15.1.2017

Elizabeth Strout: My Name Is Lucy Barton


"You will have only one story," she had said. "You'll write your one story many ways. Don't ever worry about story. You have only one."

Elizabeth Stroutin romaanissa My Name Is Lucy Barton kertoja Lucy Barton yrittää saada selvää omasta tarinastaan, monilla eri tavoilla. Muistot kiteytyvät kesään 1980-luvulla, jolloin Lucy vietti pari kuukautta newyorkilaisessa sairaalassa umpilisäkkeen poiston jälkeisten oireiden takia, ja tarkemmin vielä niihin viiteen yöhön, jolloin hänen äitinsä vieraili hänen luonaan. Lucy ikävöi sairaalassa miestään ja kahta tyttöään, joten hän on iloinen, että äiti tuli hänen luokseen, äiti, joka ei ole koskaan käynyt kotiseutunsa ulkopuolella, äiti, jota Lucy ei ole tavannut vuosikausiin. Äidin vierailu herättää eloon Lucyn muistot lapsuudestaan – köyhyydestä, ulkopuolisuudesta, kaltoinkohtelusta.

Lucyn kuvaukset lapsuudestaan ovat sydäntäsärkevää luettavaa. Sentimentaaliselta paatokselta kuitenkin vältytään, sillä Lucyn nykyajassa oleva kertojaääni on melko toteava, pikemminkin ihmettelevä ja epäröivä kuin tunteellinen. Lucy itsekin myöntää, että saattaa muistaa jotkut asiat väärin. Kerronta on siis voimakasta, mutta toisaalta häilyvää ja epäluotettavaa, ehkä jopa tarkoituksella. Minulle tuli kirjaa lukiessa sellainen olo, ettei Lucy kerro kaikkea tietämäänsä, hän ei ehkä osaa pukea sitä sanoiksi.

Äidin ja tyttären välinen suhde on kirjassa keskeisintä. Siinä on rakkautta, mutta se on raakaa ja täynnä ylittämättömiä esteitä. Se on hiljaisuutta, asioita, joista ei voi puhua. Hiljaisuudessa on osa siitä, mitä Lucy jättää kertomatta – ehkä siksi, ettei Lucy tiedä tai hän ei osaa kertoa, aivan kuten hänen äitinsäkään ei osaa. Silti äiti tulee ja istuu Lucyn vierellä viisi yötä, torkkuen kevyttä kissanunta. Se kertoo enemmän kuin mitkään sanat ikinä voivat ja siksi Lucy solmii mielessään rauhan äitinsä kanssa.

Vaikka äidin ja tyttären välinen suhde on kirjan kantava voima, My Name Is Lucy Barton kertoo myös uusista aluista ja siitä, miten menneisyytemme määrittää meitä. Miten pienestä maalaiskylästä Amgashista Illinoisista kotoisin olevasta, köyhästä, jopa kylmässä autotallissa eläneestä, perheestä voi päästä kiinni ihan erilaiseen elämään. Miten sopeutua siihen erilaiseen, uuteen elämään ja uusiin sosiaalisiin piireihin, kun ei ole koskaan ollut muita ystäviä kuin maissipellon keskellä oleva puu tai ei tiedä mitään popkulttuurista, koska ei ole lapsena voinut koskaan katsoa televisiota tai lukea lehtiä. Miten voi tulla kirjailijaksi, miten kertoa tarina.

My Name Is Lucy Barton hiipi tajuntaani vaivihkaa: aluksi tunsin olevani liian etäällä, mutta sitten se kaikki tuli kuin hyökyaalto. Tarina kätkee sisäänsä paljon eri tasoja, jotka yhteen loksahtaessaan toimivat täydellisesti yhdessä. En jäänyt kaipaamaan siltä lisää enkä haluaisi poistaa siitä mitään.

