seurallinen eläin, joka inhoaa yksinäisyyttä. Kulmahampaillaan se kaivaa jokien pohjaan vedenalaisia kanavia ja muodostaa sinne hyvin hauskoja yhdyskuntia. Se on taitava rakentaja, melkein yhtä etevä kuin minä. Enimmäkseen se on kiltti, mutta ei voi millään olla jyrsimättä ja purematta kaikkea tielleen osuvaa, varsinkaan jos tämä on sille uutta.
Tahmatassuilla on sitä paitsi eräs ikävä ominaisuus: se voi purra jotakin vaikka nenästä, jos nenä sen mielestä on liian pitkä. Käsitätte, että tämän kaiken tähden olimme levottomia, miten meidän kävisi."
Suosittelen Muumipapan urotöitä ihan jokaiselle ikään ja sukupuoleen katsomatta. Näin  hitusen vanhempana tarinasta saa varmasti enemmän irti, ymmärtää merkityksiä, mutta ei kirja ole lapsellekaan hankalaa tekstiä. Plussaa siitä, että tekstiä rytmittävät Janssonin omat kauniit piirustukset.

Muita Muumi-kirjoja:
Muumipeikko ja pyrstötähti
Vaarallinen juhannus
Taikatalvi
Näkymätön lapsi
Muumipappa ja meri
Taikurin hattu
Muumilaakson marraskuu

Nämä loputkin aion ehdottomasti lukea!


Tove Jansson: Muumipapan urotyöt (Muminpappans bravader, 1950)
Suom. Laila Järvinen
WSOY 2008, 133 s.

17.10.2010

Lahjaidea

Ei kai ole liian aikaista miettiä jo hieman joululahjatoiveita? Mietin silti. Aikaisemmat joululahjatoiveeni ovat liittyneet vahvasti kodin hyödykkeisiin ja sisustamiseen. Yleensä johonkin sellaiseen oikeasti hyödylliseen, jota minulla ja poikaystävälläni ei vielä ole ollut ja/tai johon meillä ei ole ollut varaa (tai halua maksaa niin paljon), kuten vaikka arkkupakastimeen tai Vallilan verhoihin. No, nyt meillä alkaa olla kaikki oleellinen kasassa. Löytyy niin astioita kuin lakanoitakin sekä kaikki tarvittavat kodinkoneet ja muut elektroniikat.

Joten tästä taustoituksesta päästäänkin siihen oleelliseen asiaan: tulevan joulun lahjatoiveeni liittyvät kirjoihin. Kaunokirjallisia teoksia olisi ihan mukava saada, mutta enemmän toivon tietokirjoja (taide)historiasta. Mielessäni (kappas vain!) onkin jo pitkään ollut sellainen opus kuin Maailmanhistorian Pikkujättiläinen. Kirja kattaa aikajaksot aina esihistoriasta nykyaikaan saakka, mutta en tiedä miten pikkutarkasti. Olen käynyt silittelemässä kyseistä kirjaa pariin otteeseen Akateemisessa kirjakaupassa, mutta en ole sen tarkemmin sitä tutkinut. Luulisin kuitenkin, että 1188 sivun mittainen teos kertoo vähän enemmän kuin historian tapahtumien pääpiirteet. Sen tiedän, että se sisältää myös muun muassa taide- ja kulttuurihistoriaa.

Kirjatoiveisiini sisältyvät myös pari viimeistä historian lukiokurssin kirjaa, sillä kirjoitan historian ensi keväänä.  Ja luultavasti haen opiskelemaan historiaa yliopistoon, kun sen aika koittaa. Maailmanhistorian Pikkujättiläinen olisi siltä kannalta ajateltuna erittäin hyödyllinen joululahja, ei pelkästään sohvapöydän tai kirjahyllyn koriste.

Katsotaan, mitä joulupukki tuo tullessaan!

15.10.2010

Nick Hornby: Hyvät ihmiset


Katie Carr on hyvä ihminen, vaikka hän onkin pettänyt aviomiestään, kyllästynyt avioliittoonsa ja lapsetkaan eivät usein ole sitä mitä hän toivoisi. Mutta Katie vakuuttaa olevansa hyvä ihminen - onhan hän lääkäri.

Katien aviomies David on Hollowayn vihaisin mies ja sekös Katieta on ärsyttänyt jo usean vuoden ajan. Erään työpäivän jälkeen Katie haluaa avioeron. Pian päätöksen jälkeen David muuttuu, sillä hänestä tulee omituisen DJ GoodNewsin kosketuksesta unelmien aviomies ja maailmanparantaja, täysin päinvastainen kuin aikaisempi David.

Davidin muuttuminen ei kuitenkaan ratkaise Katien ongelmia, vaan lisää niitä. Miten suhtautua siihen, kun Maailman vihaisin mies onkin kiltti, liiallisuuksiin asti?

Olen aiemmin lukenut Hornbyltä  Alas on pitkä matka -kirjan ja sen kehnoudesta johtuen minulla oli jonkin verran ennakkoluuloja tätä kirjaa kohtaan. Ensimmäiset sata sivua menivätkin haukotellessa, mutta niiden jälkeen innostuin kääntelemään sivuja nopeampaan tahtiin, sillä sadan sivun paikkeilla David muuttui. Äkäpussista kiltiksi maailmanparantajaksi muuttuminen sormia näpsäyttämällä ja Katien ajatukset asiasta olivat hyvin ratkiriemukasta luettavaa. Tarinan ympäristö oli arkinen ja henkilöhahmot uskottavia kummallisuuksiinsa saakka. Pidin paljon Katien ironisesta  sekä sarkastisesta otteesta koko tarinan ajan. 

Jos kaihtaa huumoripitoisia kirjoja, niin ei kannata valita tätä yöpöydälleen, vaikka tämä tosin pitää sisällään vähän älykkäämpää huumoria.


Nick Hornby: Hyvät ihmiset (How to be Good, 2001)
Suom. Jorma-Veikko Sappinen
WSOY 2002, 355 s.