Muissa blogeissa: Täysien sivujen nautinto

35. Kirjan nimessä on erisnimi / Helmet-lukuhaaste 2017

––

Elizabeth Strout: My Name Is Lucy Barton
Random House 2016, 193 s.

7.1.2017

Jen Campbell: Weird Things Customers Say in Bookshops


Ainoa kirja, jonka sain viime jouluna lahjaksi, oli Jen Campbellin Weird Things Customers Say in Bookshops (suom. Kummallisia kysymyksiä kirjakaupassa, Nemo 2012). Sain kyllä myös lahjakortteja kirjakauppaan, joista osa on tietysti jo käytetty.

Tutustuin Jen Campbelliin alkaessani vuosi pari sitten seurata hänen Youtube-kanavaansa, joka käsittelee kirjoja ja kirjailijuutta. Kirjamakumme menevät suhteellisen hyvin yhteen, joten koko tänä aikana olenkin saanut häneltä roppakaupalla erinomaisia kirjavinkkejä. En olisi esimerkiksi lukenut John Burnsiden The Dumb Housea ilman hänen suositteluaan. Loogista olikin, että halusin myös lukea jotain hänen itse kirjoittamaansa, ja vihjasin poikaystävälleni, että Weird Things Customers Say in Bookshops olisi aika kiva joululahja.

Erityisen tästä Campbellin kirjasta tekee se, että siinä on kirjailijan omistuskirjoitus. Se oli myös kauniisti paketoitu joulua varten (vaikka aukaisinkin paketin jo ennen joulua, sillä vietin joulun äitini luona enkä ikinä jaksa raahata sinne mukanani lahjoja, jotka olen saanut ennen joulua). Poikaystäväni tilasi kirjan Campbellin omien nettisivujen kautta, mikä olikin kiva tapa tukea suoraan kirjailijaa.


Weird Things Customers Say in Bookshops on kirja täynnä kirjakaupan myyjien ja asiakkaiden välisiä outoja, hauskoja tai jopa hieman kamalia kohtaamisia. Osa niistä on Campbellin omia kokemuksia (hän on ollut töissä eri kirjakaupoissa), osa muiden myyjien. Suurin osa kohtaamisista on muutamasta brittiläisestä kirjakaupasta, mutta kirjan viimeisessä osiossa on yksittäisiä tapauksia eri kirjakaupoista ympäri maailman.

Luimme kirjaa yhdessä poikaystäväni kanssa ennen nukkumaanmenoa. Kirjassa on juttuja, jotka eivät naurattaneet kovin paljon, mutta mukana on myös helmiä, jotka saivat meidät repeilemään ihan kunnolla ja miettimään, minkälaisia (a)asiakkaita ja ylipäänsä ihmisiä sitä onkaan olemassa. No, kaikenlaisia, vahvistaa tämäkin kirja. Weird Things Customers Say in Bookshops toimii parhaiten pienissä pätkissä nautittuna, välipalakirjana, kun muut kirjat eivät tahdo edetä, vaikka jutut eivät olekaan liian samanlaisia. Hauskasta ja mustan huumorin värittämästä kuvituksesta vastaa The Brothers McLeod.


Kirjalle on myös jatko-osa, More Weird Things Customers Say in Bookshops, joka täytyy sekin jossain vaiheessa lukea. Campbell on kirjoittanut myös kirjan The Bookshop Book, jossa esitellään eri kirjakauppoja ympäri maailman, ja runoja. Tänä vuonna hän julkaisee lastenkirjan Franklin's Flying Bookshop ja tällä hetkellä hän työstää novellikokoelmaa.


22. Kuvitettu kirja / Helmet-lukuhaaste 2017

––

Jen Campbell: Weird Things Customers Say in Bookshops
Constable 2012, 119 s.

5.1.2017

Helmet-lukuhaaste 2017


Moni on varmaan huomannut, etten ole lukuhaasteihmisiä. Koen lukuhaasteet usein liian kahlitsevina ja lukemistani rajoittavina (vaikka ne eivät tietystikään aina ja kaikki sitä ole). Epäluuloni lukuhaasteita kohtaan onkin ennen kaikkea oman pääni sisällä, se ei ole haasteiden vika.

Viime vuonna lähdin kuitenkin mukaan Reader, why did I marry him? -blogin järjestämään novellihaasteeseen, koska se oli luonteva osa sitä, mitä jo valmiiksikin teen ja haluan tehdä enemmän: lukea novelleja. Haaste jatkuu toukokuun alkupuolelle saakka.

Haluan lähteä mukaan myös Helmet-kirjaston jo perinteeksi muodostuneeseen vuoden 2017 lukuhaasteeseen. Harkitsin sitä jo viime vuonna, mutta en sitten uskaltanut lähteä mukaan, koska en osannut ennakoida ollenkaan miten kiireiseksi vuosi voisi tulla muodostumaan. Tämän vuoden aikatauluista tiedän nyt paremmin.

Helmet-lukuhaasteessa ideana on lukea 50 kohdan lista läpi vuoden aikana. Kohdat ovat tarkoituksella sellaisia, että niihin löytyy valinnanvaraa, ja sen vuoksi en pidä haastetta liian kahlitsevana tai rajoittavana. Tarkoituksenani on muutenkin ottaa haaste rennosti, en pyrkimällä pyri saamaan kaikkia kohtia täytettyä vuoden loppuun mennessä. Aion kuitenkin yrittää kuitata aina yhden kohdan vain yhdellä kirjalla, en siten, että yksi kirja kuittaisi samalla kertaa monta eri kohtaa.

Tänä vuonna Helmet-lukuhaasteen inspiraationa on osittain toiminut 100-vuotias Suomi. Lukuhaasteen tavoitteena on antaa uusia näkökulmia, innostaa ja yllättää lukija. Se siis haastaa lukemaan monipuolisemmin.

Helmet-lukuhaaste 2017:

1. Kirjan nimi on mielestäsi kaunis
2. Kirjablogissa kehuttu kirja
3. Suomalainen klassikkokirja
4. Kirja lisää hyvinvointiasi
5. Kirjassa liikutaan luonnossa
6. Kirjassa on monta kertojaa
7. Salanimellä tai taiteilijanimellä kirjoitettu kirja
8. Suomen historiasta kertova kirja
9. Toisen taideteoksen inspiroima kirja
10. Kirjan kansi on mielestäsi kaunis
11. Jonkun muun alan ammattilaisena tunnetun ihmisen kirjoittama kirja
12. Politiikasta tai poliitikosta kertova kirja
13. Kirja "kertoo sinusta"
14. Valitsit kirjan takakannen tekstin perusteella
15. Kirjassa harrastetaan tai se liittyy harrastukseen
16. Ulkomaisen kirjallisuuspalkinnon voittanut kirja
17. Kirjan kannessa on sinistä ja valkoista
18. Kirjan nimessä on vähintään neljä sanaa
19. Yhdenpäivänromaani
20. Kirjassa on vammainen tai vakavasti sairas henkilö
21. Sankaritarina
22. Kuvitettu kirja
Jen Campbell: Weird Things Customers Say in Bookshops, 7.1.2017
23. Käännöskirja
24. Kirjassa selvitetään rikos
25. Kirja, jossa kukaan ei kuole
26. Sukutarina
27. Kotipaikkakuntaasi liittyvä kirja
28. Kirja kirjailijalta, jolta olet aiemmin lukenut vain yhden kirjan
29. Kirjan päähenkilö osaa jotain, mitä haluat oppia
30. Kirjan nimessä on tunne
31. Fantasiakirja
32. Kirja on inspiroinut muuta taidetta
33. Kirja kertoo Intiasta
34. Kirja kertoo ajasta, jota et ole elänyt
35. Kirjan nimessä on erisnimi
Elizabeth Strout: My Name Is Lucy Barton, 15.1.2017
36. Elämäkerta tai muistelmateos
37. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoon kuuluu yli 20 teosta
38. Kirjassa mennään naimisiin
39. Ikääntymisestä kertova kirja
40. Kirjailija tulee erilaisesta kulttuurista kuin sinä
41. Kirjan kannessa on eläin
42. Esikoisteos
43. Kirja, jonka lukemista olet suunnitellut pidempään
44. Kirjassa käsitellään uskontoa tai uskonnollisuutta
45. Suomalaisesta naisesta kertova kirja
46. Osenialaisen kirjailijan kirjoittama kirja
47. Kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit
48. Kirja aiheesta, josta tiedät hyvin vähän
49. Vuoden 2017 uutuuskirja
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja

Tämän vuoden Helmet-lukuhaaste vaikuttaa helpommalta kuin viimevuotinen. Moniin haastekohtiin löytyy helposti luettavaa, joten osa niistä täyttynee kuin itsestään. Etenkin haasteen toinen kohta, kirjablogissa kehuttu kirja, on sellainen, jota ei sattuneesta syystä tarvitse miettiä ollenkaan! Apuja siihen löytyy silti Helmet-kirjastolta, joka on koonnut yhteen lukuhaasteeseen mukaan lähteneet kirjablogit. Jotkut haasteen kohdat, kuten esimerkiksi politiikasta tai poliitikosta kertova kirja tai Intiasta kertova kirja, vaativatkin sitten enemmän suunnittelua.

Tulen päivittämään ja linkittämään tähän postaukseen haasteeseen lukemani kirjat. Lisään myös haasteeseen sopivan kirjan postaukseen merkinnän sen kuulumisesta Helmet-lukuhaasteeseen.

Lähditkö sinäkin mukaan tämän vuoden Helmet-lukuhaasteeseen ja mitä mieltä olet haasteen eri kohdista?

4.1.2017

Costa Book Awards 2016: lyhytlistojen voittajat


Eilen palkittiin Costa Book Awards 2016 lyhytlistojen voittajat. Costa Book Awardseissa on viisi eri kategoriaa eli vuosittain palkitaan paras esikoisromaani, romaani, elämäkerta, runoteos ja lastenkirja. Olen perinteisesti keskittynyt katsauksissani vain parhaan esikoisromaanin ja romaanin kategorioihin, mutta kerron tässä yhteydessä myös muiden kategorioiden voittajat. 31. tammikuuta selviää, mikä kirja on Costa Book of the Year, eli silloin valitaan, mikä eri kategorian voittajista on se vuoden paras kirja.

Vuoden romaani:

Ehdokkaat vuoden romaaniksi olivat Sebastian Barryn Days Without End, Maggie O'Farrellin This Must be the Place, Sarah Perryn The Essex Serpent ja Rose Tremainin The Gustav Sonata.


Sebastian Berry: Days Without End

Nuori Thomas McNulty värväytyy Yhdysvaltojen armeijaan. Eletään 1800-luvun puoliväliä, intiaanisotien ja sisällissodan aikaa. Mitä tapahtuu, kun Thomas ja hänen kaverinsa John kohtaavat kauniin Sioux-heimon tytön, Winonan?

Vuoden esikoisromaani:

Ehdokkaat vuoden esikoisromaaniksi olivat Susan Bealen The Good Guy, Kit de Waalin My Name Is Leon, Guinevere Glasfurdin The Words in My Hand ja Francis Spuffordin Golden Hill.


Francis Spufford: Golden Hill

Komea tuntematon nuorukainen astuu ulos Englannista tulleesta laivasta New Yorkin Manhattanilla vuonna 1746, tuhannen punnan vekseli taskussaan. Eikä hän aio kertoa, mitä hän tekee tuhannella punnalla. Odottaessaan rahojaan nuorukainen päättää tutustua kaupunkiin, vauhdikkain seurauksin.

Elämäkerta-kategoriassa voiton vei Keggie Carew'n Dadland : A Journey into Uncharted Territory, jossa Carew ryhtyy selvittämään isänsä tarinaa, runoteos-kategoriassa Alice Oswaldin Falling Awake, jossa runoja yhdistää muuttuvuus, ja lastenkirja-kategoriassa Brian Conaghanin The Bombs That Brought Us Together, joka on ajankohtainen tarina ystävyydestä.

––

Omat ennakkosuosikkini eli Perryn The Essex Serpent ja de Waalin My Name Is Leon eivät pärjänneet romaani- ja esikoisromaani-kategorioissa, mutta vuoden romaaniksi valittu Berryn Days Without End kuulostaa kuitenkin mielenkiintoiselta. Spuffordin Golden Hillistä en ole yhtä varma.

Romaani- ja esikoisromaani-kategorioiden ehdokkaat löydät vielä täältä ja Costa Book Awardsin tiedotteen kategorian voittajista täältä.

Voittiko oikeat teokset?

3.1.2017

Kirjablogit ja 101 kirjaa


Tänä vuonna juhlitaan monin eri tavoin Suomen 100-vuotista itsenäisyyttä. Minusta eräs hienoimmista ellei jopa hienoin tapa juhlistaa Suomen itsenäisyyttä on Ylen Kirjojen Suomi -hanke, jossa olemme mukana myös me, kirjablogit!

Millainen Suomi välittyy kaunokirjallisuudestamme sadan vuoden ajalta? Kirjojen Suomi tutkii, mitä itsenäisyyden ajan kirjat kertovat maastamme ennen ja nyt, ja miten asiat ovat muuttuneet aikojen saatossa.

Kirjojen Suomi on Ylen itsenäisyyden juhlavuoden 2017 suuri kirjallisuushanke, johon kuuluu yli 100 radio-ohjelmaa, 111 tv-ohjelmaa, joukko kirjallisuus-podcasteja sekä suuri nettisivusto yle.fi/kirjojensuomi. Kirjojen Suomi yllyttää suomalaisia lukemaan lisää kaunokirjallisuutta.

Kirjojen Suomi jakaantuu erilaisiin sisältöihin, joista ehdottomasti kutkuttavimmat ovat sisarussarjat Sadan vuoden kirjat ja 101 kirjaa.

Kirjojen Suomen sisarussarjoissa Sadan vuoden kirjat ja 101 kirjaa käsitellään satayksi kirjaa – kirja jokaiselta vuodelta. Kirjat ovat Seppo Puttosen ja Nadja Nowakin valitsemia. Valinnat eivät noudata kirjallisuushistorian kaanonia vaan joukossa on paljon yllätyksiä. Kaikki kirjat kertovat jotakin kiinnostavaa Suomesta itsenäisyyden aikana.

Sadan vuoden kirjat esittää Yle Radio 1 ja 101 kirjaa Aamu-tv. Molemmissa sarjoissa käsitellään samoja kirjoja, mutta hieman eri näkökulmista, ja mukana keskusteluissa on vaihtuvia vieraita. 10. tammikuuta alkavissa radio- ja tv-jaksoissa käsitellään yksi kirja per vuosi Suomen itsenäisyyden ajalta lähtien vuodesta 2016 ja päättyen vuoteen 1917. Viimeinen 6.12. tuleva erikoisjakso käsittelee vuoden 2017 kirjaa. Ohjelmien jaksot ovat nähtävillä ja kuultavissa myös Yle Areenassa. 101 kirjaa -sarjan osalta ensimmäiset 50 kirjaa ovat katsottavissa Areenasta jo nyt ja loput 50 kirjaa tulevat sinne 30. kesäkuuta.

Lähes kaikki mukaan valitut kirjat ovat luettavissa verkosta. Lisäksi Ylen Kirjojen Suomi -nettisivustolla on Kirjakone, jonka avulla kirjojen joukosta voi etsiä itselleen sopivaa luettavaa.

81 kirjabloggaajaa on mukana lukemassa sadan vuoden kirjoja siten, että bloggaamme valituista kirjoista yhtäaikaisesti Ylen sarjojen kanssa. Blogitekstit julkaistaan siis kahden kappaleen viikkovauhtia, tiistaisin ja torstaisin, samaan tahtiin kuin sarjat Sadan vuoden kirjat ja 101 kirjaa tulevat radiosta ja tv:stä.

Tässä ovat kaikki sata kirjaa, jotka on valittu edustamaan kutakin Suomen itsenäistä vuotta (vuoden 2017 kirja valitaan luonnollisesti tämän vuoden kuluessa):

2016 Ilkka Remes: Kiirastuli
2015 Elina Hirvonen: Kun aika loppuu
2014 Pajtim Statovci: Kissani Jugoslavia
2013 Pauliina Rauhala: Taivaslaulu
2012 Juha Seppälä: Mr Smith
2011 Rosa Liksom: Hytti nro 6
2010 Markus Nummi: Karkkipäivä
2009 Maarit Verronen: Normaalia elämää
2008 Sofi Oksanen: Puhdistus
2007 Risto Isomäki: Litium 6
2006 Leena Krohn: Mehiläispaviljonki : kertomus parvista
2005 Arto Salminen: Kalavale
2004 Reko Lundán: Rinnakkain
2003 Lars Sund: Eriks bok
2002 Kari Hotakainen: Juoksuhaudantie
2001 Jari Tervo: Suomemme heimo
2000 Jusa Peltoniemi: Jäähyväiset sukuromaanille
1999 Veronica Pimenoff: Maa ilman vettä
1998 Hannu Raittila: Ei minulta mitään puutu
1997 Mauri Kunnas: Koiramäen joulukirkko
1996 Kreetta Onkeli: Ilonen talo
1995 Kalle Päätalo: Hyvästi Iijoki
1994 Matti Paloheimo: Valkoinen Mandela
1993 Matti Yrjänä Joensuu: Harjunpää ja rakkauden nälkä
1992 Daniel Katz: Saksalainen sikakoira
1991 Erno Paasilinna: Kauppamiehet isänmaan asialla
1990 Olli Jalonen: Isäksi ja tyttäreksi
1989 Annika Idström: Kirjeitä Trinidadiin
1988 Kari Kontio & Tuomas Nevanlinna: Kirjava lehmä : suuri luento Suomen sodanjälkeisestä historiasta
1987 Eeva Kilpi: Animalia
1986 Antti Tuuri: Ameriikan raitti
1985 Matti Pulkkinen: Romaanihenkilön kuolema
1984 Pirkko Saisio: Kainin tytär
1983 Joni Skiftesvik: Puhalluskukkapoika ja taivaankorjaaja
1982 Kaari Utrio: Ruusulaakso
1981 Anja Kauranen: Sonja O. kävi täällä
1980 Kauko Röyhkä: Tien laidalla Waterloo
1979 Jukka Asikainen, Arto Melleri & Heikki Vuento: Pete Q
1978 Juhani Peltonen: Elmo
1977 Paavo Haavikko: Kansakunnan linja
1976 Risto Rasa: Kaksi seppää : runoja
1975 Jussi Kylätasku: Revari
1974 Veijo Meri: Kuviteltu kuolema
1973 Heikki Turunen: Simpauttaja
1972 Arto Paasilinna: Operaatio Finlandia : ruotsin kesähyökkäys Suomeen
1971 Eeva Joenpelto: Vesissä toinen silmä
1970 Lassi Sinkkonen: Solveigin laulu
1969 Jarkko Laine: Niin kulki Kolumbus
1968 Tytti Parras: Jojo
1967 Hannu Salama: Minä, Olli ja Orvokki
1966 Arvo Salo: Lapualaisooppera
1965 Timo K. Mukka: Tabu
1964 Marja-Leena Mikkola: Tyttö kuin kitara
1963 Paavo Rintala: Sissiluutnantti
1962 Pentti Saarikoski: Mitä tapahtuu todella
1961 Anni Polva: Tiinalla on hyvä sydän
1960 Marja-Liisa Vartio: Kaikki naiset näkevät unia
1959 Anders Cleve: Gatstenar / Katukiviä
1958 Aapeli: Pikku Pietarin piha
1957 Kirsi Kunnas: Tiitiäisen tarinoita
1956 Irja Virtanen: Kenttäharmaita naisia
1955 Rauha S. Virtanen: Seljan tytöt
1954 Väinö Linna: Tuntematon sotilas
1953 Aino Räsänen: Näkemiin, Helena
1952 Veikko Huovinen: Havukka-ahon ajattelija
1951 Yrjö Kokko: Sudenhampainen kaulanauha
1950 Tove Jansson: Muminpappans bravader / Muumipapan urotyöt
1949 Valentin: Ruma Elsa
1948 Elvi Sinervo: Vuorelle nousu
1947 Outsider: Kilroy oli täällä : jännitysromaani
1946 Jussi Talvi: Tällaista oli palata
1945 Mika Waltari: Sinuhe, egyptiläinen
1944 Armas J. Pulla: Jees, leskiyli-insinöörskä! sanoi vääpeli Ryhmy. Hupailu kotirintamalta
1943 Matti Hälli: Suopursu kukkii
1942 Eila Pennanen: Ennen sotaa oli nuoruus
1941 Helvi Hämäläinen: Säädyllinen murhenäytelmä
1940 Erkki Palolampi: Kollaa kestää
1939 Hella Wuolijoki: Niskavuoren leipä
1938 Olavi Paavolainen: Risti ja hakaristi
1937 Martti Laine: Kuilu
1936 Sally Salminen: Katrina
1935 Saima Harmaja: Sateen jälkeen
1934 Katri Vala: Paluu
1933 Joel Lehtonen: Henkien taistelu
1932 Toivo Pekkanen: Tehtaan varjossa
1931 Pentti Haanpää: Noitaympyrä
1930 Iris Uurto: Ruumiin ikävä
1929 Aarno Karimo: Kumpujen yöstä
1928 Aino Kallas: Sudenmorsian
1927 Unto Seppänen: Taakankantajat
1926 Hilja Valtonen: Nuoren opettajattaren varaventtiili
1925 Edith Södergran: Maa jota ei ole
1924 Maria Jotuni: Tohvelisankarin rouva
1923 Kaarlo Hänninen: Kiveliön karkurit
1922 Anni Swan: Pikkupappilassa
1921 Olli: Mustapartainen mies herättää pahennusta
1920 Juhani Aho: Muistatko
1919 F. E. Sillanpää: Hurskas kurjuus
1918 Eino Leino: Vapauden kirja
1917 Konrad Lehtimäki: Ylös helvetistä

Minkälaisia ajatuksia tämä sadan kirjan lista teissä herättää? Minusta valinnat ovat yllättäviä ja kokonaisuus on hyvin monipuolinen. Mukana on toki kaikkien tuntemia kirjoja, kuten Sofi Oksasen Puhdistus, Väinö Linnan Tuntematon sotilas ja Mika Waltarin Sinuhe, egyptiläinen, mutta paljon sellaisiakin, joista en ole aiemmin kuullut. On myös ilo, ettei kaikilta erittäin tunnetuilta kirjailijoilta ole valittu mukaan heidän nk. pääteostaan.

Lukuisassa tullaan näkemään keväämmällä juttu vuoden 1992 kirjasta eli Daniel Katzin Saksalaisesta sikakoirasta. En ole aiemmin lukenut Katzin teoksia, jännittävää!

––

Milloin?
10.1.2017–6.12.2017

Missä?
TV1 ja Yle Radio 1
#KirjojenSuomi